maanantai 21. joulukuuta 2020

Polku hyvään elämään




Elämän varrella tulee kuljettua monenlaisia polkuja, fyysisiä oikeita polkuja ja niitä henkisiä, elämänpolkuja. Molemmat ovat todella tärkeitä polkuja, ainakin itselleni. Täällä appelsiinilaaksossa on aivan ihania polkuja , voimien ja fiiliksen mukaan voi valita, tai mennä vaan intuitiolla . Luonnossa kulkien mieli vapautuu ja stressi vähenee, jopa katoaa kokonaan. Luonto antaa meille niin paljon, kun vaan pysähdymme ja maltamme ottaa sen kaiken vastaan. Tässä suorituskeskeisessä maailmassa me vain usein emme malta pysähtyä, hiljentyä ja vain olla. Olla hiljaa ja kuunnella hiljaisuutta ympärillämme , silmät vaikka ensin sulkien ja sitten rauhallisesti avaten, katsoen uusin silmin edessämme olevaa maisemaa, näkymää. Aivan kuin näkisimme sen ensikertaa. Itse haltioidun joka kerta kun näen nämä maisemani, kiitollisuus täyttää minut. Joka kerta ympäröivä luonto hämmästyttää minua kauneudellaan . 




Kulkeminen luonnossa avaa kaikki aistit , saa tajuamaan kuinka on osana jotain suurta ja kaunista, mahtavaa. Luonnossa liikkuminen auttaa myös niissä mielenpolun  kulkemisissa, elämän hyvien polkujen valinnoissa. Luonnossa kulkeminen auttaa tajuamaan asioiden tärkeysjärjestyksiä, elämään tässä ja nyt, olemaan läsnä. Varsinkin  läsnäolo tuntuu tänäpäivänä olevan meillä kateissa. Emme osaa elää tässä hetkessä, ollen läsnä omassa elämässämme. Nähden sen kaiken hyvän ja kauniin mitä meillä on. Usein vain pohdimme, valitamme siitä mitä meiltä puuttuu. On niin helppo vain haluta enemmän, haluta kaikkea . 
Luonnossa , katsellen sen kauneutta, kuunnellen luonnon omaa hiljaisuutta, hengittäen itseeni raikasta ilmaa, pysähtyen kunnolla olemaan läsnä juuri siinä. Silloin sen tajuaa , että minulla on jo kaikki se mitä tarvitsen. 








Olisi kiva nähdä , kuulla, lukea millaisia polkuja te kuljette luonnossa ja mielessä?
Onko kulunut vuosi muuttanut sinua, ajatuksiasi, suhdettasi luontoon, elämääsi?
Itselleni luonnon merkitys on entisestään vahvistunut. Näen elämäni selkeämmin. 
Elän , hengitän , näen ja koen. Tässä hetkessä on kaikki ja kaikki on hyvin .

                           Auringonsäteitä ja ilonhippusia täältä appelsiinilaaksosta
                                                                        🖤Maarit


 

torstai 10. joulukuuta 2020

Valon pisaroita päivääsi - elämääsi




Ciao pitkästä aikaa. Kulunut vuosi on ollut erikoinen, liikkumaan, kulkemaan ei ole juurikaan päässyt. Oman kylän ja laakson näkymät ovat tulleet tutuiksi. Kotimaan matkailua olisi ollut kiva tehdä, mutta tämän vuoden tilanteet eivät sitä juurikaan ole sallineet. Luulisi että olisi siis ollut aikaa esim kirjoitella tänne, mutta ei, aika hiljaista on ollut täällä. Itse koen sen johtuvan siitä, kun elää näin "eristettyä elämää" mitä kuluneen vuoden aikana on tullut elettyä , ei oikein tunnu olevan mitään sanottavaa. Todellisuudessa sanottavaa kyllä olisi vaikka kuinka paljon. Tämä "eristetty elämä" ei ole muuten oma valinta. Nyt menossa seitsemäs viikko , kun ei saa poistua oman kylän alueelta. 



Kylämme alue , tämä laakso ei ole suuren suuri, mutta sitäkin kauniimpi. Onneksi on tämä monipuolinen, mahtava luonto ympärillämme . Täällä on nyt kuljettu, ristiin rastiin , polkuja välillä vaihdellen . Täällä kun kulkee , unhoittuu koronat , huolet ja stressi. Niin parasta terapiaa. Istua joenvarrella , kuunnella sen virtaavaa solinaa ja hiljaisuutta. Juoda lämmintä matchalattea ja hengittää tätä hetkeä. Tässä hetkessä on kaikki , enkä muuta juuri nyt tarvitse.





Tässä kuluneessa vuodessa on paljon kaikkea, siinä on koronasta johtuen iso negatiivinen sävy. Mutta on tämä vuosi , erikoisine sääntöineen ja juttuineen tuonut myös hyvää. Se on laittanut meidät, tai ainakin minut miettimään elämääni , pysähtymään kunnolla ja tarkastelemaan, pohtimaan asioita syvemmin. Menemään sinne elämän syvimpien asioiden, tarpeiden ja olemisen juurille. Pohtimaan tämän kaiken tarkoitusta , myös oman elämän . 
Emme myöskään pärjää täällä yksin, ainakaan minä en pärjäisi elämässäni täysin yksin. Tarvitsemme muita ihmisiä, kanssakäymistä , läheisyyttä ,ystävällisiä kasvoja. Tämä kaikki, kanssakäyminen muiden ihmisten , läheisten kanssa on tänä vuonna ollut todella vähäistä. Tämän kaiken keskellä huomaa myös keitä ihmisiä kaipaa, ketkä ovat lähellä sydäntä. Lähestyvä joulu saa myös tunteet pintaan, ikävä nostaa päätään monta kertaa päivässä. Ikävä lapsia, heidän perheitään ja niitä itselle tärkeitä, läheisiä ihmisiä. 
Tämä vuosi on todellakin opettanut että mikään ei ole itsestäänselvyys, mikään ei ole pysyvää, paitsi muutos. Elämää ei voi, eikä kannata suunnitella liian tarkkaan, aina pitää olla valmis muutokseen, joustoon . Elämä on elämää, se elää ja kaikkea sattuu ja tapahtuu. 




Mitäs siellä, oletko stressaaja, kaiken tarkasti suunnitteleva, elämäsi aikatauluttava ? Vai oletko enemmänkin tyyppiä ,joka antaa elämän kuljettaa?
Itsessäni olen huomannut muutoksen, joka on menossa tuohon "elämä kuljettaa ja kaikella on tarkoituksensa" suuntaan. Ja se sopii minulle .

Auringonsäteitä ja ilon pisaroita sinulle 
🖤Maarit