Tilanne päällä

Tämä kulunut vuosi on ollut todella poikkeuksellinen ja erikoinen, haastava. Sekä henkisesti että fyysisesti. Eikä tilanne näytä muuttuvan, ainakaan parempaan suuntaan. Elämme kokoajan jonkinlaisessa epävarmuudessa ja tavallaan muiden 'armoilla'. On tunne että kokoajan on "tilanne päällä". Emme  voi itse vaikuttaa vallitsevaan tilanteeseen, muuta kuin noudattaa niitä ohjeita mitä on annetaan. Seurata mitä muutoksia tulee kokoajan. Nyt vaan tilanne on se, että on paljon ihmisiä jotka eivät näitä noudata ja seurauksista saamme tietenkin kaikki kärsiä. Toivon todella ettei jouduta taas täys karanteeniin. Se että riistetään vapaus kulkea, mennä, se vaikuttaa ihmisen mieleen todella suuresti. 

Tämä kevät, ja eristyksissä oleminen teki jo sen , että ei vaan huvita lähteä mihinkään, ei jaksa, kykene olemaan sosiaalinen. Jotenkin on kokoajan lamaantunut olo, turta. En tunnu saavan otetta enää arjestani, minunnäköisestä elämästäni. Tiedän että tästä tunteesta pitäisi irrottautua ja mahdollisimman pian. En vain tiedä miten. Kyse ei ole siitä, että pelkäisin saavani koronan , en sen takia ole jumiutunut kotiin. Vaan keväinen pakko kotona olo, ulos lähtemisen, kulkemisen vapauden  pois ottaminen vaikutti niin suuresti, että nyt vaan lähteminen kotoa tuntuu todella vaikealta. Muiden ihmisten kohtaaminen ja sosiaaliset tilanteet tuntuvat todella haastavilta. 

Eikä tilannetta paranna, etten näe tänä vuonna lapsiani, lastenlastani. Koska tässä tilanteessa ei ole mitään järkeä matkustella, heidän tänne tai minun Suomeen. Tajuan kyllä tämän, mutta ei se ikävääni poista. 

Kulunut kevät on opettanut, kuinka tärkeää meidän olisi ajatella tilanteita kokonaisvaltaisesti. Ei omaa napaa tuijottaen, vaan koko tämä kokonaisuus nähden. Ajatellen että omilla teoillaan vaikuttaa myös muiden elämään. Jo yhden ihmisen väärillä valinnoilla voi olla kohtalokkaat ja kauaskantoiset seuraukset. On sitten kyse nyt tästä koronasta, tai yleensäkin elämästä. Matkustelu, shoppailu, kulutuskäytöksemme ym, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joten jospa alkaisimme hieman katsomaan elämäämme laajemmassa mittakaavassa, osana jotain suurempaa. Osana jotain enemmän kuin se pelkkä oma napamme. Ottaisimme enemmän huomioon myös muut ihmiset, asiat. Tekisimme valintoja siten, että ainakaan muut eivät joutuisi niistä meidän valinnoistamme kärsimään. 

Tälläisiä ajatuksia tänään appelsiinilaaksossa. Paljon on nyt mieleni päällä asioita. Mutta onneksi aurinko paistaa ja lämmittää , antaen tilaa myös valoisillekkin ajatuksille. Kaikkea hyvää päivääsi, auringonhippusia ja ilon säteitä.

❤️ Maarit

 

    

Ruutupöly

Vietätkö sinä paljon aikaa somessa tai tv äärellä? Tai ylipäätään jonkin ruudun ääressä. Itselläni on kausia jolloin ruutu saa ihan liian ison osan arvokkaasta ajastani. Sen ääreen on helppo jämähtää. Netflix on täynnä ihania sarjoja ja elokuvia, joka mielialaan löytyy sopivaa katsottavaa. Somessa on kiva seurata tuttuja ja ystäviä, heidän puuhiaan ja päivityksiään. Löytyy myös paljon luettavaa, hyviä asia juttujakin. Kauniita kuvia maisemista, ruokakuvia, sisustusta. Kaikkea. Meidän on niin helppo jämähtää ruudun kiehtovaan maailmaan. Eikä se siis ole mikään huono asia, ainakaan aina.

Mutta entä jos se "ruutu elämä" valtaa liikaa tilaa? Ryöväten aikaa sinun omasta hyvinvoinnistasi. Ruudutat ennemmin kuin lähdet liikuttamaan itseäsi luontoon, tai tapaamaan ystäviäsi. Tai kun tapaat ystäviäsi niin ruuduttaminen vie silti huomiosi. Tuntuu että kaikilla on kokoajan luurit kädessä, sitä pitää kokoajan katsoa ja heti lukea sinne saapuvat viestit, jutut. Huomio herpaantuu oikeasta elämästä ja ehkäpä niiden rakkaiden seurasta kun ruuduttaminen, some vie voiton. Sillä jotain tärkeää voi mennä ohi, jos sitä ruutua ei kokoajan katso. Kyllä, jotain tärkeää voi mennä ohi, tämä hetki ja oikea elämä. Jos annamme ruudun määrätä tekemisemme, on jotain mennyt pahasti pieleen. Sillä oikea elämä on kuitenkin muualla, kuin ruudussa, somessa.

Itse aion kiinnittää tähän asiaan huomiota tänä vuonna, omalta osaltani. Aion antaa enemmän aikaa itselleni, liikunnalle, hyvinvoinnille ja läheisilleni, ystäville. Olla kokonaisvaltaisesti läsnä, myös itselleni. Kyllä, vietän myös jatkossa aikaa somessa, ruudutan, katselen Netflix'siä ja jaan kuvia, päivityksiä. Mutta en halua hautautua kokonaan ruutupölyn alle, antaa sille ohjaksia minun elämääni.

Joten pyyhitään välillä ruutupöly harteiltamme kokonaan pois, pölytetään kunnolla. Annetaan aidoille asioille enemmän tilaa.

    ❤️ Maarit

PS. Kuvat ovat aivan ihanasta kylästä Capileira, joka on n. 1500m korkeudella, Sierra Nevadan vuoristossa. 

Viihdyn elämässäni

Viimeaikoina on  sisältäni kuplinut hymy, rauhallisuus. Olo että nyt olen kotona, että enää ei tarvitse suorittaa, kontrolloida, päteä, esittää yhtään mitään. Vaan nyt tuntuu että olen minä, melkein ehjä ja kokonainen. Hiljaisuus ja rauha ovat löytäneet sisimpäni, sydämeni. Siihen on auttanut hiljentyminen, itseni kuuntelu, meditointi ja läsnäolo, omassa itsessäni ja elämässäni viihtyminen. Oivaltaminen ettei omistaminen , materiaali tee minun elämästäni onnellisempaa. En tarvitse hyvään elämään ” viinitilaa Italiasta” , vaikka se varmasti mukava olisikin.

 Mutta se ei määrittele sisäistä oloani, elämääni, minua. Minun elämäni on tässä ja nyt, näissä puitteissa mihin olen antanut elämän minua kuljettaa. Tähän on auttanut parit ihanat kirjat ja uudet tuttavuudet, hyvinvointi tilit. Mutta vaikka kuinka lukisi - kuuntelisi - kirjoja, elämäntaito oppaita, seuraisi hyvinvointi tilejä ym niin se ei riitä. Se työ pitää jokaisen tehdä itse sisällään. Oivaltaa elämänsä tarkoitus ja merkitys. Löytää se itsensä, aito minä, jos se siis on ollut kateissa. Kuten suurimmalla osalla tuntuu se oma minuus olevan kateissa. Olemme eksyksissä ja poukkoilemme sinne tänne, pyörien oravanpyörässä . Haikailemme , että vielä joskus elän niin ja näin. 

Noudatamme jonkun muun antamia ohjeita , miten meidän kuuluisi elää, miten syödä, liikkua , miltä näyttää ja pukeutua. Kopioimme jonkun mun elämää, tunnemme kateutta ja katkeruutta, kun emme saa sitä mitä jollain muulla on. Niinpä, mutta miksi havittelemme jonkun muun elämää, miksi keskitymme siihen mitä muilla on ja minulla ei? Kun alamme elää omaa elämäämme , tehden valintoja itsestämme käsin, saavutamme sen hyvinvoinnin, onnellisuuden. Annamme tilaa itsellemme, jotta se sisäinen rauha pääsee asettumaan meihin. Kyllä, elämässäni voisi moni asia olla toisin. Joihinkin asioihin en voi vaikuttaa, en mahda niille mitään. Mutta silti voin aina valita miten niihin suhtaudun, mitä niistä ajattelen , miten niitä ajattelen, käsittelen. 

Tätä kirjoitin aamukahvilla, salaisessa puutarhassamme. Pienen kylämme heräilevät äänet ympärilläni. Suupielet ylöspäin , keho ja mieli rentona , kevyenä. Tänään (kin) on hyvä päivä . Sen valinnan tein aamulla , herättyäni .

                                          Iloa ja auringonsäteitä päivääsi

                                                           🖤 Maarit