Täydellinen elämä

 

Aina kun saan viestin, kommentin tai joku sanoo minulle , että elät täydellistä elämää, se saa minut pohtimaan tätä. Mitä oikein on täydellinen elämä? Mikä saa meidät uskomaan , ajattelemaan että jonkun elämä on täydellistä? Miten se täydellisyys mitataan? Mikä siitä tekee täydellisen?

Olen käsittänyt , että asuinpaikkani johdosta nämä kommentoijat näkevät elämäni täydellisenä. Ja se että minulla tuntuu olevan aikaa tehdä kivoja juttuja, ei ole kiirettä, ei stressiä. Että aina on aurinkoista ja lämmintä. Ja koska hymyilen paljon, olen onnellinen, niin elämäni on täydellistä. Uskon että mm tälläisten asioiden johdosta joku voi ajatella elämäni olevan "täydellistä". 

Ja siis onhan elämäni hyvää, kaunista ja varmasti jollain mittarilla täydellistä. Itse en usko täydelliseen elämään, sellaiseen unelma elämään mitä meille monesti yritetään syöttää. Missä elokuva musiikki soi , auringonlaskut ovat skumpalla ja kullalla päällystettyjä. Missä kuljetaan käsikädessä umpirakastuneina sen sielunkumppanin kanssa ruusunterälehti polkuja. Missä aina aurinko paistaa ja kaikki on tiptop. 

Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Tuntuu että olemme välillä täysin kadottaneet suhteellisuuden tajun, kun havittelemme sitä unelmakotia, unelmakumppania , unelmaelämää. Luomme itsellemme ja toisillemme järkyttäviä paineita. Siis unelmointi ja unelmat, ne ovat todella tärkeitä, mutta todellisuutta ei siinä unelmahötteikössä kannata unohtaa. Kenenkään elämä ei ole pelkkää unelmaa, täydellistä. Ei vaikka se siltä saattaa ulospäin näyttää. 

Meillä voi olla ja on täydellisiä hetkiä, jopa niitä elokuvamaisia auringonlaskuja käsikädessä rakkaan kanssa skumppaa juoden, ja myös jotkut unelmat voivat toteutua. Toki toteutuakseen , ne unelmat vaativat uskallusta hypätä sen unelman kyytiin, uskallusta alkaa elämään sitä unelmaa todeksi. 

Se miten itse olen päätynyt tänne, appelsiinilaaksoon, se on ihan oma lukunsa. Siinä on ollut monta tekijää matkalla ja monia irtipäästämisiä, jotta on päässyt eteenpäin. Elämässä saattaa tulla mahdollisuuksia, tilanteita ja silloin pitää uskaltaa hypätä mukaan, jos siltä tuntuu. Ne on niitä valintoja. Ja valintoja me teemme päivittäin lukemattomia , yleensä pieniä ja arkisia, mutta nekin on valintoja ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jokainen valinta vie meitä jonnekkin . 

Se että uskaltaa elää sitä omaa elämää , on jo hyvä askel kohti "täydellistä elämää". Sillä liian usein kuulee kuinka puhutaan, mä sitten joskus . Nyt vaan on niin, että se elämä on tässä ja nyt, ja sitä joskus, ei välttämättä ikinä kerkiä tulemaan. 

Elää sitten missä ja miten vaan, on tärkeää elää sitä omaa elämää. Tehdä siitä niin hyvää ja itsensä oloista, näköistä kuin on mahdollista. Monesti ulkopuoliset tekijät vaikuttavat elämäämme, mutta silti siitä on mahdollista tehdä itselleen hyvä. 

Ja jotkut panostavat omistamiseen, toiset kokemuksiin tai molempiin. Joillekkin perhe menee kaiken edelle, toiselle se taas on työ tai jokin muu. Tapoja elää ja olla on tasan niin monta, kuin on meitä ihmisiäkin. Sillä olemme kaikki erilaisia. Arvostamme eri juttuja, ja haaveilemme eri asioista. 

Varsinkin somessa on helppo saada vääränlaisia kuvitelmia toisten elämästä. Siitä voi juurikin saada sellaisen elokuvamaisen , täydellisen elämän fiiliksen. Mutta kukaan meistä ei tiedä mitä siellä toisen elämässä oikesti tapahtuu, millaista siellä on. Mitä kaikkea se toinen on niiden valintojensa eteen tehnyt ja mitä tekee. Me näemme vain sen pinta raapaisun. 

Siksi kirjoitan myös kivuistani, sairaudestani. Mutta vaikka miten siitä kirjoitan, ei sanat ja kuvat pysty sitä todellisuutta luomaan , mitä tunnen ja koen. Eikä pidäkkään. Sillä tämä on minun elämääni ja vain minä voin tuntea ja tietää miltä tuntuu elää elämääni. Mutta haluan raottaa elämäni verhoa , näiden kuvien ja tekstieni myötä. Haluan näyttää hyviä ja huonoja hetkiä, tunteita. 

Ja ymmärrän että kun esim näitä kuvia katsoo, voi elämäni näyttäytyä täydellisenä. Kuvat ovat tästä meidän ison kylän yläpuolelta. Maisemat ovat todella kauniit, varsinkin mantelipuiden kukkiessa , eli helmikuussa. Tuonne en kävellen kotoa todellakaan jaksa kavuta. Skootterilla tai autolla pitää minun mennä. Helmikuussa on myös usein kylmää, sateista. Paitsi tämä talvi ja kevät olivat todella kuivat. Ja sekään ei tietenkään ole hyvä asia, varsinkaan luonnon kannalta. Talvella kuljetaan villavaatteissa kotona, sillä sisällä ei ole mikään lämmin. Laattalattiat huokuvat kylmyyttä, samoin kiviseinät. Kun sataa niin sataa kunnolla, tiet lainehtivat vettä ja on todella liukasta. Kaukana mistään täydellisestä ja ihanasta. Mutta onneksi ne on vain hetkiä, sitten on niitä toisia hetkiä, jolloin aurinko paistaa ja lämmittää. Saa istua ulkona ja nauttia valosta, luonnosta. 

Saidauden ja kipujen vuoksi en myöskään enää jaksa olla kovinkaan sosiaalinen. En nähdä ystäviä , tehdä reissuja, istua iltaa ym. Toisinaan jaksan hetken, mutta useimmiten viihdyn omissa oloissani. Jolloin ei tarvitse jaksaa mitään, ei skarpata eikä olla aktiivinen, sosiaalinen. Kipujen johdosta pääni on kokoajan aivosumussa , ajatus katkeilee, sanat unohtuu. Tuo haasteita keskustella "järkevästi, ymmärrettävästi". Väsyn todella helposti ja kehoni rasittuu todella nopeasti, ihan vaikka vaan istuisin iltaa ystävän kanssa. Meteli ja ihmispaljous ovat todellakin liikaa.  

Tässä ihan vain pari juttua , arkista asiaa mitkä eivät näy kuvissa. Mutta nämä ovat elämääni, tätä täydellistä elämääni. 

Siinä mielessä elämäni on kyllä täydellistä, että elän tätä omaa elämääni . Uskallan sitä elää. Nautin ja iloitsen , olen kiitollinen siitä mitä kaikkea elämässäni on. En ole katkera, en ole muiden elämästä kateellinen. Vaan iloitsen muiden onnesta myös. Osaan iloita toisten täydellisestä elämästä. 

Joskus kannattaa pysähtyä, ja miettiä miltä se elämä näyttää ja tuntuu. Mitä kaikkea siinä on ja kuinka paljon on hyvää siinä omassa elämässä. Sillä keskittymällä siihen hyvään, alat näkemään myös sen oman elämäsi täydellisenä, hyvänä.

Keskittymällä taas sen puutteisiin , luot vain lisää puutetta elämääsi. 

Ja jos haluat muutosta, tee muutos. 

Sillä tämä on elämää, ja jokaisella on elettävänä tämä oma elämänsä, ei jonkun muun. 

Mitä ajatuksia sinulle nousee, täydellisestä elämästä?

Elätkö sellaista elämää kuin haluat?

Auringonsäteitä ja ilonhippusia Sinulle 

💚Maarit