Kotimaan matkailu

Pari viikkoa sitten lähdimme pienelle reissulle, ihan kotimaanmatkailua. En ole kertaakaan vielä käynyt mieheni metsästys alueella, Albacetessa , joten  sinne käänsimme auton nokan. Granadan ja Jaenin provinssit kumpuilivat täynnä oliiviviljelyksiä. Albaceten puolella maasto tasoittui, tuli ennemmän maataloustiloja. 

Määränpäämme oli rotko, kanjoni kylä Alcala del Jucar. Pudottauduimme Albaceten kaupungin jälkeen Rio Jucarin rantaan.  Alas kanjoniin. Maisema muuttui kertaheitolla ja minä ihastuin täysin tähän näkymään. 

Kapea, mutkainen tie myötäili joenvartta . Oli ihania luola-asuntoja, kyliä matkanvarrella. Tämä paikka teki todellakin vaikutuksen ja varmasti palaan tänne vielä. Ehkäpä ensikerralla majoitumme luola-asuntoon. Tällä alueella on paljon erilaisia ja eritasoisia majoituksia, myös vaativaan makuun sopivia. 

Ja mikä hiljaisuus, rauha täällä kanjonin pohjalla onkaan. Olisiko tää noin 500m korkeudella, merenpinnasta. Virtaava vesi, sininen taivas, linnunlaulu ja luonto . Sekä nää suloiset asunnot , mitä kaikkia ei edes huomannut tuosta kallionseinämästä. 

Sitten olikin vuorossa Alcala del Jucar. Joka ilmestyi yllättäin mutkan takaa. Olimme ottaneet majoituksen aika uudesta kohteesta Almazara Suites. Siistiä, toimivaa ja ei ihan ravintoloiden vieressä, mutta kuitenkin lähellä. Huoneen keskellä odotti poreallas, joka oli kovassa käytössä, sekä myös takka, jonka sytytimme iltaisin, kun tulimme syömästä. Leppoisaa, rentouttavaa, kodikasta.

Nautin niin näistä näkymistä ja aamukahvi maistui hyvälle. 

Tämä kylä on jyrkän vuoren rinteessä ja sen kadut ovat kapeita ja todella jyrkkiä. Oma kotikylä tuntuu melko tasaiselta tämän jälkeen. 

Tottakai piti myös leikkiä turistia ja kavuta ylös, vanhalle linnalle. Oli muuten melkoinen nousu, onneksi ei ollut mikään hellepäivä, vaan hieman alle 30 astetta. Tuli silti kuuma ja jano. Mutta upea oli linna. Siellä pääsi kiertelemään paikkoja, kavuten myös ylös. Ja löytyipä sieltä myös luola-asunto mihin pääsi kurkkimaan. 

Näkymät linnalta alas oli huikeat. Vehreä jokisuisto ja karut kalliot, upea kontrasti. 

Ja näin toukokuussa oli melko väljää, turisteja ei kauheesti ollut. Vain espanjalaisia turisteja oli jonkinverran liikkeellä.

Täältä laskeuduimme kylän keskelle , ja sukelsimme "Paholaisen luolaan". 

Pitkää luolakäytävää kuljimme, läpi kylän, laskeuduimme jokusen kerroksen verran portaita , päätyen kylän, kanjonin reunalle. Missä olikin baari , terassi ja kaikkea muuta. Mieletön kokemus. Ja kyllä kylmä juoma maistuikin makoisalle.

Koska turistikausi ei ollut parhaimmillaan, niin suurin osa ravintoloista olikin kiinni. Onneksi löytyi kuitenkin avoin ravintola ja hyvää ruokaa. 

Tässä kylässä on jokunen pikkukauppa, leipomo, lihakauppa, apteekki ym. 

Löytyi myös musiikkibaari, mihin päädyimme yömyssyille. Ja puolenyön aikaan sinne pelmahti nuorisoa, joilla ikä riitti limsaan. Ja sitä heille tarjoiltiin, biljardipelin kera. Taisivat olla luokkaretkellä. Koululaisia meinaan oli paljon liikenteessä, busseilla tulivat. 

Tämä suora seinämä oli majoitusta vastapäätä, ja iltaisin sekä aamuisin sai ihailla näitä vuorikauriita, jotka siellä kirmasivat pitkin pystysuoraa kalliota. 

Jatkoimme matkaa, ensin kanjonin yläpuolella . Pitkin metsäteitä. 

Matkalla jokunen pieni kylä. 

Seurana vuorikauriit , villisiat, ja kotkat. Yksi kotka pelästytti meidät oikein kunnolla, lentämällä ihan tuulilasin edestä. On se vaan mielettömän kokoinen lintu ja upea. 

Tämän kanjonin, ja Rio Jucarin kupeessa on myös mieheni metsästysalue ja täytyy sanoa että menetin sydämestäni palan tälle alueelle.

Niin huikeat maisemat, ja metsää. Hiljaisuutta ja luonnon rauhaa. Täällä kelpasi juoda kahvia, syödä eväät. Tässä olisi ihan minun mökkini paikka. Tämä on minun sielunmaisemani. 

Kotimatkan ajoimmekin toista reittiä. Vuoristoteitä , upeita maisemia. Ja nää kylät täällä korkeuksissa, mutkaisten teiden varrella. Tässä huikea Ayna. Ihan mieletön kylä. Tarkoitus oli yöpyä myös täällä. Mutta  minun kehoni ei enää jaksa kuten ennen. Tässä oli jo muutoma päivä menty äärirajoilla. Joten nautimme vain aamupalaa täällä. 

Ehkä tännekkin vielä palaamme. Sillä siellä oli upeita reittejä. 

Kotimatkan nautin tälläisistä maisemista ja mietin kuinka onnellinen olenkaan. Ja kuinka monipuolinen onkaan tämä kotimaamme. Niin paljon muutakin kuin merta, hiekkarantaa ja palmuja. 

Täällä on upea luonto ja hiljaisuus.

💚Maarit

Lataus piste

Muistatko sinä ladata itseäsi , tasapainottaa energioitasi ? Missä ja miten itseäsi lataat?

Meillä on nykyään niin kiire suorittaa tätä elämäämme, että unohdamme usein sen tärkeimmän, eli itsemme. Muistamme kyllä ladata kännyköitä ja muita elektronisia laiteita. Älykello/ sormus pitää olla ladattuna, että voimme mitata unenlaadun, päivän askeleet ja erilaiset tasot. Seuraamme ja analysoimme kaikkea , toimintoja, liikkumista, hyvinvointia, syömistä ja kaikkea mahdollista. 

Kyselemme apua , hankimme appeja , erilaisia valmennuksiia. Käymme jopa rentoutuksissa , erilaisissa retriiteissä jotta osaisimme ottaa kaiken irti hyvinvoinnistamme. 

Kyllä, minullakin on älykello, seuraan siitä paria asiaa. Lähinnä miten kehoni reagoi erilaisiin tilanteisiin, miten kipu vaikuttaa stressiin, sykkeeseen ym. Ja kyllä, olen myös tänäkin vuonna ostanut itselleni Relax valmennuksen. Missä on äänimaljahoitoja, meditaatioita, reiki sekä chakrahoitoja , keholle lempeitä liikkeitä. 

Mutta mikään rentoutus, hieronta, älylaite ym ulkopuolelta tuleva ei auta, jos et itse ole siihen valmis. Kaikki jatkuu, jos et itse myös huolla itseäsi, sisintäsi. 

Olen huomannut, että tarvitsen todella paljon hiljaisuutta, omaa aikaa ja tilaa. Ja se tarkoittaa aikaa ilman somea, tv, kirjaa yms. Ne on hetkiä jolloin olen ihan vain omien ajatusteni, itseni parissa. Hetkiä jolloin akkuni oikeasti latautuvat. 

Luonto antaa parhaan alustan latautumiseen. Sillä luonnon , Äiti Maan energiat ovat aina hyväksi. Luonnon hiljaisuudessa on jotain mikä menee niin syvälle siuluun asti, että oikein tuntee kuinka olkapäät putoavat korvista alas, koko keho samaan aikaan ryhdistäytyy ja rentoutuu. Omat juuret kaivautuvat Äiti Maan uumeniin, ja imevät sieltä energiaa. Jokaisella hengityksellä hengitän sisääni luonnon puhtautta, puhdasta energiaa, elämää. Uloshengityksellä puhallan kaiken moskan itsestäni pois. 

Olemme yhtä , Äiti Maa ja Minä. Sillä tämän kaiken voiman, hyvyyden, puhtaan energian oikein aistii täällä luonnossa . Jokaisessa puussa, kivessä, heinässä, tuulen huminassa.... Kaikessa. Täällä akut lataantuu ja vain hyvällä energialla. Jopa pilvisellä, kolealla kelillä. Ei tarvita kuin hetki luonnossa, täydessä hiljaisuudessa ja olo on aivan toinen. Tähän ei mikään ulkopuolinen rentoutus, appi, älylaite tai some, tv ym kykene näin täydellisesti. Sillä usein tuntuu että meidän ihmisten keksimät laitteet, asiat (tv, some, älyjutut, kännyt yms) tuntuvat usein vain lisäävän stressiä, huono unisuutta, pahoinvointia. Ainakin jos liiaksi jumitumme niihin. Tämän huomaa monesti ihmisistä. Ollaan kärttyisiä, tyytymättömiä, vertaillaan, arvostellaan, on väsymystä, ollaan ärhäköitä, levottomia. Tulee kierre haluta kokoajan ja ennemmän, kaikkea. Kuvitellaan että hyvän , onnellisen elämän  voi ostaa, tavalla tai toisella.

Olen huomannut itsestäni, että mitä enemmän olen hiljaisuudessa, luonnossa sen paremmin voin. Sisälläni on suuri rauha ja levollisuus. Vaikka kehossani myllertää kokoajan, sairaus etenee ja tekee tuhojaan. Hermosäryt, fatiikit ym ovat päivittäistä arkeani, niin silti olen onnellinen . Vaikka toimintakykyni on todella rajoittunutta, sosiaalinen elämäni niukkaa, niin silti koen elämäni hyväksi. Ja se hyvä olo, levollisuus ja rauha, se tulee minusta itsestäni, sisältäni . 

Tämän rauhan sisältäni olen löytänyt juurikin pysähtymällä, hiljentymällä kuuntelemaan itseäni. Ja lataamalla akkujani luonnossa. 

Mitä enemmän olen karsinut elämästäni, sen rauhallisempi on oloni . 

Uskon että tällä hiljentymisellä, levollisuudella, onnellisuudella on myös suuri merkitys siihen, että sairaudestani huolimatta mieleni on kevyt, luottavainen, peloton. Se että katson asioita valon kautta, sydämestäni käsin. Ja olen tähän saanut näyttöä myös joistakin kirjoista, tutkimuksista ym miten suuri vaikutus ajattelullamme onkaan meidän hyvinvointiin. 

Joten jatkossakin luotan omaan itseeni, oman mieleni voimaan ja valoon, hyvyyteen, hiljaisuuteen ja luontoon. Ja toki moneen muuhunkin asiaan . Ei tämä tarkoita että istun yksin , hiljaisuudessa kokoajan, sillä elämään kuuluu monenlaista, jopa minulla. 

Valonsäteitä ja ilonhippusia täältä Appelsiinilaaksosta juuri Sinulle

💚Maarit

Ps. Ihanat kuvat minusta otti Rakas ystäväni, kiitos Heidi❤