Polku hyvään elämään

Elämän varrella tulee kuljettua monenlaisia polkuja, fyysisiä oikeita polkuja ja niitä henkisiä, elämänpolkuja. Molemmat ovat todella tärkeitä polkuja, ainakin itselleni. Täällä appelsiinilaaksossa on aivan ihania polkuja , voimien ja fiiliksen mukaan voi valita, tai mennä vaan intuitiolla . Luonnossa kulkien mieli vapautuu ja stressi vähenee, jopa katoaa kokonaan. Luonto antaa meille niin paljon, kun vaan pysähdymme ja maltamme ottaa sen kaiken vastaan. Tässä suorituskeskeisessä maailmassa me vain usein emme malta pysähtyä, hiljentyä ja vain olla. Olla hiljaa ja kuunnella hiljaisuutta ympärillämme , silmät vaikka ensin sulkien ja sitten rauhallisesti avaten, katsoen uusin silmin edessämme olevaa maisemaa, näkymää. Aivan kuin näkisimme sen ensikertaa. Itse haltioidun joka kerta kun näen nämä maisemani, kiitollisuus täyttää minut. Joka kerta ympäröivä luonto hämmästyttää minua kauneudellaan . 

Kulkeminen luonnossa avaa kaikki aistit , saa tajuamaan kuinka on osana jotain suurta ja kaunista, mahtavaa. Luonnossa liikkuminen auttaa myös niissä mielenpolun  kulkemisissa, elämän hyvien polkujen valinnoissa. Luonnossa kulkeminen auttaa tajuamaan asioiden tärkeysjärjestyksiä, elämään tässä ja nyt, olemaan läsnä. Varsinkin  läsnäolo tuntuu tänäpäivänä olevan meillä kateissa. Emme osaa elää tässä hetkessä, ollen läsnä omassa elämässämme. Nähden sen kaiken hyvän ja kauniin mitä meillä on. Usein vain pohdimme, valitamme siitä mitä meiltä puuttuu. On niin helppo vain haluta enemmän, haluta kaikkea . 

Luonnossa , katsellen sen kauneutta, kuunnellen luonnon omaa hiljaisuutta, hengittäen itseeni raikasta ilmaa, pysähtyen kunnolla olemaan läsnä juuri siinä. Silloin sen tajuaa , että minulla on jo kaikki se mitä tarvitsen. 

Olisi kiva nähdä , kuulla, lukea millaisia polkuja te kuljette luonnossa ja mielessä?

Onko kulunut vuosi muuttanut sinua, ajatuksiasi, suhdettasi luontoon, elämääsi?

Itselleni luonnon merkitys on entisestään vahvistunut. Näen elämäni selkeämmin. 

Elän , hengitän , näen ja koen. Tässä hetkessä on kaikki ja kaikki on hyvin .

                           Auringonsäteitä ja ilonhippusia täältä appelsiinilaaksosta

                                                                        🖤Maarit

 

Valon pisaroita päivääsi - elämääsi

Ciao pitkästä aikaa. Kulunut vuosi on ollut erikoinen, liikkumaan, kulkemaan ei ole juurikaan päässyt. Oman kylän ja laakson näkymät ovat tulleet tutuiksi. Kotimaan matkailua olisi ollut kiva tehdä, mutta tämän vuoden tilanteet eivät sitä juurikaan ole sallineet. Luulisi että olisi siis ollut aikaa esim kirjoitella tänne, mutta ei, aika hiljaista on ollut täällä. Itse koen sen johtuvan siitä, kun elää näin "eristettyä elämää" mitä kuluneen vuoden aikana on tullut elettyä , ei oikein tunnu olevan mitään sanottavaa. Todellisuudessa sanottavaa kyllä olisi vaikka kuinka paljon. Tämä "eristetty elämä" ei ole muuten oma valinta. Nyt menossa seitsemäs viikko , kun ei saa poistua oman kylän alueelta. 

Kylämme alue , tämä laakso ei ole suuren suuri, mutta sitäkin kauniimpi. Onneksi on tämä monipuolinen, mahtava luonto ympärillämme . Täällä on nyt kuljettu, ristiin rastiin , polkuja välillä vaihdellen . Täällä kun kulkee , unhoittuu koronat , huolet ja stressi. Niin parasta terapiaa. Istua joenvarrella , kuunnella sen virtaavaa solinaa ja hiljaisuutta. Juoda lämmintä matchalattea ja hengittää tätä hetkeä. Tässä hetkessä on kaikki , enkä muuta juuri nyt tarvitse.

Tässä kuluneessa vuodessa on paljon kaikkea, siinä on koronasta johtuen iso negatiivinen sävy. Mutta on tämä vuosi , erikoisine sääntöineen ja juttuineen tuonut myös hyvää. Se on laittanut meidät, tai ainakin minut miettimään elämääni , pysähtymään kunnolla ja tarkastelemaan, pohtimaan asioita syvemmin. Menemään sinne elämän syvimpien asioiden, tarpeiden ja olemisen juurille. Pohtimaan tämän kaiken tarkoitusta , myös oman elämän . 

Emme myöskään pärjää täällä yksin, ainakaan minä en pärjäisi elämässäni täysin yksin. Tarvitsemme muita ihmisiä, kanssakäymistä , läheisyyttä ,ystävällisiä kasvoja. Tämä kaikki, kanssakäyminen muiden ihmisten , läheisten kanssa on tänä vuonna ollut todella vähäistä. Tämän kaiken keskellä huomaa myös keitä ihmisiä kaipaa, ketkä ovat lähellä sydäntä. Lähestyvä joulu saa myös tunteet pintaan, ikävä nostaa päätään monta kertaa päivässä. Ikävä lapsia, heidän perheitään ja niitä itselle tärkeitä, läheisiä ihmisiä. 

Tämä vuosi on todellakin opettanut että mikään ei ole itsestäänselvyys, mikään ei ole pysyvää, paitsi muutos. Elämää ei voi, eikä kannata suunnitella liian tarkkaan, aina pitää olla valmis muutokseen, joustoon . Elämä on elämää, se elää ja kaikkea sattuu ja tapahtuu. 

Mitäs siellä, oletko stressaaja, kaiken tarkasti suunnitteleva, elämäsi aikatauluttava ? Vai oletko enemmänkin tyyppiä ,joka antaa elämän kuljettaa?

Itsessäni olen huomannut muutoksen, joka on menossa tuohon "elämä kuljettaa ja kaikella on tarkoituksensa" suuntaan. Ja se sopii minulle .

Auringonsäteitä ja ilon pisaroita sinulle 

🖤Maarit

 

Media ja sen lukutaito

                 

Miten on, vääristyykö maailmankuva, jos ja kun asuu omassa lintukodossaan? Mielestäni ei, sillä kyllä ne kaikki maailman"saasteet" tiensä sinne pieneen lintukotoonkin löytävät. Itse olen nykyisin valikoivampi näiden uutis ym saasteiden kanssa. Sillä ikäviä asioita tipahtelee tasaisesti ihan muutenkin. En myöskään yritä pelastaa koko maailmaa , tai parantaa , valistaa (lue aivopestä)  muita. 

Mietin vain, että voisimmeko alkaa enemmän keskittymään hyvään, positiiviseen? Kun itse ajattelee positiivisesti, yrittäen löytää asioista aina myös jotain hyvää, pääsee pidemmälle kuin provosoimalla ja negatiivisuudella. Miksi pitäisi edes myrkyttää omaa mieltä? Maailmassa on aina ollut pahuutta ja tulee olemaan, sillä ihminen osaa olla julma. Nykyään media vaan tuo nopeammin ja enemmän tätä " julmuus ja katastrofi" infoa eteemme. 

            Tottakai olisi ajatuksena hienoa, että maailma ja me ihmiset eläisimme sulassa sovussa, toisiamme ja luontoa kunnioittaen. Mutta nyt minusta tuntuu, että monet tahot jotka ajavat asiaansa, jopa ne "hyvikset" , provosoivat ja joskus jopa vääristävät asioita . Ja eri mieltä ei saisi olla asioista, silloin on "huonoihminen" . Nämä ylilyönnit, mesoaminen ja paasaaminen, syyllistäminen ym eivät omasta mielestäni aja asioita oikeaan suuntaan. " Ei sodat sotimalla lopu, eikä vääryys lopu vääryydellä." Siksi meidän jokaisen pitäisi katsoa omaan itseemme, sisimpäämme. Aloittaa tämä maailman parannus omasta itsestämme. Opetella olemaan hyviä itsellemme, läheisillemme. Jatkaen pienin askelin kohden parempaa, eheämpää itseämme, maailmaamme. Opella kommunikointi, kanssakäyminen rakentavasti, positiivisessa hengessä. Sillä miten kuvittelemme asioiden parantuvan , ellemme osaa olla hyviä ja rakentavia omassa arjessamme. Ihmisyys, inhimillisyys pitäisi ensin jalkauttaa itsensä kautta omaan elämään. 

             

              

             Joten kun seuraavan kerran meinaat jakaa jotain , jonkun muun kirjoittamaa infoa tai juttua. Mieti ajatteletko sinä itse asiasta noin? Mikä on ollut kirjoittajan motiivi? Mistä lähde on peräisin ja auttaako, muuttaako se asioita , suhtautumista? Parantaako se asioita vai onko kyseessä jokin muu vaikutin ? On hyvä että seuraamme uutisia, jaamme tietoa ja infoa. Mutta varsinkin tämä kevät on avannut silmäni kunnolla , siihen mitä kaikkea kirjoitetaan ja kuinka kaikki ovat asiantuntijoita. 

             

             

              

              Muista siis aina oma vastuusi, myös täällä sosiaalisessa mediassa. Täällä kun on niin helppo jakaa kaikkea, olla asiantuntija , ja lietsoa paniikkia, tai vähätellä asioita. On myös helppo vääristää asioita , julkaisemalla asiayhteydestä irti otettuja lauseita, vain osa jotain videota , muokattua valokuvaa . En ymmärrä ketä tälläinen "uutisointi" palvelee, mutta näitä on ja paljon, ja sitten näitä jakavia on vielä enemmän. Oikeat , asia uutiset monesti hautautuvat tämän kaiken moskan alle ja sekaan. Olemmeko kadottaneet täysin medialukutaidon ?

               

               Tälläisiä ajatuksia tänään, tähän hetkeen. Pohdittavaa ja ajatuksia herättää nämä asiat, ainakin itselläni. Entäs sinulle? Mitä mieltä sinä olet näistä asioista, olisi mukava kuulla.

                 Ilonhippusia ja auringonsäteitä päivääsi.

                                     💚 Maarit

                

Tilanne päällä

Tämä kulunut vuosi on ollut todella poikkeuksellinen ja erikoinen, haastava. Sekä henkisesti että fyysisesti. Eikä tilanne näytä muuttuvan, ainakaan parempaan suuntaan. Elämme kokoajan jonkinlaisessa epävarmuudessa ja tavallaan muiden 'armoilla'. On tunne että kokoajan on "tilanne päällä". Emme  voi itse vaikuttaa vallitsevaan tilanteeseen, muuta kuin noudattaa niitä ohjeita mitä on annetaan. Seurata mitä muutoksia tulee kokoajan. Nyt vaan tilanne on se, että on paljon ihmisiä jotka eivät näitä noudata ja seurauksista saamme tietenkin kaikki kärsiä. Toivon todella ettei jouduta taas täys karanteeniin. Se että riistetään vapaus kulkea, mennä, se vaikuttaa ihmisen mieleen todella suuresti. 

Tämä kevät, ja eristyksissä oleminen teki jo sen , että ei vaan huvita lähteä mihinkään, ei jaksa, kykene olemaan sosiaalinen. Jotenkin on kokoajan lamaantunut olo, turta. En tunnu saavan otetta enää arjestani, minunnäköisestä elämästäni. Tiedän että tästä tunteesta pitäisi irrottautua ja mahdollisimman pian. En vain tiedä miten. Kyse ei ole siitä, että pelkäisin saavani koronan , en sen takia ole jumiutunut kotiin. Vaan keväinen pakko kotona olo, ulos lähtemisen, kulkemisen vapauden  pois ottaminen vaikutti niin suuresti, että nyt vaan lähteminen kotoa tuntuu todella vaikealta. Muiden ihmisten kohtaaminen ja sosiaaliset tilanteet tuntuvat todella haastavilta. 

Eikä tilannetta paranna, etten näe tänä vuonna lapsiani, lastenlastani. Koska tässä tilanteessa ei ole mitään järkeä matkustella, heidän tänne tai minun Suomeen. Tajuan kyllä tämän, mutta ei se ikävääni poista. 

Kulunut kevät on opettanut, kuinka tärkeää meidän olisi ajatella tilanteita kokonaisvaltaisesti. Ei omaa napaa tuijottaen, vaan koko tämä kokonaisuus nähden. Ajatellen että omilla teoillaan vaikuttaa myös muiden elämään. Jo yhden ihmisen väärillä valinnoilla voi olla kohtalokkaat ja kauaskantoiset seuraukset. On sitten kyse nyt tästä koronasta, tai yleensäkin elämästä. Matkustelu, shoppailu, kulutuskäytöksemme ym, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joten jospa alkaisimme hieman katsomaan elämäämme laajemmassa mittakaavassa, osana jotain suurempaa. Osana jotain enemmän kuin se pelkkä oma napamme. Ottaisimme enemmän huomioon myös muut ihmiset, asiat. Tekisimme valintoja siten, että ainakaan muut eivät joutuisi niistä meidän valinnoistamme kärsimään. 

Tälläisiä ajatuksia tänään appelsiinilaaksossa. Paljon on nyt mieleni päällä asioita. Mutta onneksi aurinko paistaa ja lämmittää , antaen tilaa myös valoisillekkin ajatuksille. Kaikkea hyvää päivääsi, auringonhippusia ja ilon säteitä.

❤️ Maarit

 

    

Ruutupöly

Vietätkö sinä paljon aikaa somessa tai tv äärellä? Tai ylipäätään jonkin ruudun ääressä. Itselläni on kausia jolloin ruutu saa ihan liian ison osan arvokkaasta ajastani. Sen ääreen on helppo jämähtää. Netflix on täynnä ihania sarjoja ja elokuvia, joka mielialaan löytyy sopivaa katsottavaa. Somessa on kiva seurata tuttuja ja ystäviä, heidän puuhiaan ja päivityksiään. Löytyy myös paljon luettavaa, hyviä asia juttujakin. Kauniita kuvia maisemista, ruokakuvia, sisustusta. Kaikkea. Meidän on niin helppo jämähtää ruudun kiehtovaan maailmaan. Eikä se siis ole mikään huono asia, ainakaan aina.

Mutta entä jos se "ruutu elämä" valtaa liikaa tilaa? Ryöväten aikaa sinun omasta hyvinvoinnistasi. Ruudutat ennemmin kuin lähdet liikuttamaan itseäsi luontoon, tai tapaamaan ystäviäsi. Tai kun tapaat ystäviäsi niin ruuduttaminen vie silti huomiosi. Tuntuu että kaikilla on kokoajan luurit kädessä, sitä pitää kokoajan katsoa ja heti lukea sinne saapuvat viestit, jutut. Huomio herpaantuu oikeasta elämästä ja ehkäpä niiden rakkaiden seurasta kun ruuduttaminen, some vie voiton. Sillä jotain tärkeää voi mennä ohi, jos sitä ruutua ei kokoajan katso. Kyllä, jotain tärkeää voi mennä ohi, tämä hetki ja oikea elämä. Jos annamme ruudun määrätä tekemisemme, on jotain mennyt pahasti pieleen. Sillä oikea elämä on kuitenkin muualla, kuin ruudussa, somessa.

Itse aion kiinnittää tähän asiaan huomiota tänä vuonna, omalta osaltani. Aion antaa enemmän aikaa itselleni, liikunnalle, hyvinvoinnille ja läheisilleni, ystäville. Olla kokonaisvaltaisesti läsnä, myös itselleni. Kyllä, vietän myös jatkossa aikaa somessa, ruudutan, katselen Netflix'siä ja jaan kuvia, päivityksiä. Mutta en halua hautautua kokonaan ruutupölyn alle, antaa sille ohjaksia minun elämääni.

Joten pyyhitään välillä ruutupöly harteiltamme kokonaan pois, pölytetään kunnolla. Annetaan aidoille asioille enemmän tilaa.

    ❤️ Maarit

PS. Kuvat ovat aivan ihanasta kylästä Capileira, joka on n. 1500m korkeudella, Sierra Nevadan vuoristossa.