Kesä ja lämpimät aamut

Vihdoin ne ovat täällä, kesä ja lämpimät aamut.
Yön lempeä kosketus vielä ihollani, mielessäni. Hitaasti, rauhallisesti itselleni aikaa antaen heräilen tähän uuteen aamuun.

Avaan hyvänolon huoneeni parvekkeen ovet, huoneen täyttää raikas ilma. On niin varhaista, ettei ole vielä kuumaa. Aurinkokin vasta heräilee. Teen lempeän, kehoa ja mieltä herättelevän joogan. Kun keskittyy kunnolla liikkeisiin, tuntee venytyksen juuri siellä missä pitääkin, hengittäen tilaa venytettävään kohtaan. Keskittyen itseensä, kuunnellen ja hiljentyen, läsnäollen. Lyhyt meditaatio, näin olen valmis päivään. Pari lasia itsetehtyä makuvettä ja sitten tossut jalkaan. On aamu juoksulenkin aika. Tänä aamuna hieman takkuaa , joten hieman rauhallisemmin. Itseään, omaa fiilistään , kehoaan kannattaa oikeasti kuunnella. Upea aamu , appelsiinilaakso heräilee ja aurinko alkaa hiljalleen lämmittämään. Hiljaisuus, rauha, luonto , siinä eväät onnistuneeseen aamuun. Tämän jälkeen vielä kävelylenkki, johon saan miehestäni seuraa. Näitä upeita kesäaamuja ei kannata missata. Täydellistä kehon ja mielen hoitoa, terapiaa . Kotona suoraan kylmään ulkosuihkuun. Nyt todellakin olen hereillä ja virkeänä.

 Hyvät aamukahvit, vastajauhettua italialaista. Ympärillä heräilevän kotikylän äänet. Aamu auringon säteet iholla tanssimassa. Puutarhan lumoavat tuoksut, lintujen aamu konsertti. Niin turvallista, rauhallista, rentouttavaa kuin meditointi hetki.
Aistit saavat herätä aivan rauhassa uuteen päivään. Kiire, sitä sanaa tämä aamu ei tunne. Stressi on tuntematon käsite. On vain tämä hetki. Hetki minkä voin tuntea, aistia. Haistaa, maistaa, kuulla ja nähdä. Tälläistä hetkeä ei voi kokea kuin läsnäollen juuri tässä hetkessä, eläen. Sitä ei löydy sosiaalisesta mediasta, eikä muustakaan uutistulvasta. Se löytyy kun uskallat olla hetkessä, itsesi kanssa, itseäsi kuunnellen.
Nämä aamun rauhalliset hetket antavat suunnan tälle päivälle. Joten anna aamulle ja itsellesi aikaa, kiireetöntä aikaa. Muista että sinä olet arvokas ja olet ansainnut itsellesi parasta. Kohtele itseäsi hyvin, lempeästi ja rakastaen.

Pitäisi vain mennä hieman aikaisemmin vuoteeseen, nukkumaan, jolloin ehkä heräisi hieman aikaisemmin. Toisaalta meidän unirytmillä ei ole niin väliä, mutta rakastan näitä kesäaamujen hiljaisia, rauhallisia tunteja. Kun yön viileys on vielä läsnä. Yöt ovat täällä paljon freesimpiä, viileämpiä kuin alhaalla rannikolla. Mikä on todellakin hyvä juttu. Saa nukuttua paljon, paljon paremmin. Kuten aiemminkin olen todennut on olotilani, fiilikseni kohonnut huomattavasti tänne muuton jälkeen. Elämä Appelsiinilaaksossa on minulle hyväksi, todellakin. Elän hyvää elämää. Olen tästä kiitollinen ja onnellinen.

                                              Auringonhippusia päivääsi

                                                            -💚 Maarit-

Täydellinen somekuva

Somen ihana maailma on täynnä upeita kuvia, täydellistä elämää kuvina. Sieltä saa hyviä vinkkejä ja ideoita, matkailuun, ruokaan, liikuntaan, sisustukseen...no kaikkeen . Itsekkin tykkään katsella näitä inspiroivia kauniita kuvia, saada vinkkejä erilaisiin juttuihin. Tykkään myös ottaa kuvia ja jakaa niitä täällä mediassa. Kuvia ja niistä välittyviä tunnelmia, muistoja on mukava katsella jälkeenpäin.  Joskus vain käy niin, kuten tyttäreni häissä äskettäin, että kuvaaminen jäi todella vähiin ( aika monella) koska ne bileet olivat niin hauskat ja oli niin paljon kaikkea . Että se vaan unohtui. Mutta harvemmin elämän parhaista, aidoista hetkistä saakaan kuvia ikuistettua. Koska ne hetket tulevat ja menevät, ja jos on aidosti mukana tunnelmassa niin eipä siinä juuri kuvaaminen tule sillä hetkellä mieleen. Eikä tietenkään pidäkkään olla kamera tai kännykkä kokoajan käsissä. Vaan nämä hetket tallentuvat omaan muistojen kansioomme. 
Somen maailmassa esitellään kovin siloiteltua elämää, monella tuntuu olevan "kuvaaja" kokoajan mukana, ottamassa täydellisiä kuvia. Kuvia on monesti käsitelty rankalla kädellä ja tilanteetkin tuntuvat monesti olevan lavastettuja. Näitä kauniita kuvia , täydellistä elämää katsellessa pitää muista nämä seikat. Emmekä myöskään tiedä mitä niiden kuvien taakse oikeasti kätkeytyy, millainen on tämän somettajan oikea elämä. Eli ei todellakaan pidä ottaa näitä kuvia niin tosissaan. Ei väheksyä sen takia omaa itseään, elämäänsä. Siksi ettei se oma elämä ehkä näytä niin hehkeältä kuin jonkun toisen.

 Tarkoitan näillä ajatuksilla , että jos kuvia katsellessasi ajattelet ettei sinulla olisi aikaa tuohon,  niin silloin käytät liian kauan aikaa ruudun takana. Sillä ajan minkä kulutat somessa, toisten elämää katsellen , niin voisit käyttää oman elämäsi elämiseen. Tehdä itsellesi kunnon aamiaisen , harrastaa liikuntaa. Tehdä kaikkea sitä samaa, mitä hekin, joiden kuvia ihaillen ( kenties jopa kadehtien) katselet. Jos ajattelet ettei sinulla ole aikaa, energiaa, niin käytätkö kaiken energiasi muiden "täydellisen elämän" katseluun. Unohtaen itsesi ja oman elämäsi. Kauniiden kuvien takana ei välttämättä ole niin kaunis elämä oikeasti.

Ja olemmeko todellakin oikeasti enemmän kiinnostuneita uppo outojen ihmisten kuvista, elämästä, kommenteista kuin omasta elämästämme. Monesti näpräämme omaa luuriamme, somettaen vaikka vieressä olisi ihminen jonka kanssa voisi keskustella, kommentoida ihan oikeasti. Osaammeko enää keskustella kasvotusten , tulemmeko hetkeäkään toimeen ilman luuriamme , somemediaa. Huonovointisuus, ihmisten paha olo on lisääntynyt huimasti viime aikoina. Voisiko tässä olla yksi syy siihen? Ihmiset eivät osaa enää kuunnella itseään, hiljaisuus pelottaa. Pakenemme ennemmin virtuaalisen maailman ja unohdamme oikein elämän. Sosiaalinen elämä, kommunikointi kasvotusten vähenee.

Muutto tänne vuoristoon, appelsiinilaaksoon, auttoi minua taas löytämään hiljaisuuden. Oman elämän merkitys kasvoi. Ei tarvitse verrata , eikä kilpailla kenenkään muun elämän kanssa. Tämä oma elämäni riittää juuri tälläisenä minulle ja minä olen hyvä juuri tälläisenä.  Sitä voi vaikka vain istua ja ihan vaan olla. Tekemättä mitään. Antaen ajatusten kulkea, tulla ja mennä. Hengittää vapaasti, ahdistumatta. Katsella ympärilleen, nähden "tuhansia täydellisiä" kuvia ympärillään. Tallentaen ne omille muistikorteille, josta niitä voi selata missä ja milloin vain. Kokeile sinäkin ja ylläty. Voit myös lisätä hetkiin " kuvatekstin" . Johon voit kuvailla aisteja, tunne, haju, maku, kuulo yms efektejä. Tämä on ihan sinun oma "sometilisi" jota myös elämäksi kutsutaan. 

Tässä sinulle haaste, tallenna joka aamu viikon ajan täydellinen aamutuokiosi  itsesi kanssa, hiljaisuudessa. Tallenna ne ihan vaan sinne sinun omalle sometilillesi, mielesi muistikortille. Viikon päästä sinulla on seitsemän upeaa kuvaa, joita voit selailla missä ja milloin vain. Palaten niiden tunnelmaan.
Nautitaan elämästä, otetaan jatkossakin kuvia muiden iloksi , jaettavaksikin. Ja katsellaan muiden kauniita kuvia. Mutta otetaan "kuvia" myös sinne omalle muistikortille. Muistetaan pysähtyä ja antaa aikaa, hiljaisuutta ihan vain itselle, mielelle.

                                      Mielenrauhaa 🖤Maarit

Ruusuinen elämä

Ruusuinen elämä, vaaleanpunaisten lasien läpi, näin voisin kuvata elämääni täällä sosiaalisessa mediassa. En koe tätä kanavaa sellaiseksi , missä minun pitäisi valittaa ja surkutella elämääni. Sillä haluan olla positiivinen ja yrittää ajatella elämää sen kautta. Tänne blogiin esimerkiksi pyrin kirjoittamaan positiivisia juttuja , tai ainakin positiivisella asenteella, vaikka aihe olikin kuinka kurja ja ikävä. Sillä se on minun tapani käsitellä tätä sairauden täyttämää elämääni. Elämä neurologisen sairauden kanssa ei aina ole niin helppoa, ruusuista. Elämä on toisenlaista kuin sen joskus ajattelin olevan. Sillä kuka osaisi varautua, että elämään voikin tulla sairaus joka hallitsee oloa ja eloa täysipäiväisesti. Että elämä onkin aika rajoitettua ja kehoa hallitsee jatkuva kipu. En tosiaankaan valinnut tätä sairautta vaan se valitsi minut.

Nyt olen liki kymmenen vuotta harjoitellut yhdessä eloa tämän sairauden ja jatkuvien kipujen kanssa. Välillä meillä on ihan hyviäkin hetkiä ja aikoja. Välillä taas olen valmis vaikka puremaan raajani irti, koska kipu on täysin sietämätöntä. Tämä sairaus on tottakai vienyt minulta paljon. Se on vienyt terveyteni , kehoni , sen hallinnan . Se on vienyt työkykyni , sosiaalisen elämän ja liikunnan varsinkin kovan liikunnan ilon. Mutta se on myös tuonut elämääni hyvääkin. Olen oppinut itsestäni paljon tämän matkan aikana. Olen oppinut luottamaan vahvuuteeni , jaksamiseeni , itseeni. Siihen että selviydyn, pahoistakin hetkistä, päivistä , tummista pilvistä. Olen nykyään armollisempi , lempeämpi , myös itselleni. Kuuntelen kehoani ja sen tuntemuksia enemmän . Mennen sen ehdoilla , pakottamatta väkisin mihinkään.
Itseni tsemppaaminen ja positiivinen ajattelu helpottavat elämää tämän sairauden kanssa. Ja säännöllisyys, mutta ei sen pakkomielteinen noudattaminen. Sillä on paljon päiviä jolloin en pysty mihinkään. Hengittäminenkin on raskasta. Voimia ei vain ole mihinkään, eikä energiaa. Ei edes siihen hymyyn.

Liikunta, itsestäni huolehtiminen on minun kokopäiväinen työni. Olisi ihana aloittaa päiväni, jokainen päiväni kuten olen kirjoittanut. Aamulenkillä ja joogalla. Valitettavasti se ei ole mahdollista, ei läheskään joka päivä, eikä edes joka viikko. Mutta se on minun tavoite , ideologia. Tapani yrittää selviytyä elämästäni tämän sairauden ja kivun kanssa.
Olisi ihanteellista jos voisin tosiaankin käydä lenkillä päivittäin, se olisi hyvä tapa pitää liikunta kykyä ja motorisia taitoja yllä. Valitettavasti se ei vaan ole mahdollista. Mutta teen kaikkeni, jotta kykenen liikkumaan ilman apuvälineitä, edes hieman liikkumaan. Jooga on todella hyvä tapa liikuttaa tätä kehoa, antaa sille hieman edes liikettä. Lempeästi, pakottamatta. Sen myötä olen oppinut myös hengittämään kunnolla ja hallitsemaan mieltäni. Edes hieman. Kaikki tekeminen, liikkuminen on aina hyväksi , on sitä sitten terve tai sairas keho. Muuten lamaantuu kokonaan. Ja tämä ruusuinen, vaaleanpunaisten lasien läpi katsoen eläminen on todellakin minun tapani selviytyä. Miten sinä kohtelet itseäsi, hoidat kipujasi , sairautta tai vastoinkäymisiä? Oletko löytänyt oman ”ruusuisen elämäsi" ? Minkä väristen lasien läpi sinä katselet elämääsi ?

                                  Vaaleanpunaisia ajatuksia sinulle kera ruusun.
                                                   🖤 Maarit

Elämän ihanat mutkat ja kurvit

Eilinen  päivä  oli täynnä tunnelatauksia. Liekö yksi syy tyttäreni lähenevä häähumu vai mikä, mutta viime aikoina olen ollut tavallista herkemmällä tuulella. Ajellessamme mutkaisia vuoristoteitä minulla oli kyynel silmäkulmassa, koska oli niin kaunista (ja varmaan myös kauhusta, koska kärsin korkean paikan kammoa. Nämä mutkaiset rinteet ovat kyllä parasta terapiaa siihen. Ei aina tiennyt itkisikö vai nauraisi. ) Olen myös niin kiitollinen juuri tässä hetkessä, että saan asua ja olla näin huikeassa paikassa. Nämä maisemat vain ovat jotain niin käsittämätöntä. Eilen siis ajelimme moottoripyörällä ja kävimme mm kylässä joka on 1500 m korkeudella. Kylä oli todella vihreä ja eloisa, täynnä elämää. Ihan mahtavaa. Siellä näkyi eletty elämä, sen rosoisuus ja kauneus. Aisti eri aikakausien läsnäolon , niiden voimakkaan liiton . 

Monesti kun kuljemme täällä kävelen tai moottoripyörällä ajallen tähän uuteen kotiseutuumme tutustuen, niin usein ajattelen kuinka onnellinen sattuma että muutimme tänne. Löysimme tämän paikan, laakson ja vuoret. Kuinka kiitollinen olenkaan kun voin ja saan asua täällä. 

Täällä olen taas huomannut kuinka kaunista elämä voikaan olla.

Näissä rauhallisissa, hiljaisissa kylissä joihin on mukava pysähtyä tapakselle ja viinille, tai kahville. Näissä on jotain niin rauhoittava ja rentouttavaa. Mutkatonta elämää. Kylän väki istuu ja seurustelee , jutustelee, nauttien elämästä ja eläen juuri tässä hetkessä. Kauniita kyliä joissa pieniä kujia mitä kulkea. Luonnon kauneutta, hiljaisuutta ja rauhaa. Raikasta vuoristoilmaa, lähellä tuotettua puhdasta ja hyvää ruokaa. Mitä muuta sitä ihminen tarvitsee? Tämä on ainakin nyt juuri sitä mitä minä tarvitsen. Lempeän rauhallista elämää. Elämää missä kuuntelen ja kuulen itseäni, kehoani ja mieltä. Ihan vaan nauttien näistä elämän perusasioita, sillä niissä se onnellisuus asustaa. 

Joku korkeampi johdatus siinä oli,  että aloimme katselemaan asuntoja täältä vuoristosta , koska  tämä oli meille kummallekin kuitenkin täysin vierasta seutua. Mutta jo ensiivisiitti tänne ja minä olin myyty. Paikka lumosi minut täysin. Ja nyt en voisi kuvitellakaan asuvani muualla. Ihmettelen vain, kuinka kauan vietin aikaani talsiessani rantapaseota edestakaisin. Antamatta tämän maan kauneudelle kunnon mahdollisuutta lumota minut. Mutta nyt oli aika sekä  minä valmiita tähän muutokseen. Tämä on enemmän kuin mahdollisuus. Tämä on minun elämääni ja olen siitä todella onnellinen.

Ja hei, meillä on vielä juhannuksenakin lunta. Jeeeeeeee......  Ainakin näin kaukaa katsottuna jee.

Toivon että sinäkin saat ja osaat tuntea kiitollisuutta elämässäsi . Eläen elämääsi kaikki aistit hereillä. Nauttien ja läsnäollen juuri tässä hetkessä. Antaen itsellesi luvan olla onnellinen. Sillä elämä on täynnä valintoja, mahdollisuuksia. Sinä päätät mitä valitset omaan elämääsi.
Upeaa keskikesän juhlaa. Nauti ja tee sinulle hyviä valintoja. Elä juuri omasi näköistä elämää.
                             Aurinkoa ja valoa
                                   -Maarit-