Perustukset kunnossa

Hieman on jo päästy saamaan esimakua uudesta vuodesta. Kuuluuko sinun vuodenvaihteeseen lupaukset, uudet tuulet, uudet harrastukset ym? Jos kuuluu, niin miten ne on lähteneet käyntiin? Ainakin sosiaalisesta mediasta saa sen käsityksen että moni on alkanut dietin, elämäntapa remonttin, alkanut kuntoilemaan ym. Hienoa, siis jos ne ovat lähteneet sinusta itsestäsi käsin , eikä jonkun ulkopuolisen kimmokkeesta. Sillä kaiken pitäisi lähteä sinusta itsestäsi liikkeelle, silloin riittää motivaatio ja tulee tuloksia. Kaiken perusta meissä on perustukset. Emme me taloakaan ala rakentamaan huonoille , hepposille perustuksille, rakenteille. Olemme hyvinkin tarkkoina näissä asioissa, tutkimme, vertailemme ,otamme selvää asioista. Kuuntelemme asiantuntijoita, alan osaajia. Miksi tyytyisimme vähempään kun on kyse omasta hyvinvoinnistamme, kehosta ja mielestämme. 

Miksi sitten itsestään kannattaa huolehtia, pitää perustukset kunnossa? Monestakin syystä. Kun voimme hyvin jaksamme paremmin, olemme parempia versioita itsestämme. Tähän joku voi todeta, et miksi aina pitää olla se parempi versio, miksi pitäisi olla energinen ym. No ei pidäkään, jos sinusta siltä tuntuu, että elämäsi on hyvää ja viihdyt itsessäsi niin silloin kaikki on hyvin. Olet sitten energinen tai et. Lähtökohta on että elät omasi näköistä elämää ja viihdyt siinä, että se on sinun elämääsi. Jos taas jatkuvasti valitat,  olet tyytymätön, mikään ei suju, elämä ei tunnu hyvälle, niin silloin kannattaa varmaan tehdä asioille jotain. Ja vain sinä pystyt muuttamaan elämääsi, itseäsi. Sellainen turha valitus , tyytymättömyys syö vain energiaa , eikä johda edes mihinkään, ainakaan mihinkään hyvään.

Mitä tekemistä näillä kaikilla on sitten tämän perustuksen kanssa? No kun olet hyvässä kunnossa, huolehdit itsestäsi, liikutat edes jotenkin itseäsi , tankkaat puhdasta ravintoa sisääsi, olet sinut itsesi kanssa , elämäsi on hyvää, aitoa, eli perustuksesi on kunnossa. Tällöin kestät paremmin ulkopuolelta tulevat negatiiviset asiat, myös sairaudet. Kun itse sairastuin vakavasti kymmenen vuotta sitten , olin onneksi hyvässä fyysisessä kunnossa. Lihaksisto oli kondiksessa , kehossa oli voimaa ja virtaa, energiaa. Sillä niillä eväillä olen jaksanut kannatella itseäni tänne asti. Ilman hyvää fyysistä kuntoa , sairaus olisi jo vienyt liikuntakykyni. Vuosien saatossa on nyt tullut mm kiloja lisää, ja mitä enemmän niitä on, sen haasteellisemmaksi toimintakykyni käy. Siis tottakai moni asia vaikuttaa kykyyni liikkua, mutta nyt kun en kykene liikkumaan yhtä aktiivisesti , kilot jäävät herkemmin kiinni minuun. Ja kovilla kivuilla olisi kevyempää liikuttaa itseään , jos olisin itsekkin kevyempi. Ainakin omalla kohdallani on näin. Ja ilman liikuntaa , liikkumista mieli on apeampi, alttiimpi harmaille ajatuksille. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja siksi haluan tuoda julki, kuinka tärkeää meidän olisi pitää ne perustukset kunnossa. Sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu , ja ainakin itse haluan voida hyvin. Niin hyvin kuin se on mahdollista tämän sairauden kanssa. 

Ei tullut "unelmataloa" näille minun perustuksille , mutta tuli minun näköinen "mökki". Mökki joka elää tilanteiden mukaan , tarvitsen välillä enemmän huolenpitoa ja remppaa, välillä se taas laitetaan talviteloille , odottamaan kesää ja lämpöä. Mutta tämä on minun "mökki" ja onneksi se on aikoinaan rakennettu hyville perustuksille . 

Mites sinulla, millaisille perustuksille sinä olet "talosi" rakentanut ja onko sellainen kuin haluat?

                                                           ❤️Maarit

 

Maanantai ja elämä hymyilee

Se on taas maanantai, edessä uusi viikko, kuin tyhjä , puhdas paperiarkki. Mitään suunnitelmia ei ole, kalenteri on täynnä tyhjää. Tämän luulisi olevan hyvä ,hieno asia. Ja varmasti näin se monen mielestä onkin. Mutta millaista on elää vailla suunnitelmia, merkintöjä kalenterissa? Olen aina elänyt melkolailla tässä hetkessä, ilman sen suurempia suunnitelmia, jaksamatta murehtia vuosien päähän asioita. Mutta ne ovat olleet omia valintojani , päätöksiäni. Tämä nykyinen tilanne johtuu tästä vallitsevasta tilanteesta, mikä vaikuttaa meidän kaikkien elämään, enemmän tai vähemmän. Tartunta luvut ovat taas nousussa , loppua ei vaan näy. Tästä johtuen taas on kiristetty toimia ja ympäriltämme monia kyliä täysin suljettu. Omankaan kylämme tilanne ei ole hyvä, pienestä kiinni, koska meidätkin taas eristetään. 

 

Itse yritän olla miettimättä koko asiaa, mutta vaikeaa se on, kun se kuitenkin on tässä arjessa kokoajan läsnä. Mihin tänään saikaan mennä, entä pääseekö enää huomenna kylästä pois, eli pitäisikö tänään vielä äkkiä käydä siellä ja täällä kaupassa, asioilla ym. Jatkuva epävarmuus kaikesta, se uuvuttaa ja vie halun lähteä yhtään mihinkään. Suunnitella ei kauheasti voi mitään, koska se on turhaa. Usein en anna asioiden , mihin en voi vaikuttaa, niin häiritä elämääni, olotilaani. Mutta tätä epävarmuutta, sääntöjä, vielä tiukempia sääntöjä, eristystä ym on jo jatkunut liian kauan, melkein vuosi on eletty maskit naamalla, näkemättä kunnolla toisten kasvoja , ilmeitä. Vähissä on ollut kontaktit muihin ihmisiin , ulkopuoliseen maailmaan. Eikä sekään niin häiritse, mutta tämä jatkuva epävarmuus, jatkuvasti muuttuvat säännöt, ja vielä median luoma hysteria ovat onnistuneet viemään minusta virran. Miksi näin on käynyt, sen haluaisin itsekkin tietää. Miksi annan tämän vaikuttaa minuun, olooni, näin paljon? Miksi edes puhun koko koronasta , miksi edes suon sille ajatustakaan. Eihän se edes vaikuta normaaliin arkeeni juurikaan. 

Niinpä, ja siksi nyt on hyvä lakata taistelemasta tätä vastaan. En tälle tilanteelle mitään voi. Voin vain vaikuttaa omaan ajatteluuni, itseeni. Keskittyen vain elämääni , siihen kaikkeen mitä omaan elämääni kuuluu. Aloittaen taas joogan, jatkaen hyvin alkanutta meditaatiomatkaani , syöden puhdasta ravintoa, liikkua ulkona luonnossa, valokuvata, kirjoittaa, tehdä käsitöitä, nauttia puolison ja läheisten seurasta. Ylläpitää tavalla tai toisella jonkinlaista sosiaalista elämää . Istua puutarhassa auringosta nauttien, kuten juuri nyttenkin teen, tätä kirjoittaessani. Elämässäni on kaikki hyvin, minulta ei puutu mitään (paitsi terveys, mutta se on taas toinen tarina). Liikutaan sen vallitsevassa olevan säädöksen mukaan, miettimättä tai surkuttelematta sitä sen enempää. 

Koska onnellisuus asuu meissä, sisällämme. Niin ei teljetä sitäkin lukkojen taakse. Päästetään onnellisuus ja ilo irti. Hymyillään, se on terveellisempää ja tekee meille tuhat kertaa paremman olon kuin synkistely. Tiedän etten ole tämän asian ja näiden tunteiden kanssa yksin. Joten hymyiletkö kanssani ? 

Auringonsäteitä ja ilonhippusia just sulle .

❤️Maarit

PS . Kuvat ovat ihanasta pikku kylästä tästä läheltämme. Nämä kylät ovat niin ihania, suloisia. Kaikki niin erilaisia, omat fiiliksensä. Ja millaisella paikalla tämäkin ihanuus on. Ihan super kauniilla. Luonto on kyllä mahtava ja upea.

 

Peukulla sosiaalinen elämä

Törmäsin tässä taannoin itselleni outoon ajatukseen. Eräässä ryhmässä, missä pitäisi olla aikuisia naisia, oli aloitus peukuttamisesta. Eli saavatko vain rikkaat ja kauniit, hyvintoimeentulevat tykkäyksiä satoja ,jopa tuhansia , ja " tavikset" saavat tyytyä vain joihinkin kymmeniin . Hänen mielestään se kertoi meidän ihmisarvoista ja paremmuudesta ym. Hänestä ne, jotka saavat vähemmän huomiota, tulee paha mieli, kokevat itsensä huonommaksi. Se pysäytti minut, miettimään oikeasti asioita. Siis onko ihmisarvomme kiinni seuraajien määrästä, tykkäyksistä ja sydämistä . Oikeasti? Voiko aikuinen ihminen ajatella näin , verrata ja pahoittaa mieltään, tuntea eriarvoisuutta sosiaalisessa mediassa siitä, kuka saa eniten seuraajia, kenen postaus eniten peukkuja?

Arvotammeko itseämme ja toisiamme  tosiaan sen mukaan kenellä on eniten ja kenellä vähiten tykkäyksiä ? Samassa ryhmässä olen myös törmännyt naisiin, jotka seuraavat tarkkaan onko tämä nyt se postaus joka saa eniten tykkäyksiä . Itseäni moinen lähinnä hymyilyttää, naurattaa. Sillä elämäni ei todellakaan ole kiinni peukkujen määrästä . Enkä myöskään mieti seuraajien ym määrää. En ole lähtenyt yhteistyöhön, maksettuihin mainostamisiin ym. Vaan tilini ovat minua itseäni.

Sosiaalinen media on itselleni vain yksi kanava muiden joukossa. Täältä löytyy paljon mielenkiintoisia juttuja, ideoita ja kauniita ,inspiroivia kuvia, koskettavia tarinoita, asiaa. Mutta täältä löytyy myös paljon sellaista mitä en kaipaa omaan elämääni, omille saiteilleni . Teen tätä itseni vuoksi , en sen vuoksi että saisin peukkuja , seuraajia ym. Siis toki on mukavaa että on seuraajia, lukijoita, vastavuoroisuus, kiitos siitä teille. Olen myös tutustunut uusiin, ihaniin ihmisiin. Kiitos että olette siellä. Mutta tämä on vain pikku raapaisu oikeasta elämästäni. Siksi en voi käsittää että joku pitää tätä peukkujen ,tykkäyksien määrää meidän ihmisyyden ,paremmuuden mittarina. En tosiaan ajattele että elämäni on huonompaa, minä olisin huonompi kuin joku muu, sen vuoksi että minulla on vain kymmeniä seuraajia, lukijoita. 

Nykyään on paljon kaikkea mielenkiintoista ,mitä seurata ja mihin keskittyä. Sosiaalinen media on jatkuva, loputon lähde, hyvässä ja pahassa. Muistetaan kuitenkin että se oikea elämä tapahtuu kuitenkin ruudun toisella puolella. Elämä on oikeita kokemuksia, tunteita, tuoksuja, makuja, värejä, kohtaamisia... elämä on jokaisen meidän oma juttumme, koemme ja näemme sen jokainen omalla tavallamme . Ollaan aktiivisia omassa elämässämme, peukutetaan sitä omaa arkeamme, itseämme. Tehdään omasta elämästämme sellaista kuin sen haluamme olevan . Ollaan sosiaalisia myös aidoissa kohtaamisissa. 

Oletko sinä somessa? Koetko sen kilpailuksi paremmuudesta ? Vai mitä some sinulle merkitsee ?

Paljon peukkuja ja tykkäyksiä sinulle 👍🏽❤️

❤️Maarit

Projekti-Elämä

Hyvää alkanutta vuotta sinulle. Mitä sinun uudenvuoden alkuusi kuuluu? Kuuluvatko uudenvuoden lupaukset sinun vuodenvaihteeseen , isot elämänmuutoksen, dieetit, uudet harrastukset yms yms? Tiedän että monen kohdalla näin on, tehdään isoja "lupauksia" , ajatellaan että nyt muutan koko elämäni . Laitetaan uusiksi sitä sun tätä. Lähdetään mukaan uusiin dietteihin, harrastuksiin. Odotetaan että joku antaa ohjeet uuteen parempaan minään, elämään.

Hienoa jos nämä toimii, ja saa siitä itselleen sitä mitä kaipaa, tarvitsee. Itse koen että muutoksen pitää lähteä minusta itsestäni käsin. Kehoani ja mieltäni kuunnellen. Itseeni tutustuen. Sillä minä, kehoni ja mieleni kyllä tietävät parhaiten mitä tarvitsen. On kyse sitten liikunnasta, ravinnosta ...elämästä. Jos vain maltamme pysähtyä ja oikeasti kuunnella itseämme , niin vastaukset ovat sisällämme. Eivät missään ulkopuolisessa jutussa. On tietenkin hyvä opiskella ja tutustua kaikkeen , uuteenkin. Lähteä mukaan vaikka laihdutusjuttuun, jos siltä itsestäsi tuntuu. Liian orjallinen ,jonkun toisen sanelema juttu ei vaan välttämättä toimi juuri sinulla. Sillä me kaikki olemme yksilöitä, toimimme jokainen omalla ainutlaatuisella ,uniikilla tavalla. 

Se mikä toimii ystävälläsi, ei olekkaan välttämättä se sinulle paras, toimivin juttu. Olen kokeillut monenlaisia juttuja elämäni aikana. Esimerkiksi viisi ateriaa päivässä ,tai aamupala eivät ole koskaan olleet minun juttuni. Eivät edes lapsena. Olen kyllä kokeillut, myös aamiaisen syömistä. Se vaan ei tunnu minusta hyvälle. Noin 10-12 aikaan syön jotain, eli se on minun aamiaiseni. Tottakai tähänkin vaikuttaa moni asia. Vuodenajat mm ovat isossa roolissa. Ravintoni ja sen tarve on aivan erilaisia talvella, kuin kesällä. Myös liikunta ,ja sen eri muodot vaihtelevat paljonkin , vuodenaikojen, iän ja elämäntilanteen mukaan. 

Tarkoitukseni ei todellakaan ole syyllistää tällä ketään, eikä antaa neuvoja, ohjeita. Ehei, vaan toivoisin että jokainen opettelisi tuntemaan itsensä ja luottamaan omaan kehoon ja mieleen. Että esim projektin laihduttaminen sijaan, voisimme ottaa projektiksi Elämän. Nähdä itsemme kokonaisuutena , emme vain niitä asioita joita haluaisimme parantaa, muokata yms. Varsinkin jos se muutos, sen tarve tulee jostain ulkoa käsin, ei sinusta itsestäsi. 

Eli minä lupaan tänä vuonna keskittyä enemmän Elämään. Se saa olla minun projektini tälle vuodelle , ja siitä eteenpäin. Keskityn kehoni ja mieleni kuunteluun, annan itselleni mahdollisuuden olla minä, ja elää elämääni . 

Auringonsäteitä ja ilonhippusia sinun vuoteesi.

💚Maarit