"Odotan, odotan, että joku sanelee minulle, mitä minun pitää tehdä. Mitä syödä, koska ja kuinka usein. Odotan , että joku kertoo minulle miten paljon minun pitää liikkua, näyttää mallia . Odotan, ja odotellessa ahmin herkkuja , sohvalla löhöten , telkkua tuijottaen. Odotan inspiraatiota, alkaa tekemään jotain, lähteä liikkeelle.
Odotan, että pääsen lääkärille, joka kirjoittaa minulle pillereitä kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan vaivaan ja oloon. Odotan, että joku muu tulee ja korjaa minut, muokkaa kehoni, verenpaineeni, kaikki arvoni. Saaden minut notkeaksi , ketteräksi , kestäväksi , jänteväksi , seesteiseksi .
Odotan ja odottaessa katson pari jaksoa jostain sarjasta lisää, sometan ja samalla napostelen herkkuja, huuhtoen ne viinillä alas. Sillä tänäänkään ei tapahtunut mitään, kukaan ei tullut tekemään näitä asioita minulle. Joten odotus jatkuu."
Onko yllä oleva teksti tuttua? Onko se totta vai tarua? Varmasti osalle osittain totta, tai sitten ei. Välillä vaan rivien välistä voi päätellä, että se vastuu omasta elämästä, hyvinvoinnista ei kuulu meidän kaikkien elämään.
Ja kuinka mukavaa se olisikaan ulkoistaa kaikki, vastuu omasta hyvinvoinnista ja terveydestä. Sanoa vaan , että "olen riittävän hyvä". Sanoa vaan , että kaikki on perinnöllistä, geeneissä. Sokerihimo, liikkumattomuus, riippuvuudet. Sillä ei kai minulla ole vastuuta mistään - edes siitä omasta hyvinvoinnista. Ja jos tiedän geeneissä olevan taipumusta johonkin, mikä ei ole terveydellenni hyväksi, sitäkin suurempi merkitys on valinnoillani.
Ja tämä ei ole moite kenellekään, me kaikki olemme hyviä, juuri sellaisena kuin olemme. Mutta tuntuu , että toisinaan tämän varjolla heitetään pois, se vastuu omasta elämästä, terveydestä. Ja se minua ainakin itseäni hämmästyttää.
On ihan ok herkutella, löhötä , nauttia viiniä ym. Eikä näitä herkkuhetkiä todellakaan tarvitse ansaita . Vaan ne kuuluvat elämään. Meidän keho vaan on luotu liikkumaan. Ilman liikettä se kadottaa monia tarpeellisia asioita. Aineenvaihdunta hidastuu, selkä kipeytyy, paikat menee jumiin ym. Tässä kohtaa olisi hyvä lähteä liikkeelle , ja jättää pilleripurkille meno. Enkä nyt ole mitenkään lääkevastainen , on sairauksia mitä pitää hoitaa, jopa niillä pillereillä. Mutta monesti meidän vaivoihin on myös se toinen vaihtoehto. Elintapasairaudet lisääntyvät , mistä se johtuu? Mitä se kertoo?
Minusta se kertoo jotain meistä itsestämme. Se kertoo meidän valinnoista , elintavoista , asenteesta. Miten sinä valitset? Osaatko kuunnella itseäsi , kehoasi ja mieltäsi ? Teetkö valintoja ajatellen mikä olisi sinulle itsellesi oikeasti parasta? Mikä edistäisi hyvinvointiasi , terveyttäsi . Eikä se tarkoita , jos valitsee hyvinvoinnin, että hikihatussa kokoajan kuntoilee, ja syö salaattia. Me olemme kokonaisuus, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tarvitsemme liikettä, happea, tasapainoa , hyvää monipuolista ravintoa , lepoa, herkkuja (jokaisella omat, erilaiset herkkunsa), aivot narikkaan toimintaa, hiljaisuutta yms.
Myönnän itse, että jos syön esimerkiksi pussin makeisia , tai vaaleaa leipää ym on olo sen jälkeen huono ja turvoksissa . Silti teen näin välillä. Se on tietoinen valinta. Mutta päivittäin näin tehtynä , tekisin omalle ololle todellisen karhunpalveluksen . Se miten valitsemme , on tietoinen valintamme .
Ihan vaan esimerkkinä, tämä ohutsäieneuropatia, jota sairastan , ja jota en kenellekään soisi, niin tämän vois saada mm kakkostyypin diabetesta sairastava. Omani ei tästä johdu , mutta pistää miettimään mikä vaikutus on valinnoillamme. Mihin kaikkeen pystymme vaikuttamaan, hyvässä ja pahassa.
