Pari viikkoa sitten lähdimme pienelle reissulle, ihan kotimaanmatkailua. En ole kertaakaan vielä käynyt mieheni metsästys alueella, Albacetessa , joten sinne käänsimme auton nokan. Granadan ja Jaenin provinssit kumpuilivat täynnä oliiviviljelyksiä. Albaceten puolella maasto tasoittui, tuli ennemmän maataloustiloja.
Määränpäämme oli rotko, kanjoni kylä Alcala del Jucar. Pudottauduimme Albaceten kaupungin jälkeen Rio Jucarin rantaan. Alas kanjoniin. Maisema muuttui kertaheitolla ja minä ihastuin täysin tähän näkymään.
Kapea, mutkainen tie myötäili joenvartta . Oli ihania luola-asuntoja, kyliä matkanvarrella. Tämä paikka teki todellakin vaikutuksen ja varmasti palaan tänne vielä. Ehkäpä ensikerralla majoitumme luola-asuntoon. Tällä alueella on paljon erilaisia ja eritasoisia majoituksia, myös vaativaan makuun sopivia.
Ja mikä hiljaisuus, rauha täällä kanjonin pohjalla onkaan. Olisiko tää noin 500m korkeudella, merenpinnasta. Virtaava vesi, sininen taivas, linnunlaulu ja luonto . Sekä nää suloiset asunnot , mitä kaikkia ei edes huomannut tuosta kallionseinämästä.
Sitten olikin vuorossa Alcala del Jucar. Joka ilmestyi yllättäin mutkan takaa. Olimme ottaneet majoituksen aika uudesta kohteesta Almazara Suites. Siistiä, toimivaa ja ei ihan ravintoloiden vieressä, mutta kuitenkin lähellä. Huoneen keskellä odotti poreallas, joka oli kovassa käytössä, sekä myös takka, jonka sytytimme iltaisin, kun tulimme syömästä. Leppoisaa, rentouttavaa, kodikasta.
Nautin niin näistä näkymistä ja aamukahvi maistui hyvälle.
Tämä kylä on jyrkän vuoren rinteessä ja sen kadut ovat kapeita ja todella jyrkkiä. Oma kotikylä tuntuu melko tasaiselta tämän jälkeen.
Tottakai piti myös leikkiä turistia ja kavuta ylös, vanhalle linnalle. Oli muuten melkoinen nousu, onneksi ei ollut mikään hellepäivä, vaan hieman alle 30 astetta. Tuli silti kuuma ja jano. Mutta upea oli linna. Siellä pääsi kiertelemään paikkoja, kavuten myös ylös. Ja löytyipä sieltä myös luola-asunto mihin pääsi kurkkimaan.
Näkymät linnalta alas oli huikeat. Vehreä jokisuisto ja karut kalliot, upea kontrasti.
Ja näin toukokuussa oli melko väljää, turisteja ei kauheesti ollut. Vain espanjalaisia turisteja oli jonkinverran liikkeellä.
Täältä laskeuduimme kylän keskelle , ja sukelsimme "Paholaisen luolaan".
Pitkää luolakäytävää kuljimme, läpi kylän, laskeuduimme jokusen kerroksen verran portaita , päätyen kylän, kanjonin reunalle. Missä olikin baari , terassi ja kaikkea muuta. Mieletön kokemus. Ja kyllä kylmä juoma maistuikin makoisalle.
Koska turistikausi ei ollut parhaimmillaan, niin suurin osa ravintoloista olikin kiinni. Onneksi löytyi kuitenkin avoin ravintola ja hyvää ruokaa.
Tässä kylässä on jokunen pikkukauppa, leipomo, lihakauppa, apteekki ym.
Löytyi myös musiikkibaari, mihin päädyimme yömyssyille. Ja puolenyön aikaan sinne pelmahti nuorisoa, joilla ikä riitti limsaan. Ja sitä heille tarjoiltiin, biljardipelin kera. Taisivat olla luokkaretkellä. Koululaisia meinaan oli paljon liikenteessä, busseilla tulivat.
Tämä suora seinämä oli majoitusta vastapäätä, ja iltaisin sekä aamuisin sai ihailla näitä vuorikauriita, jotka siellä kirmasivat pitkin pystysuoraa kalliota.
Jatkoimme matkaa, ensin kanjonin yläpuolella . Pitkin metsäteitä.
Matkalla jokunen pieni kylä.
Seurana vuorikauriit , villisiat, ja kotkat. Yksi kotka pelästytti meidät oikein kunnolla, lentämällä ihan tuulilasin edestä. On se vaan mielettömän kokoinen lintu ja upea.
Tämän kanjonin, ja Rio Jucarin kupeessa on myös mieheni metsästysalue ja täytyy sanoa että menetin sydämestäni palan tälle alueelle.
Niin huikeat maisemat, ja metsää. Hiljaisuutta ja luonnon rauhaa. Täällä kelpasi juoda kahvia, syödä eväät. Tässä olisi ihan minun mökkini paikka. Tämä on minun sielunmaisemani.
Kotimatkan ajoimmekin toista reittiä. Vuoristoteitä , upeita maisemia. Ja nää kylät täällä korkeuksissa, mutkaisten teiden varrella. Tässä huikea Ayna. Ihan mieletön kylä. Tarkoitus oli yöpyä myös täällä. Mutta minun kehoni ei enää jaksa kuten ennen. Tässä oli jo muutoma päivä menty äärirajoilla. Joten nautimme vain aamupalaa täällä.
Ehkä tännekkin vielä palaamme. Sillä siellä oli upeita reittejä.
Kotimatkan nautin tälläisistä maisemista ja mietin kuinka onnellinen olenkaan. Ja kuinka monipuolinen onkaan tämä kotimaamme. Niin paljon muutakin kuin merta, hiekkarantaa ja palmuja.
Täällä on upea luonto ja hiljaisuus.
💚Maarit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti