Ciao pitkästä aikaa. Kulunut vuosi on ollut erikoinen, liikkumaan, kulkemaan ei ole juurikaan päässyt. Oman kylän ja laakson näkymät ovat tulleet tutuiksi. Kotimaan matkailua olisi ollut kiva tehdä, mutta tämän vuoden tilanteet eivät sitä juurikaan ole sallineet. Luulisi että olisi siis ollut aikaa esim kirjoitella tänne, mutta ei, aika hiljaista on ollut täällä. Itse koen sen johtuvan siitä, kun elää näin "eristettyä elämää" mitä kuluneen vuoden aikana on tullut elettyä , ei oikein tunnu olevan mitään sanottavaa. Todellisuudessa sanottavaa kyllä olisi vaikka kuinka paljon. Tämä "eristetty elämä" ei ole muuten oma valinta. Nyt menossa seitsemäs viikko , kun ei saa poistua oman kylän alueelta.


Kylämme alue , tämä laakso ei ole suuren suuri, mutta sitäkin kauniimpi. Onneksi on tämä monipuolinen, mahtava luonto ympärillämme . Täällä on nyt kuljettu, ristiin rastiin , polkuja välillä vaihdellen . Täällä kun kulkee , unhoittuu koronat , huolet ja stressi. Niin parasta terapiaa. Istua joenvarrella , kuunnella sen virtaavaa solinaa ja hiljaisuutta. Juoda lämmintä matchalattea ja hengittää tätä hetkeä. Tässä hetkessä on kaikki , enkä muuta juuri nyt tarvitse.
Tässä kuluneessa vuodessa on paljon kaikkea, siinä on koronasta johtuen iso negatiivinen sävy. Mutta on tämä vuosi , erikoisine sääntöineen ja juttuineen tuonut myös hyvää. Se on laittanut meidät, tai ainakin minut miettimään elämääni , pysähtymään kunnolla ja tarkastelemaan, pohtimaan asioita syvemmin. Menemään sinne elämän syvimpien asioiden, tarpeiden ja olemisen juurille. Pohtimaan tämän kaiken tarkoitusta , myös oman elämän .
Emme myöskään pärjää täällä yksin, ainakaan minä en pärjäisi elämässäni täysin yksin. Tarvitsemme muita ihmisiä, kanssakäymistä , läheisyyttä ,ystävällisiä kasvoja. Tämä kaikki, kanssakäyminen muiden ihmisten , läheisten kanssa on tänä vuonna ollut todella vähäistä. Tämän kaiken keskellä huomaa myös keitä ihmisiä kaipaa, ketkä ovat lähellä sydäntä. Lähestyvä joulu saa myös tunteet pintaan, ikävä nostaa päätään monta kertaa päivässä. Ikävä lapsia, heidän perheitään ja niitä itselle tärkeitä, läheisiä ihmisiä.
Tämä vuosi on todellakin opettanut että mikään ei ole itsestäänselvyys, mikään ei ole pysyvää, paitsi muutos. Elämää ei voi, eikä kannata suunnitella liian tarkkaan, aina pitää olla valmis muutokseen, joustoon . Elämä on elämää, se elää ja kaikkea sattuu ja tapahtuu.
Mitäs siellä, oletko stressaaja, kaiken tarkasti suunnitteleva, elämäsi aikatauluttava ? Vai oletko enemmänkin tyyppiä ,joka antaa elämän kuljettaa?
Itsessäni olen huomannut muutoksen, joka on menossa tuohon "elämä kuljettaa ja kaikella on tarkoituksensa" suuntaan. Ja se sopii minulle .
Auringonsäteitä ja ilon pisaroita sinulle
🖤Maarit