Minuus, itsevarmuus, sinut itsensä kanssa. Mitä nämä sinulle kertovat, onko sinulle tuttuja juttuja, omaan arkeesi kuuluvia? Ainakin monen puheiden ,juttujen ja somen välityksellä saa kuvan , että moni ei ole sinut itsensä kanssa. Huomaan omalla kohdalla ,että mitä enemmän tulee ikää, sen paremmin alkaa tuntemaan itseään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Itse olen ollut oman tieni kulkija aina. En paljoa ole miettinyt mitä muut ajattelee minusta tai tekemisistäni. Olen elänyt elämääni , tehden valintoja , vaikeitakin aina sisintäni kuunnellen . Toki nykyään kuulen paremmin mitä sydämeni kertoo. Se on sitä kasvamista , oppimista . Mutta aivan liian usein mietimme että mitähän muut ajattelee. On sitten kyseessä oma tyyli, vaatetus, koti, kumppani ja ne elämän valinnat. Olemme jotenkin epävarmoja ja kaipaamme muiden tukea ja hyväksyntää.
Siis onkin joskus ihan hyvä keskustella ja jopa kysyä ystävän ym apua, neuvoa tilanteeseen. Mutta se päätös itseäsi koskevissa asioissa pitäisi aina olla sinulla itselläsi. Sillä jokaisen olisi hyvä elää omaa elämäänsä, kuunnellen sydäntään, itseään. Toki elämään usein kuuluu muitakin ihmisiä, puoliso, lapset , vanhemmat, ystävät ym. Helposti sitä alkaa kuitenkin elämään jonkun muun elämää, puolison ,lapsen , vanhemman ... Tottakai elämään kuuluu kompromisseja ja aina ei voi tehdä niinkuin itse haluaisi. Mutta itseään ei saisi sivuuttaa, omaa elämäänsä unohtaa. Monesti rakennamme elämämme jonkun muun varaan , usein se on puoliso ja lapset. Kun lapset kasvaa ja lähtee omilleen, tulee usein se tyhjyys. Tai eron sattuessa lähtee koko elämästä pohja. Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, kokoajan. Ja siksi on tärkeää luoda hyvä, vahva suhde siihen ihmiseen jonka kanssa vietät kokonelämäsi , eli itseesi. Kun oma minuus , oma suhde elämään on kunnossa on helpompi sulattaa vaikeitakin asioita. Mutta jos koko elämä, onnellisuus rakentuu jonkun muun ihmisen, paikan ym varaan, niin silloin vaikeuksien sattuessa on haasteita ja sirpaleita varmastikkin luvassa.
Jos et vielä ole itsesi paras ystävä, suosittelen että alkaisit olemaan. Anna itsellesi mahdollisuus olla juuri sellainen kuin olet. Päästä vapaaksi itsesi kaikesta turhasta. Anna sisäiselle lapsellesi vapaus, älä mieti mitä muut ajattelevat. Hulluttele ja naura, leikittele ja iloitse elämästä . Olen huomannut että me naiset usein löydämme itsemme noin viidenkympin kohdilla. Ja monesti siihen liittyy jotain isoja elämänmuutoksia , jotka pakottavat meidät kohtaamaan itsemme. Suhde itseemme on kuitenkin se elämämme tärkein ja pisin suhde. Joten siihen kyllä kannattaa panostaa ja antaa aikaa. Turha käyttää energiaa vertaamalla itseään muihin tai olemalla kateellinen . Monen elämä voi ulospäin näyttää helpolle ja ihanalle, mutta emme tosiaankaan voi tietää mitä kaikkea siellä sisällä on. Siksi kannattaa elää omaa elämää, tehden siitä itsensä näköistä . Sitä paitsi katkeruus ja kateus vain rumentaa, sekä sisäisestä että ulkoisesti. Itse olen saanut elää värikästä , tunteiden ja tapahtumien täyttämää elämää. Ja elämä on opettanut kovallakin kädellä , ojentaen ja opastaen. Monesti elämää on rakennettu alusta asti uudelleen, pala palalta, pienin askelin. Ja aina jotain uutta itsestään löytäen . Siis mikä voima, valo ja vahvuus sisälläni onkaan. Ja nykyisin myös rauha ja hiljaisuus ovat löytäneet sisältäni paikansa.
Ollaan siis ystäviä ja ystävällisiä paitsi toisillemme niin myös itsellemme. Ei kahlita eikä tuomita itseämme, eikä muita. Annetaan kaikkien olla vapaasti omia itseään. Itse olen ikuinen lapsi, täynnä pirunkurisuutta ja pilkettä silmäkulmassa .
Ilonhippusia sinulle .
💚Maarit
Ps. Kuvat ovat ajalta jolloin asuin tuolla Malagan provinssissa, rannikolla. Siivoilen kovalevyä ja sieltä tulee vastaan ihania kuvia, muistoja , elämääni ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti