Minä, elämä ja vapaus

Minuus, itsevarmuus, sinut itsensä kanssa. Mitä nämä sinulle kertovat, onko sinulle tuttuja juttuja, omaan arkeesi kuuluvia? Ainakin monen puheiden ,juttujen ja somen välityksellä saa kuvan , että moni ei ole sinut itsensä kanssa. Huomaan omalla kohdalla ,että mitä enemmän tulee ikää, sen paremmin alkaa tuntemaan itseään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Itse olen ollut oman tieni kulkija aina. En paljoa ole miettinyt mitä muut ajattelee minusta tai tekemisistäni. Olen elänyt elämääni , tehden valintoja , vaikeitakin aina sisintäni kuunnellen . Toki nykyään kuulen paremmin mitä sydämeni kertoo. Se on sitä kasvamista , oppimista . Mutta aivan liian usein mietimme että mitähän muut ajattelee. On sitten kyseessä oma tyyli, vaatetus, koti, kumppani ja ne elämän valinnat. Olemme jotenkin epävarmoja ja kaipaamme muiden tukea ja hyväksyntää. 

Siis onkin joskus ihan hyvä keskustella ja jopa kysyä ystävän ym apua, neuvoa tilanteeseen. Mutta se päätös itseäsi koskevissa asioissa pitäisi aina olla sinulla itselläsi. Sillä jokaisen olisi hyvä elää omaa elämäänsä, kuunnellen sydäntään, itseään. Toki elämään usein kuuluu muitakin ihmisiä, puoliso, lapset , vanhemmat, ystävät ym. Helposti sitä alkaa kuitenkin elämään jonkun muun elämää, puolison ,lapsen , vanhemman ... Tottakai elämään kuuluu kompromisseja ja aina ei voi tehdä niinkuin itse haluaisi. Mutta itseään ei saisi sivuuttaa, omaa elämäänsä unohtaa. Monesti rakennamme elämämme jonkun muun varaan , usein se on puoliso ja lapset. Kun lapset kasvaa ja lähtee omilleen, tulee usein se tyhjyys. Tai eron sattuessa lähtee koko elämästä pohja. Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, kokoajan. Ja siksi on tärkeää luoda hyvä, vahva suhde siihen ihmiseen jonka kanssa vietät kokonelämäsi , eli itseesi. Kun oma minuus , oma suhde elämään on kunnossa on helpompi sulattaa vaikeitakin asioita. Mutta jos koko elämä, onnellisuus rakentuu jonkun muun ihmisen, paikan ym varaan, niin silloin vaikeuksien sattuessa on haasteita ja sirpaleita varmastikkin luvassa.

Jos et vielä ole itsesi paras ystävä, suosittelen että alkaisit olemaan. Anna itsellesi mahdollisuus olla juuri sellainen kuin olet. Päästä vapaaksi itsesi kaikesta turhasta. Anna sisäiselle lapsellesi vapaus, älä mieti mitä muut ajattelevat. Hulluttele ja naura, leikittele ja iloitse elämästä . Olen huomannut että me naiset usein löydämme itsemme noin viidenkympin kohdilla. Ja monesti siihen liittyy jotain isoja elämänmuutoksia , jotka pakottavat meidät kohtaamaan itsemme. Suhde itseemme on kuitenkin se elämämme tärkein ja pisin suhde. Joten siihen kyllä kannattaa panostaa ja antaa aikaa. Turha käyttää energiaa vertaamalla itseään muihin tai olemalla kateellinen . Monen elämä voi ulospäin näyttää helpolle ja ihanalle, mutta emme tosiaankaan voi tietää mitä kaikkea siellä sisällä on. Siksi kannattaa elää omaa elämää, tehden siitä itsensä näköistä . Sitä paitsi katkeruus ja kateus vain rumentaa, sekä sisäisestä että ulkoisesti. Itse olen saanut elää värikästä , tunteiden ja tapahtumien täyttämää elämää. Ja elämä on opettanut kovallakin kädellä , ojentaen ja opastaen. Monesti elämää on rakennettu alusta asti uudelleen, pala palalta, pienin askelin. Ja aina jotain uutta itsestään löytäen . Siis mikä voima, valo ja vahvuus sisälläni onkaan. Ja nykyisin myös rauha ja hiljaisuus ovat löytäneet sisältäni paikansa.

Ollaan siis ystäviä ja ystävällisiä paitsi toisillemme niin myös itsellemme. Ei kahlita eikä tuomita itseämme, eikä muita. Annetaan kaikkien olla vapaasti omia itseään. Itse olen ikuinen lapsi, täynnä pirunkurisuutta ja pilkettä silmäkulmassa .

Ilonhippusia sinulle .

💚Maarit

Ps. Kuvat ovat ajalta jolloin asuin tuolla Malagan provinssissa, rannikolla. Siivoilen kovalevyä ja sieltä tulee vastaan ihania kuvia, muistoja , elämääni ❤

 

Tunteet, niissä on aina jotain hyvääkin.

Turhautuneisuus, petymykset, pahaolo. Emme tunnu osaavan käsitellä ja purkaa näitä tunteita. Ylipäätään tunteiden käsittelyssä olisi paljon opittavaa. Elämään kuuluu kaikki tunteet. Ja kaikkien näiden tunteiden kanssa meidän olisi hyvä oppia elämään. Käsittelemään omat tunteet, itse. Toki tunteitaan voi jakaa ja pitääkin , mutta sillä on iso merkitys miten me niitä jaamme itsestämme .

Varsinkin pahaolo tulee usein purettua läheisiin , sekä tuntemattomiin (kaupan kassajono yms), myös some on ollut näkyvästi tämän pahanolon alustana. Siellä/täällä on helppo purkaa pahaaoloa, oksentaa se toisten postauksiin, kommenttikenttiin . Siis aikuiset ihmiset tekevät näin, ja sitten päivittelemme mistä lapset ,nuoret saavat kaiken vihansa ja tekevät ilkeitä, pahojakin tekoja. Niin miksiköhän, mistä mahtavat oppinsa ottaa. Olikohan meidän aikuisten jo aika opetella tuntemaan itsemme ja tunteemme. Kun on vihainen, katkera, pettynyt voisi kysyä itseltään miksi, minkä vuoksi on vihainen? Mistä ne tunteet kumpuaa. Sillä yleensä kaikkeen löytyy selitys, omasta itsestään, omista kokemuksista , omasta menneisyydestä. Tämä vaatii tietenkin avoimuutta ja rehellisyyttä itseltään, kun näitä asioita, tunteita käsittelee.

Varsinkin kulunut vuosi on ollut poikkeuksellinen, lähes kaikkiin se on vaikuttanut tavalla tai toisella . Itsellänikin tunteet menee laidasta laitaan, mutta yritän ruokkia mieltä hyvillä asioilla, keskittyä silti kaikkeen hyvään. Sillä ei ne hyvät jutut, kaikki hyvät jutut ole minnekkään kadonneet. Vaikka moni asia on jumissa, kaikkea ei voi toteuttaa niin silti maailma pyörii, elää ja hengittää. Ehkä nyt on se aika jolloin pitäisi pysähtyä miettimään, mikä tässä kaikessa on se tarkoitus, mitä meille yritetään näyttää.  Mikä on oikeasti tärkeää. Nyt on hyvä aika pysähtyä ja hiljentyä kuuntelemaan itseään. 

Usein tuntuu että teemme kaikesta ongelmaa. Onnellisuus , sekin koetaan pahaksi, siitä saadaan paineita kun on pakko olla onnellinen. Ei meitä kukaan pakota olemaan onnellinen ,mutta jos joku on onnellinen ei teilata sitä. Itse me teemme nämä ongelmat, suurimmaksi osaksi. Pilaten jopa onnellisuuden kun sitä aletaan suorittaa. Miksi haluamme toimia näin? Jokaisen olisi ehkä syytä alkaa käsittelemään niitä omia tunteitaan itse, purkaa sisältään niitä tuntemuksia, ehkä jopa kyseenalaistamaan oletuksiaan. Tutustua siihen omaan itseensä, minuuteensa, katsoa millainen tyyppi sitä oikein itse onkaan. Tähän tarvitaan vain ajan viettoa ihan itsensä seurassa, ilman mitään ärsykkeitä. Hiljaisuutta . 

Sen sijaan että syytän kaikesta muita, tai jotain tilannetta ym, niin voisimme kysyä itseltämme miksi se vaikuttaa minuun näin? Miksi turhaudun, suutun? Voisinko kenties tehdä itse jotain toisin, voisinko itse muuttaa asioita? Ainakin mieleen voimme vaikuttaa, ja mielellään siihen omaan mieleen . Me itse päätämme miten ja millä sitä mieltämme ruokimme. Meidän käytös ja mieli vaikuttaa myös muihin, läheisiin, tuntemattomiin ja jopa täällä somessa vaikutamme muihin, muiden tunteisiin.

Eli seuraavan kerran kun sinulla keittää, meinaa keittää yli, pysähdy ja mieti miksi ? Onko tämä asia mistä kannattaa suuttua, purkaa pahaaoloaan toiseen? Vai voisinko toimia toisin. Somessa olla kommentoimatta, niitä ikäviä kommentteja. Ja nyt en tarkoita etteikö voisi olla negatiivisia tunteita, kommentteja. Vaan tarkoitan että miettii miten ja miksi kommentoi . Harvoin sanoisimme kasvotusten toisillemme asioita mihin törmää somessa. Kyllä somessakin voi ja pitää kunnioittaa toista, toisen mielipiteitä, ihminen sielläkin on, sen ruudun toisella puolella. Yllätä itsesi ja kommentoikin jotain kivaa, hyvää, rakentavaa. Negatiivisista tunteista voi puhua niin monella tavoin. Mutta ensin ne tosiaan kannattaa keskustella itsensä kanssa, käsitellä ja purkaa. Joskus mietin kuinka erilainen maailma olisikaan ,jos samalla intohimolla jakaisimme hyvää oloa, onnellisuutta kuin jaamme vihaa, pahaaoloa. Vihan kun tunnumme näyttävän heti ja tulisesti, ja vain ärsyyntyvän jos onnellisuutta , rakkautta jaetaan samalla intohimolla. 

Tunteet, niissä on aina jotain hyvää, niissä huonoissakin tunteissa. Mitään tunnetta ei saisi pyyhkiä pois, vaan ne kannattaisi käsitellä. Itsensä, tunteidensa tunteminen on kaiken lähtökohta. Jos ei tunne itseään , niin helposti purkaa sitä pahaa oloaan, mitä ei kenties edes tajua kantavansa sisällään , niin muihin. 

Toivottavasti sait jotenkin ajatuksestani, tästä tekstistä kiinni. Olisi myös kiva kuulla miten sinä koet tämän asian ?

Auringonsäteitä ja ilonhippusia sinulle .

💚Maarit

 

Kauneus edellä

 

Olen hieman levoton luonne. Siis tykkään kulkea, pysähdellä ja ihailla. Usein haluan myös ottaa valokuvia, pysäyttää se hetken jossa olen. Eli kun menemme mieheni kanssa jonnekkin, niin usein hän jää hoitamaan asioita tai odottelemaan jonnekkin , kun minä loikin kameran kanssa pitkin poikin. Enkä siis pelkästään räpsi kuvia, vaan ihailen kaikkea. Monesti jää se kuvakin ottamatta, tai tulee kuva vaan mieleni muistikortille. Minulla on kuva muisti, vai pitäisikö sanoa talo, maisema muisti . Vuosia , vuosia sitten liikuin pariisissa , oppaanani , karttanani näyteikkunoiden kengät. Niiden muukaan osasin suunnistaa pikku hotelille takaisin ja muihin rientoihin . Muistan myös usein millaisen talon tai portin kohdalta pitää kääntyä , mutta osoitteita, kadunnimiä en kyllä muista. Nautin kun näen ympärilläni erilaisia asioita, välillä kylien pikku kujia kulkien, toisinaan luonnossa vaeltaen. Joskus melkein pakahtuu kaikesta kauneudesta mitä ympärillään näkee. Varsinkin luonto , siitä haltioidun. Aina uudelleen ja uudelleen. 

Nämä kuvat on napsaistu Orgivassa , jossa mieheni kävi hoitamassa pari asiaansa. Minä otin kameran ja lähdin kuluttamaan aikaa. Huomaamattani kuljin kujia ylös ja aina vaan ylemmäs. Tullen kirkolle, joka oli kylän ylälaidalla. Ja siellä ne kirkkopitsit olivat arkisesti kuivumassa . Hohtavan valkoisina , valmiina sunnuntaimessuun. Näkyi olevan yleinen pyykkipäivä muutenkin. Ainakin silmiini osui kuivuvia pyykkejä kaikkialla. Kiirettä ei kenelläkään tuolla ylhäällä tuntunut olevan, vaan siinä rupateltiin kuulumisia ja odoteltiin että aidan päällä olevat pyykit kuivuu. Se on sitä hetkessä elämistä, aitoa ihmisyyttä. Kohtaamisia ja rupattelua. 

Mieheni soittaessa , että missäs olen, niin en todellakaan tiennyt mitä vastata. Sillä olin vaan täällä ylhäällä, mäen päällä, kirkolla. Alaspäin mennessä maisema, talot, kujat näyttivät taas niin erilaislta kuin ylös mennessä. Olen niin ihastunut näihin pieniin kujiin, kapeisiin katuihin. Niissä on vaan jotain, mikä viehättää minua. Näissä kylissä, pienissä kaupungeissa saisi hyvin kulutettua päivän, jos toisenkin. Ne näyttäytyvät aina niin erilaisina. Joka kerta löydän jotain uutta nähtävää. Vanhat rakennukset heräävät eloon, kertoen monia tarinoita. Elämän jäljet näkyy, tehden aikakerrostumia. 

Joissakin kylissä aika pysähtyy, on hiljaista, autiota. Toiset kylät ovat täynnä elämää. Pikku kujilla on baareja, missä paikalliset käyvät aamukahvilla, lounaalla. Istumassa yksillä ja turisemassa naapureiden kanssa. Itsekkin viihdyn näissä istumassa. Aistimassa elämää. En niinkään ole koskaan ollut niiden isojen nähtävyyksien ym perässä, vaan minua kiinnostaa arjen kauneus, normaali elämä ja sen kerrostumat, sävyt.

Maailma on kyllä täynnä kauneutta, hyvyyttä, ihania asioita. Niille joilla on aikaa pysähtyä ja nähdä se hyvyys, kauneus. Toki me kaikki näemme ja koemme asiat erilailla. Siitä mm sanonta , kauneus on katsojan silmissä. Minulle rapistunut , kulunut seinä näyttäytyy kauniina. Samoin tämä rakennustyyli, jossa on kaikkea sekaisin . Siinä vaan on oma viehätyksensä. Oman säväyksen antaa nämä sähkö ym johdot. Niillä tuntuu olevan ihan oma sielunelämänsä. Mutta koiranpaska, se ei ole viehättävää eikä kaunista. Eikä kuuluisi näille kujille, mutta niin vaan sitä on. Joten pitää myös muistaa katsoa jalkoihin , ettei liukastu jätöksiin. Tämä vain heittona , ettei kaikki olisi taas niin ihanaa ja kaunista. Sillä olen kuullut, saanut palautetta että minä annan liian ruusuisen kuvan elämästä täällä. Niin että kyllä sitä sontaa minunkin elämääni mahtuu. Muodossa jos toisessa. Kuten varmaan meidän kaikkien elämään. Asumme sitten missä tahansa, on elämämme sitten minkälaista tahansa niin varmaan kaikkea sen elämän sisälle mahtuu. Meille jokaiselle. Itse koitan katsoa elämää sen kauneuden, hyvyyden nähden. Kurjuus ja rumuus kun tulevat pyytämättäkin . Toivon että jatkossakin utelias mieleni vie minua kujille, ja mutkien taakse, yli vuorien ja mäkien. Että näen vielä kauneutta, sielläkin missä sitä ei ehkä muiden mielestä ole. 

Mites sinä, näetkö ensin kaikki maailman virheet ja viat vai sen kaiken taakse kätkeytyvän kauneuden?

Ilonhippusia sinulle

💚Maarit

Mielen kepposet

Mieli, se on niin arvaamaton ja omantiensä kulkija. Mieli saa päähänsä mitä ihmeellisempiä asioita, kehitellen ihan omia tarinoitaan nähdystä ja koetusta . Mielellä ja ajatuksilla on suuri voima, vaikutus meihin ja elämäämme. Voimme ruokkia mieltämme monin tavoin, se kun on kaikkiruokainen. Mieli ahmii kaikkea mitä sille tarjoat. Ihan kaikkea. Mutta mieli on myös ovela, se saattaa suodattaa sille tarjotusta annoksesta vain osan, kehitellen siitä sitten oman versionsa. Joten on iso merkitys sillä miten sitä ruokimme. Hyvä esimerkki on media, se lähettää jatkuvalla syötöllä infoa, jonkun mielipiteitä, faktaa ja fictiota. Kaikkea sekaisin. Mediaa lukiessa, katsoessa annamme mielellemme purtavaa, ravintoa. Se onko se hyvää ravintoa sinun mielellesi on sinun oma päätöksesi. On oma tehtävämme ruokkia mieltämme juuri niillä aineksilla mitä haluamme, koemme tarvitsevamme. Onko se helppoa pika-einesravintoa vai vähän laadukkaampaa, puhdasta ravintoa. Usein on ok nauttia kaikkea, kohtuudella. Siis myös mieltä ravittaessa. Mutta liian yksipuolinen ravinto, myös mielelle kostautuu. Jos ruokimme mieltämme kokoajan , vain huonoilla , ikävillä uutisilla, kurjuudella niin mielikin tummuu, näkee vain harmaan ja mustan sävyjä. Eikä siinä siis mitään, kaikilla meillä on elämässä tummia hetkiä, harmaan sävyjä . Ne kuuluu elämään. Mutta se että miten mieltäsi ruokit vaikuttaa mihin suuntaan sävyt lähtee. Ja nyt en puhu masennuksesta, tai muista mielen sairauksista, ne ovat oma lukunsa. En todellakaan tarkoita että masentunut mieli korjaantuu kun mieltä ruokkii oikeilla aineksilla. Vaan puhun ihan siitä miten me vaikutamme mieleemme kokoajan, kaikilla valinnoilla ja teoilla.

Huomaan tämän itsestäni helposti. Aamuisin, jos aamukahvia nauttiessani luen uutisia, selaan somea niin lähtee päiväni käyntiin ihan toisella tavoin, kuin jos istun ulkona puutarhassa , omat ajatukset, heräilevä mieleni seuranani. Mielummin aloitan päiväni ruokkimalla mieltäni omilla tuntemuksillani kuin uutisilla ja toisten mielen tuotoksilla. Niiden aika on sitten ,kun oma mieli ja aistit ovat hereillä. Muutenkin vältän , varsinkin nykyään, uutisia . Niitä kun ahmii liikaa saa mieli huonoa ravintoa, tullen levottomaksi ja helposti ärsyyntyväksi. Tänäpäivänä mielemme saa muutenkin liikaa tätä media ärsykettä, ruutupölyä ja muuta hömppää. Altistamme mieltämme päivittäin valtavasti, suurin annoksin kaikkea , joten ei ihme että mieli väsyy. Myös mielen pitäisi saada levätä. Nykyään jo moni hoitaa kehoaan , kuntoaan ym, mutta mieltäkin pitäisi hoitaa. Mieli ei jaksa tätä kuormitusta mitä sille annamme, kokoajan. Aina pitäisi tehdä jotain, jos ei muuta niin ainakin kuunnella äänikirjaa, selata somea yms. Elämme ärsykkeiden täyttämässä maailmassa, joka on kokoajan täynnä ääniä ja kuvia. Mutta mieli kaipaa välillä ihan vaan lepoa, ilman mitään ärsykettä. Moni menee jopa nukkumaan kuulokkeet korvilla, tai tv päällä ym. Jolloin mieli ei saa lepoa edes nukkuessamme. Olemme väsyneitä, ärsyyntyneitä , äreitä. Mieli on harmaa, eikä se  vaan jaksa värittää elämääsi. Tässä suorittavassa maailmassa ei ole aina helppoa antaa mielen levätä. Vaan kuvittelemme jäävämme jostain paitsi, jos olemme tovin ihan vain oman mielen kanssa. Antaen tilaa itselle, omille ajatuksille. Antaen hiljaisuutta mielelle, itselle. 

Kannattaa silti kokeilla, se on palkitsevaa. Itselleni meditaatio ja jooga mm toimivat mieltä ja kehoa hoitavina. Mutta olen myös kuullut kuinka monelle meditaatiosta on tullut suorittamista. Se ei kaiketi ole sen idea. Kunnon meditaation jälkeen mieli on kyllä niin  puhdas. On hyvä fiilis . Levännyt ja virkeä olo. Levännyt mieli on paljon parempi seuralainen kuin levoton ja alati sinnetänne poukkoileva hurrikaanimieli. Voit vaikka testata tämän itselläsi , ruokit mieltäsi parina aamuna ja päivänä eritavoin. Olen varma että huomaat eron, lyhyessäkin kokeilussa. Ja aina tietenkin tehden asiat niinkuin itsestään tuntuu parhaalta, mikä on sitä omaa elämäänsä. 

Mieli , se toimii sillä mitä sille annamme ja antaa meille sitä millä sitä ruokimme. Mieleen voi helpostikkin vaikuttaa, hyvässä ja pahassa. Joten tarkkaile millä sinä mieltäsi ruokit ja palveleeko se sinua, sinun tarpeitasi, elämääsi. 

Mielenrauhaa , sitä ainakin itse tarvitsen ja paljon. Sitä myös saan kun kuljen luonnossa. Mieli lepää ja keho kiittää. Millä ja miten sinä ruokit ja hoidat mieltäsi ?

                              Auringonsäteitä ja ilonhippusia sinulle

                                                      💛Maarit