Täydellinen elämä

 

Aina kun saan viestin, kommentin tai joku sanoo minulle , että elät täydellistä elämää, se saa minut pohtimaan tätä. Mitä oikein on täydellinen elämä? Mikä saa meidät uskomaan , ajattelemaan että jonkun elämä on täydellistä? Miten se täydellisyys mitataan? Mikä siitä tekee täydellisen?

Olen käsittänyt , että asuinpaikkani johdosta nämä kommentoijat näkevät elämäni täydellisenä. Ja se että minulla tuntuu olevan aikaa tehdä kivoja juttuja, ei ole kiirettä, ei stressiä. Että aina on aurinkoista ja lämmintä. Ja koska hymyilen paljon, olen onnellinen, niin elämäni on täydellistä. Uskon että mm tälläisten asioiden johdosta joku voi ajatella elämäni olevan "täydellistä". 

Ja siis onhan elämäni hyvää, kaunista ja varmasti jollain mittarilla täydellistä. Itse en usko täydelliseen elämään, sellaiseen unelma elämään mitä meille monesti yritetään syöttää. Missä elokuva musiikki soi , auringonlaskut ovat skumpalla ja kullalla päällystettyjä. Missä kuljetaan käsikädessä umpirakastuneina sen sielunkumppanin kanssa ruusunterälehti polkuja. Missä aina aurinko paistaa ja kaikki on tiptop. 

Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Tuntuu että olemme välillä täysin kadottaneet suhteellisuuden tajun, kun havittelemme sitä unelmakotia, unelmakumppania , unelmaelämää. Luomme itsellemme ja toisillemme järkyttäviä paineita. Siis unelmointi ja unelmat, ne ovat todella tärkeitä, mutta todellisuutta ei siinä unelmahötteikössä kannata unohtaa. Kenenkään elämä ei ole pelkkää unelmaa, täydellistä. Ei vaikka se siltä saattaa ulospäin näyttää. 

Meillä voi olla ja on täydellisiä hetkiä, jopa niitä elokuvamaisia auringonlaskuja käsikädessä rakkaan kanssa skumppaa juoden, ja myös jotkut unelmat voivat toteutua. Toki toteutuakseen , ne unelmat vaativat uskallusta hypätä sen unelman kyytiin, uskallusta alkaa elämään sitä unelmaa todeksi. 

Se miten itse olen päätynyt tänne, appelsiinilaaksoon, se on ihan oma lukunsa. Siinä on ollut monta tekijää matkalla ja monia irtipäästämisiä, jotta on päässyt eteenpäin. Elämässä saattaa tulla mahdollisuuksia, tilanteita ja silloin pitää uskaltaa hypätä mukaan, jos siltä tuntuu. Ne on niitä valintoja. Ja valintoja me teemme päivittäin lukemattomia , yleensä pieniä ja arkisia, mutta nekin on valintoja ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jokainen valinta vie meitä jonnekkin . 

Se että uskaltaa elää sitä omaa elämää , on jo hyvä askel kohti "täydellistä elämää". Sillä liian usein kuulee kuinka puhutaan, mä sitten joskus . Nyt vaan on niin, että se elämä on tässä ja nyt, ja sitä joskus, ei välttämättä ikinä kerkiä tulemaan. 

Elää sitten missä ja miten vaan, on tärkeää elää sitä omaa elämää. Tehdä siitä niin hyvää ja itsensä oloista, näköistä kuin on mahdollista. Monesti ulkopuoliset tekijät vaikuttavat elämäämme, mutta silti siitä on mahdollista tehdä itselleen hyvä. 

Ja jotkut panostavat omistamiseen, toiset kokemuksiin tai molempiin. Joillekkin perhe menee kaiken edelle, toiselle se taas on työ tai jokin muu. Tapoja elää ja olla on tasan niin monta, kuin on meitä ihmisiäkin. Sillä olemme kaikki erilaisia. Arvostamme eri juttuja, ja haaveilemme eri asioista. 

Varsinkin somessa on helppo saada vääränlaisia kuvitelmia toisten elämästä. Siitä voi juurikin saada sellaisen elokuvamaisen , täydellisen elämän fiiliksen. Mutta kukaan meistä ei tiedä mitä siellä toisen elämässä oikesti tapahtuu, millaista siellä on. Mitä kaikkea se toinen on niiden valintojensa eteen tehnyt ja mitä tekee. Me näemme vain sen pinta raapaisun. 

Siksi kirjoitan myös kivuistani, sairaudestani. Mutta vaikka miten siitä kirjoitan, ei sanat ja kuvat pysty sitä todellisuutta luomaan , mitä tunnen ja koen. Eikä pidäkkään. Sillä tämä on minun elämääni ja vain minä voin tuntea ja tietää miltä tuntuu elää elämääni. Mutta haluan raottaa elämäni verhoa , näiden kuvien ja tekstieni myötä. Haluan näyttää hyviä ja huonoja hetkiä, tunteita. 

Ja ymmärrän että kun esim näitä kuvia katsoo, voi elämäni näyttäytyä täydellisenä. Kuvat ovat tästä meidän ison kylän yläpuolelta. Maisemat ovat todella kauniit, varsinkin mantelipuiden kukkiessa , eli helmikuussa. Tuonne en kävellen kotoa todellakaan jaksa kavuta. Skootterilla tai autolla pitää minun mennä. Helmikuussa on myös usein kylmää, sateista. Paitsi tämä talvi ja kevät olivat todella kuivat. Ja sekään ei tietenkään ole hyvä asia, varsinkaan luonnon kannalta. Talvella kuljetaan villavaatteissa kotona, sillä sisällä ei ole mikään lämmin. Laattalattiat huokuvat kylmyyttä, samoin kiviseinät. Kun sataa niin sataa kunnolla, tiet lainehtivat vettä ja on todella liukasta. Kaukana mistään täydellisestä ja ihanasta. Mutta onneksi ne on vain hetkiä, sitten on niitä toisia hetkiä, jolloin aurinko paistaa ja lämmittää. Saa istua ulkona ja nauttia valosta, luonnosta. 

Saidauden ja kipujen vuoksi en myöskään enää jaksa olla kovinkaan sosiaalinen. En nähdä ystäviä , tehdä reissuja, istua iltaa ym. Toisinaan jaksan hetken, mutta useimmiten viihdyn omissa oloissani. Jolloin ei tarvitse jaksaa mitään, ei skarpata eikä olla aktiivinen, sosiaalinen. Kipujen johdosta pääni on kokoajan aivosumussa , ajatus katkeilee, sanat unohtuu. Tuo haasteita keskustella "järkevästi, ymmärrettävästi". Väsyn todella helposti ja kehoni rasittuu todella nopeasti, ihan vaikka vaan istuisin iltaa ystävän kanssa. Meteli ja ihmispaljous ovat todellakin liikaa.  

Tässä ihan vain pari juttua , arkista asiaa mitkä eivät näy kuvissa. Mutta nämä ovat elämääni, tätä täydellistä elämääni. 

Siinä mielessä elämäni on kyllä täydellistä, että elän tätä omaa elämääni . Uskallan sitä elää. Nautin ja iloitsen , olen kiitollinen siitä mitä kaikkea elämässäni on. En ole katkera, en ole muiden elämästä kateellinen. Vaan iloitsen muiden onnesta myös. Osaan iloita toisten täydellisestä elämästä. 

Joskus kannattaa pysähtyä, ja miettiä miltä se elämä näyttää ja tuntuu. Mitä kaikkea siinä on ja kuinka paljon on hyvää siinä omassa elämässä. Sillä keskittymällä siihen hyvään, alat näkemään myös sen oman elämäsi täydellisenä, hyvänä.

Keskittymällä taas sen puutteisiin , luot vain lisää puutetta elämääsi. 

Ja jos haluat muutosta, tee muutos. 

Sillä tämä on elämää, ja jokaisella on elettävänä tämä oma elämänsä, ei jonkun muun. 

Mitä ajatuksia sinulle nousee, täydellisestä elämästä?

Elätkö sellaista elämää kuin haluat?

Auringonsäteitä ja ilonhippusia Sinulle 

💚Maarit

Mielenvoima

Se mitä päivittäin katsot, kuuntelet ja luet, vaikuttaa sinuun. Valitse siis tietoisesti ja tarkkaan. Onko se sitä , minkä haluat sun elämässä vahvistuvan? 

Ota tavaksi kysyä itseltäsi: Tukeeko tämä valinta sitä elämää jonka haluan itselleni luoda?

Entä mitä tapahtuu kun terve, liikkuva, aktiivinen keho sairastuu täysin yllättäin? Kun elämä, sen arvot ja arki menee täysin uusiksi. Aktiivisuuden tilalle tulee liikkumattomuus ja kivut. Pelko tulevaisuudesta, omasta terveydestä syö mieltä. Täyttäen sen kauhukuvilla.

Kun kehoni sairastui, kivuista , hermosärystä tuli päivittäinen vieras en tiennyt mitä tehdä, miten toimia. Kuuntelin lääkäreitä ja alussa kokeilin monia lääkkeitä , saaden niistä kovia sivuoireita. Pahimmillaan myös sitten söin lääkkeitä niihin sivuoireisiin. Lääkeannoksia piti nostaa rajusti ja tajusin että tämä olisi loppuelämäni kierre. Sillä parannusta tähän ei ole , ainakaan vielä. Lääkkeet laittavat myös sisäelimet koville, koska ovat aikamoista myrkkyä. Ja itseni myrkyttäminen ei ole oikein arvojeni mukaista , varsinkaan kun lääkkeistä ei ollut apua, hyötyä. Joten aloin tutkimaan muita vaihtoehtoja. Kokeilin akupunktioita , johon kehoni monista yrityksistä huolimatta reagoi aina pahoinvoinnilla ja oksentamalla. Lymfaa, joka todella auttoi, koska sai nesteet liikkeelle. Saadakseen jonkinlaista pysyvää hyötyä tästä, pitäisi hoidossa käydä todella usein. Faskia käsittelyä myös kokeilin, mutta se ei sopinut ollenkaan. 

Kokeilin myös monia monia muita juttuja ja tässä vuosien varella minulle on ehdotettu myös vaikka ja mitä parantajia, hoitoja , rohtoja ym.  Kehoituksista huolimatta en lähtenyt Brasilian sademetsiin, parantajan käsittelyyn. En myöskään ole lähtenyt luontaistuoteiden villiin länteen, vaikka niitä todella usein minulle tarjotaan . 

No mitä teen kun lääkkeet eivät auta , eikä ole parannusta. Luovutanko vai annako mahdollisuuden muille "hoidoille". Haluan kuitenkin kävellä, tehdä juttuja , elää elämää.

Lopulta pysähdyin , hiljennyin itseni äärelle. Kuuntelin kehoani, sen tunnetiloja ja mitä se viesti minulle. Olin kerrankin läsnä aidosti itselleni. Ja tästä alkoi syvempi matka sisääni, itseeni ja tällä matkalla olen vieläkin. 

Jooga oli  tässä ehkä se kantava alkuunpanija , ja onneksi minulla oli hyviä  opettajia . Yksityistunneilla katsottiin kehon linjaukset ja minulle hyviä asanoita. Ja löysin hengityksen. Kuinka paljon onkaan erilaisia hengitystekniikkoja ja niistä löysin apua kipuihin. Ekaa kertaa tajusin, kuinka voin hengityksellä ja mielen avulla vaikuttaa kipuun. 

Tutustuin enemmän joogaan, sen ajatusmaailmaan ja aloin meditoimaan.

Mielenvoima- se on suurin kaikista.

Meditaatiosta tulikin aamurituaali. Herättyäni , nousen ja menen "Hyvänolon" huoneeseeni. Leutoina päivinä avaan ranskalaisen parvekkeen ovet, päästän sisään freesiä aamuilmaa, jasmiinin tuoksua ja lähileipomon tuorreen leivän tuoksun. Hengitän syvään sisään, pidätän , ja puhallan ulos. Teen lempeän , kehoa avaavan joogan. Venyttäviä ja paljon kiertoja, herättelen kehoa ja aineenvaihduntaa. Jooga itsessään on jo meditatiivista, ollaan täysin läsnä . Keho ja mieli kulkevat käsikkäin. Joten tästä on helppo siirtyä meditaatioon. 

Meditaatio, puunhalailu, äänimaljat, jooga, henkioppaat, kivet yms. Minussa on aina asunut vähintään kaksi eri puolta. Ja oli aika jolloin suljin elämästäni nämä "itsehoidot" . Se aika ei tehnyt hyvää minun mielelle ja keholle, hyvinvoinnille. Ajauduin todella kauas itsestäni - sydämen äänestä, valosta. Onneksi kuulin sydämeni kutsun ja löysin takaisin itseni ääreen. 

Nykyään meditaatiosta on tullut todella tärkeä osa arkeani. Tässä hektisessä, osin kylmässä ja kovassa maailmassa on hyvä pysähtyä, hiljentyä. Antaa rauhaa sille tärkeimmälle, eli itselleen. 

Teen paljon itsekseni , täysin itsestäni käsin joogan, meditaation. Mutta myös ohjattuna. Meditaatiot varsinkin ovat mukavaa vaihtelua ohjattuina. Ohjattuihin meditaatioihin on  tärkeää löytää sellainen ohjaaja/matkaopas joka sopii itselle. Kenen ääni tai muut jutut ei ärsytä , vaan rauhoittaa . Onneksi vaihtoehtoja on paljon , joten varmasti löytää sen oman matkaoppaan. 

Yleensä joogaan Hyvänolon huoneessani, mutta myös ulkona, terassilla tai puutarhassa. Luonnossa ja varsinkin meren rannalla jooga saa ihan uuden ulottuvuuden. Jooga ei myöskään ole suorittamista , sitä ei mitata millään mittarilla tai notkeudella. Jooga on itsensä kuuntelua, armollisuutta .

Luonto on muutenkin mitä parhainta lääkettä . Äiti maa ottaa syleilyyn , maadoittaa. Vaihtaa energiat hyviksi , puhtaiksi. Ja stressitila katoaa kokonaan. On hyvä ja kevyt hengittää.

Monesti ihan pienikin hetki luonnossa , saa kehossa ja mielessä aikaan paljon hyvää. Eli aina ei tarvitse samoilla ja vaeltaa tuntikausia , ihan pienikin hengähtely luonnon äärellä auttaa. Luonnolla on parantavat energiat .

Ulkoilun jälkeen on parhautta mennä kylmän ulkosuihkun kautta saunan lämpöön. Rakastan saunomista , sen tunnelmaa. Siellä lämmössä valuu ne loputkin murheet ja huolet pois . Välillä vilvoittelu ulkosuihkussa ja taas lämpöön. Kylmä-kuuma hoidot auttavat hieman myös kipuihin. Ja laittavat verenkierron liikkeelle. 

Saunomisen jälkeen mieli on kyllä niin kevyt , puhdas . Suupielet kääntyvät väkisinkin ylöspäin.

En nauti mitään lisäravinteita, ja lääkkeitäkään en siis syö. Ainoa mitä käytän on puhdas collageeni jauhe. Aamuin illoin iholle ja body collageenia lenkkien, treenien jälkeen, tai jos on ollut muuten koville ottava päivä. Kuten siivouspäivä. Tämä käyttämäni tuote on paras kaikista mitä olen kokeillut, ja kyllä olen kokeillut monia. Sillä keho tarvitsee tässä iässä apua, tuottaakseen collageenia. 

Ravinnon merkitys. Sitä ei voi koskaan korostaa liikaa. Sillä  se todellakin vaikuttaa meihin, ulkoisesti ja sisäisesti . Nykyään on lisääntynyt kaikenlaiset suolisto ym vaivat ja se on saanut minut luottamaan aina vaan enemmän puhtaaseen, itsetehtyyn ravintoon. Ei siis prosessoituja , liiaksi käsiteltyjä ruokia. Ei jonkin kaltaista vaan sitä aitoa. Ja ravinto , se vaikuttaa suuresti myös mieleen. Joten todellakin on väliä mitä syö. Itselläni on käytössä ns 80/20 % ajatusmalli , sillä en myöskään kiellä itseltäni jotain, jos jotain ei niin terveellistä haluan nauttia. 

Paastot tekevät myös hyvää. Itse olen liki koko ikäni ollut pätkäpaastolla, ihan lapsesta asti. Sillä aikaiset aamiaiset eivät ole koskaan olleet mun juttu. Me kun olemme kaikki tässäkin niin erilaisia. Se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi ollenkaan itselle. Joten on tärkeää oppia tuntemaan se oma keho, oma mieli. 

Hyvänolon huoneeni , se on huone missä viihdyn. Sen tilassa huokuu hyvät energiat. Tässä huoneessa ei huudeta, riidellä, pärrätä . Sinne ei tuoda huonoja energioita, tai jos on huonot niin ne putsataan hyviksi . 

Tämä on paikka missä nautin omasta seurasta , teestä, matchalattesta ,  meditaatiosta, kirjoittelusta, ihan vaan oleilusta. Kynttilän hämyssä ja päivän valossa. Tänne osuu aamun ensi säteet.

Täällä on hyvä tehdä äänimaljahoitoja, sointukylpyjä. Äänimaljarentoutus on syvärentouttavaa, ja perustuu maljojen värähtelyyn. Värähtely vaikuttaa kehon nesteisiin, saaden soluissa olevan nesteen värähtelemään. Maljojen kauniit äänet vievät mielemme , ajatuksemme täysin toiseen aikaan ja paikkaan, maailmaan. 

Nämä sointukylvyt hoitavat mm minun neuropatiaa, hermosärkyjä  värähtelyn ansiosta. Äänillä on parantava voima ja energia. Tunnen kuinka jännitys vain valuu pois kehostani. Hyvät energiat pääsee virtaamaan. Kehon valtaa täydellinen rentoutuminen ja nämä hetket ovat myös ainoita kivuttomia hetkiä päivissäni.

Keho ja mieli löytää tasapainon

Näiden jälkeen  ei pikkuasiat hetkauta, osaa ottaa rennommin. Ei paniikkia, stressiä vaan mielen valtaa itsensä hyväksyminen, anteeksianto, kiitollisuus.

Levolliset yöunet.

Piikkimatto on myös kovassa käytössä. Niin parasta kun voi tälläisillä valinnoilla vaikuttaa omaan oloon, hyvinvointiin, terveyteen , omaan elämään ja sen laatuun. Miten suuri valta meillä onkaan itsemme suhteen. Miten omilla valinnoilla voimme vaikuttaa niin suuresti omaan hyvinvointiin. Kehomme on todella viisas ja mielemme auttaa meitä, jos vain annamme sille aikaa, kuuntelemme itseämme.

Ja kuinka ihana on hemmotella itseään . Kuumat kylvyt, kera vaahdon, hoitavat naamiot, oman puutarhan yrtit ja kukat. Ruusu, jasmiini, laventeli. Kynttilät ja kuohuva. 

Sisäinen rauha on kaikki, mitä tarvitsen juuri nyt.

Meillä on vastuu itsestämme, hyvinvoinnistamme. Sisällämme on niin paljon tietoa, kun vaan hiljennymme kuuntelemaan sisintämme. Keho ja mieli kertovat kyllä- luota itseesi. Ovat valintasi sitten mitä tahansa . Sinä tiedät itse , mikä on sinulle parhaaksi. Se mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi sinulle. Sinä päätät, sinä valitset . Sinä elät valintojesi kanssa. Ja muista , aina voi valita toisin, muuttaa suuntaa. Avoimin mielin, katse kirkkaana , uteliaana, ennakkoluulottomasti.

Valonsäteitä ja lempeyttä päivääsi 

💚 Maarit

Hyvinvointi on valinta

"Odotan, odotan, että joku sanelee minulle, mitä minun pitää tehdä. Mitä syödä, koska ja kuinka usein. Odotan , että joku kertoo minulle miten paljon minun pitää liikkua, näyttää mallia . Odotan, ja odotellessa ahmin herkkuja , sohvalla löhöten , telkkua tuijottaen. Odotan inspiraatiota, alkaa tekemään jotain, lähteä liikkeelle. 

Odotan, että pääsen lääkärille, joka kirjoittaa minulle pillereitä kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan vaivaan ja oloon. Odotan, että joku muu tulee ja korjaa minut, muokkaa kehoni, verenpaineeni, kaikki arvoni. Saaden minut notkeaksi , ketteräksi , kestäväksi , jänteväksi , seesteiseksi . 

Odotan ja odottaessa katson pari jaksoa jostain sarjasta lisää, sometan ja samalla napostelen herkkuja, huuhtoen ne viinillä alas. Sillä tänäänkään ei tapahtunut mitään, kukaan ei tullut tekemään näitä asioita minulle. Joten odotus jatkuu."

Onko yllä oleva teksti tuttua? Onko se totta vai tarua? Varmasti osalle osittain totta, tai sitten ei. Välillä vaan rivien välistä voi päätellä, että se vastuu omasta elämästä, hyvinvoinnista ei kuulu meidän kaikkien elämään. 

Ja kuinka mukavaa se olisikaan ulkoistaa kaikki, vastuu omasta hyvinvoinnista ja terveydestä. Sanoa vaan , että "olen riittävän hyvä". Sanoa vaan , että kaikki on perinnöllistä, geeneissä. Sokerihimo, liikkumattomuus, riippuvuudet. Sillä ei kai minulla ole vastuuta mistään - edes siitä omasta hyvinvoinnista. Ja jos tiedän geeneissä olevan taipumusta johonkin, mikä ei ole terveydellenni hyväksi, sitäkin suurempi merkitys on valinnoillani.

Ja tämä ei ole moite kenellekään, me kaikki olemme hyviä, juuri sellaisena kuin olemme. Mutta tuntuu , että toisinaan tämän varjolla heitetään pois, se vastuu omasta elämästä, terveydestä. Ja se minua ainakin itseäni hämmästyttää. 

On ihan ok herkutella, löhötä , nauttia viiniä ym. Eikä näitä herkkuhetkiä todellakaan tarvitse ansaita . Vaan ne kuuluvat elämään. Meidän keho vaan on luotu liikkumaan. Ilman liikettä se kadottaa monia tarpeellisia asioita. Aineenvaihdunta hidastuu, selkä kipeytyy, paikat menee jumiin ym. Tässä kohtaa olisi hyvä lähteä liikkeelle , ja jättää pilleripurkille meno. Enkä nyt ole mitenkään lääkevastainen , on sairauksia mitä pitää hoitaa, jopa niillä pillereillä. Mutta monesti meidän vaivoihin on myös se toinen vaihtoehto. Elintapasairaudet lisääntyvät , mistä se johtuu? Mitä se kertoo? 

 

Minusta se kertoo jotain meistä itsestämme. Se kertoo meidän valinnoista , elintavoista , asenteesta. Miten sinä valitset? Osaatko kuunnella itseäsi , kehoasi ja mieltäsi ? Teetkö valintoja ajatellen mikä olisi sinulle itsellesi oikeasti parasta? Mikä edistäisi hyvinvointiasi , terveyttäsi . Eikä se tarkoita , jos valitsee hyvinvoinnin, että hikihatussa kokoajan kuntoilee, ja syö salaattia. Me olemme kokonaisuus, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tarvitsemme liikettä, happea, tasapainoa , hyvää monipuolista ravintoa , lepoa, herkkuja (jokaisella omat, erilaiset herkkunsa), aivot narikkaan toimintaa, hiljaisuutta yms. 

Myönnän itse, että jos syön esimerkiksi pussin makeisia , tai vaaleaa leipää ym on olo sen jälkeen huono ja  turvoksissa . Silti teen näin välillä. Se on tietoinen valinta. Mutta päivittäin  näin tehtynä , tekisin omalle ololle todellisen karhunpalveluksen . Se miten valitsemme , on tietoinen valintamme . 

Ihan vaan esimerkkinä, tämä ohutsäieneuropatia, jota sairastan , ja jota en kenellekään soisi, niin tämän vois saada mm kakkostyypin diabetesta sairastava. Omani ei tästä johdu , mutta pistää miettimään mikä vaikutus on valinnoillamme. Mihin kaikkeen pystymme vaikuttamaan, hyvässä ja pahassa.

Itselläni tämä vuosi 2022 on hyvinvointi vuosi. Pyrin tekemään , ilman että otan siitä stressiä, niin hyvinvointiani , terveyttäni edistäviä valintoja. 

Lähdetkö mukaani tälle matkalle?

❤️ Maarit

Ps. Kuvissa laaksomme upeasti kukkivia mantelipuita.