Positiivisuus, voiko sitä olla liikaa? Se ettei jatkuvasti valita ja yrittää katsoa asioita positiivisen ajattelun kautta, onko se oikeasta elämästä irtautumista ? Sain tässä taannoin ihmiseltä, jota olen pitänyt läheisenäkin ystävänäni niin palautetta. Palautetta on siis aina kiva saada ja tietenkin haluan rehellistä palautetta. Mutta tämän koin hyökkäykseksi omaa elämääni ja siitä selviämistä kohtaan. Se sai minut miettimään syvemmin asioita, miten suhtaudumme asioihin ,vastoinkäymisiin ? Miten minä niihin suhtaudun.
Onko minun positiivisuuteni joltain muulta pois, kenties sinulta? Vahingoittaako positiivinen ajatteluni jotakuta toista? Kärsiikö joku positiivisuudesta, minun positiivisuudestani ja onko se pahaksi tai vaaraksi minulle, jollekin muulle? Siis jos minä yritän ajatella omaa elämääni , oloani positiivisuuden, hyvän olon kautta niin se on jonkun mielestä väärin. En oikein tajua mitä se kuuluu muille, miten ja millä asenteella tätä elämääni elän.
Ympäristö missä asumme vaikuttaa todella paljon omaan hyvinvointiin. Jos asuu paikassa missä on paljon negatiivista pöhinää se kantautuu myös omaan elämään , omaan ajatusmaailmaan. Sitä ajautuu sellaiseen negatiivisuus kierteeseen ,ettei mikään ole koskaan hyvin ja toisten ilo, onni ärsyttää. Itse asuin vuosia tälläisessä ympäristössä tiedostamatta kuinka paljon negatiivisuutta ja pahaa oloa se minulle aiheutti. Siihen oli jotenkin niin helppo lähteä mukaan. Mutta se sai minut täysin sekaisin , totaaliseen stressitilaan. Olen ikäni katsonut asioita ns "vaaleanpunaisten" lasien läpi. Yrittäen aina nähdä positiivisia vaihtoehtoja. Ajatella rakentavasti ja ollen onnellinen omassa elämässäni, "kuplassani". Karsien negatiivisyöpöt aina elämästäni. Se on ihan ok keskustella rakentavasti, antaa palautetta ja sanoa asioista suoraan. Mutta se, ettei ole omaan elämäänsä , itseensä tyytyväinen ja purkaa sen muihin ei ole kauhean kypsää, aikuista toimintaa. Miksi valittaisin kokoajan asioista, tuleeko siitä minulle parempi olo? Muuttuuko elämäni paremmaksi jos valitan asioista ja haukun kaikkea, sanoen ettei mikään ole hyvin? Sitten kun oikeasti tapahtuu jotain ikävää, tai asiat eivät oikeasti ole hyvin, on ehkä aihetta niistä puhua. Mutta ei siinäkään valivali valitus auta. Mikä meitä oikeasti vaivaa kun toisen positiivinen elämänasenne ärsyttää, ottaa pannuun?
Toivoisin että jokainen osaisi ottaa vastuun omasta elämästään, valinnoistaan ja omasta onnellisuudestaan. Sillä omilla valinnoillamme elämme tätä elämäämme, arkeamme. Tässä ja nyt. Joten kyllä, katselen jatkossakin elämääni positiivisen ajattelun kautta, vaaleanpunaisten lasien läpi. Ollen onnellinen omassa elämässäni. Toivottavasti sinäkin osaat olla onnellinen ja kiitollinen. Suhtautua elämääsi positiivisesti ja annat muidenkin olla onnellisia.
Talven lämpöisin halauksin
❤️ Maarit
