Askel eteenpäin

Onnellisuuden  tunne on täyttänyt minua viime aikoina ja usein. Saaden välillä kyyneleet silmiin ( silmäkulmat kosteiksi) . Se tunne suorastaan iskee kuin hyökyaalto.
Onnellisuus on siis löytänyt minut. Muuttanut minuun. Olen oppinut enemmän ja enemmän elämään tässä hetkessä, läsnäollen. Aistit hereillä. Tehden tietä onnellisuudelle. Kun elää tässä hetkessä, läsnäollen, aistit hereillä, tekee polkua onnellisuudelle.
Miten määritellään hyvinvointi, onnellisuus? Kykeneekö ihminen olemaan onnellinen? Haluammeko voida hyvin? Vai voittaako negatiivisuus, valittaminen ja pahoinvointi? Asioita joihin juuri sinä itse vaikutat,  vain sinä päätät elämäsi laadun ja suunnan. Minun elämäni, minun valintani. Sinun elämäsi, sinun valintasi.
Juoksemme onnellisuuden, hyvinvoinnin perässä, mutta ei se löydy tavarasta, shoppailusta, mediasta ym. Se löytyy meistä jokaisesta itsestämme, sisältämme, valinnoistamme, teoistamme. Minä voin jakaa hyvää oloani, fiilistäni ym., mutta en voi tehdä sinusta hyvinvoivaa, onnellista.

Puhdas, yksinkertainen elämä, kaikin tavoin. Sillä elämä on simppeliä, yksinkertaista kun vaan oivallamme sen. Lakkaamme oravanpyörässä juoksun. Täydellinen elämän tavoittelun. Ns paremman elämän perässä juoksun . Kilpailu naapureiden kanssa, kenellä on kallein auto, koti, elämä. Ketä on hankkinut parhaimmat varustukset itselleen, ostanut "suurimman irtovarustuksen". Kaikki tämä on vain pintahöttöä, ei elämää.
Onnellisuus, hyvinvointi löytyy vain sisältämme. Oma asenne, se on avain omaan hyvinvointiin, onnellisuuteen. Eli keskity omaan asenteeseen, omiin ratkaisuihin ja käytökseesi.  Onnellisuus ei tule ulkoisista kuorista. Se ei tarkoita, ettei esim. kotisi voisi olla kaunis, siisti jopa kalliskin. Materiaali ei vain ole onnellisuutesi lähde, vaan se lähde olet sinä itse, mutta se voi toki olla hyvä lisuke elämääsi. Kaikki on itsestämme  kiinni. Päivämme ja elämämme ovat juuri sellaisia millaisiksi ne itse luomme. Minä elän tätä elämääni. Jätetään siis kaikki negatiivisuus taakse ja kuljetaan avoimin mielin polkuja eteenpäin. Elämässä on paljon ilon ja onnellisuuden aiheita.

Itse nautin aamun hiljaisista, rauhallisista hetkistä. Tämä maanantai aamu alkoi upeana. 22 astetta lämmintä ja nautin heti herättyäni ulkona, puutarhassa kylmän suihkun. Se laittaa mukavasti veren kiertämään, herättelee uinuvan kehon tähän päivään. Päälle kunnon latte, chilillä ja kanelilla terästettynä. Nämä hetket ovat ihan parhautta, saaden päivän alkamaan hymyssä suin. Aamuille pitää antaa aikaa ja huomiota. Se on palkitsevaa, sinulle itsellesi. Täällä Appelsiinilaaksossa olen oppinut hiljentymään, kuuntelemaan itseäni ja kehoani paremmin. Olen oppinut luottamaan elämään.
Tätä "aitoa elämää" hain jo vuosia, nuoresta naisesta lähtien. Silloin tällöin aitoja hetkiä kokien. Mutta olin liian rauhaton, levoton. En osannut kunnolla pysähtyä, oli liian kiire elää. Kiire saada kaikki heti.  Vasta sairaus teki stopin kiireelle. Ei toki heti, vaan vasta tovin sitä vastaan taisteltuani aloin oppimaan jotain itsestäni, elämästä. Olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja mieltäni. Oppinut olemaan läsnä. Elämään tässä hetkessä, nähden elämän upeuden. Vielä kun opin päästämään irti , varsinkin kaikesta negatiivisesta. Keskittyen vain elämään, sen hyvyyteen  ja kauneuteen.  Mutta näiden  oivallusten  myötä matka on sentään alkanut.
Tulemme vähällä toimeen, olemme onnellisia kun perusasiat ja perustukset ovat kunnossa. Itseensä tutustuminen, sisäinen- henkinen kasvu , siihen kannattaa panostaa. Päästää irti kaikesta turhasta, ja keskityä vain kaikkeen hyvään.
       
                           Iloa ja onnea sinulle uuteen viikkoon
                                              🖤Maarit

Ruusuinen elämä

Ruusuinen elämä, vaaleanpunaisten lasien läpi, näin voisin kuvata elämääni täällä sosiaalisessa mediassa. En koe tätä kanavaa sellaiseksi , missä minun pitäisi valittaa ja surkutella elämääni. Sillä haluan olla positiivinen ja yrittää ajatella elämää sen kautta. Tänne blogiin esimerkiksi pyrin kirjoittamaan positiivisia juttuja , tai ainakin positiivisella asenteella, vaikka aihe olikin kuinka kurja ja ikävä. Sillä se on minun tapani käsitellä tätä sairauden täyttämää elämääni. Elämä neurologisen sairauden kanssa ei aina ole niin helppoa, ruusuista. Elämä on toisenlaista kuin sen joskus ajattelin olevan. Sillä kuka osaisi varautua, että elämään voikin tulla sairaus joka hallitsee oloa ja eloa täysipäiväisesti. Että elämä onkin aika rajoitettua ja kehoa hallitsee jatkuva kipu. En tosiaankaan valinnut tätä sairautta vaan se valitsi minut.

Nyt olen liki kymmenen vuotta harjoitellut yhdessä eloa tämän sairauden ja jatkuvien kipujen kanssa. Välillä meillä on ihan hyviäkin hetkiä ja aikoja. Välillä taas olen valmis vaikka puremaan raajani irti, koska kipu on täysin sietämätöntä. Tämä sairaus on tottakai vienyt minulta paljon. Se on vienyt terveyteni , kehoni , sen hallinnan . Se on vienyt työkykyni , sosiaalisen elämän ja liikunnan varsinkin kovan liikunnan ilon. Mutta se on myös tuonut elämääni hyvääkin. Olen oppinut itsestäni paljon tämän matkan aikana. Olen oppinut luottamaan vahvuuteeni , jaksamiseeni , itseeni. Siihen että selviydyn, pahoistakin hetkistä, päivistä , tummista pilvistä. Olen nykyään armollisempi , lempeämpi , myös itselleni. Kuuntelen kehoani ja sen tuntemuksia enemmän . Mennen sen ehdoilla , pakottamatta väkisin mihinkään.
Itseni tsemppaaminen ja positiivinen ajattelu helpottavat elämää tämän sairauden kanssa. Ja säännöllisyys, mutta ei sen pakkomielteinen noudattaminen. Sillä on paljon päiviä jolloin en pysty mihinkään. Hengittäminenkin on raskasta. Voimia ei vain ole mihinkään, eikä energiaa. Ei edes siihen hymyyn.

Liikunta, itsestäni huolehtiminen on minun kokopäiväinen työni. Olisi ihana aloittaa päiväni, jokainen päiväni kuten olen kirjoittanut. Aamulenkillä ja joogalla. Valitettavasti se ei ole mahdollista, ei läheskään joka päivä, eikä edes joka viikko. Mutta se on minun tavoite , ideologia. Tapani yrittää selviytyä elämästäni tämän sairauden ja kivun kanssa.
Olisi ihanteellista jos voisin tosiaankin käydä lenkillä päivittäin, se olisi hyvä tapa pitää liikunta kykyä ja motorisia taitoja yllä. Valitettavasti se ei vaan ole mahdollista. Mutta teen kaikkeni, jotta kykenen liikkumaan ilman apuvälineitä, edes hieman liikkumaan. Jooga on todella hyvä tapa liikuttaa tätä kehoa, antaa sille hieman edes liikettä. Lempeästi, pakottamatta. Sen myötä olen oppinut myös hengittämään kunnolla ja hallitsemaan mieltäni. Edes hieman. Kaikki tekeminen, liikkuminen on aina hyväksi , on sitä sitten terve tai sairas keho. Muuten lamaantuu kokonaan. Ja tämä ruusuinen, vaaleanpunaisten lasien läpi katsoen eläminen on todellakin minun tapani selviytyä. Miten sinä kohtelet itseäsi, hoidat kipujasi , sairautta tai vastoinkäymisiä? Oletko löytänyt oman ”ruusuisen elämäsi" ? Minkä väristen lasien läpi sinä katselet elämääsi ?

                                  Vaaleanpunaisia ajatuksia sinulle kera ruusun.
                                                   🖤 Maarit

Elämän ihanat mutkat ja kurvit

Eilinen  päivä  oli täynnä tunnelatauksia. Liekö yksi syy tyttäreni lähenevä häähumu vai mikä, mutta viime aikoina olen ollut tavallista herkemmällä tuulella. Ajellessamme mutkaisia vuoristoteitä minulla oli kyynel silmäkulmassa, koska oli niin kaunista (ja varmaan myös kauhusta, koska kärsin korkean paikan kammoa. Nämä mutkaiset rinteet ovat kyllä parasta terapiaa siihen. Ei aina tiennyt itkisikö vai nauraisi. ) Olen myös niin kiitollinen juuri tässä hetkessä, että saan asua ja olla näin huikeassa paikassa. Nämä maisemat vain ovat jotain niin käsittämätöntä. Eilen siis ajelimme moottoripyörällä ja kävimme mm kylässä joka on 1500 m korkeudella. Kylä oli todella vihreä ja eloisa, täynnä elämää. Ihan mahtavaa. Siellä näkyi eletty elämä, sen rosoisuus ja kauneus. Aisti eri aikakausien läsnäolon , niiden voimakkaan liiton . 

Monesti kun kuljemme täällä kävelen tai moottoripyörällä ajallen tähän uuteen kotiseutuumme tutustuen, niin usein ajattelen kuinka onnellinen sattuma että muutimme tänne. Löysimme tämän paikan, laakson ja vuoret. Kuinka kiitollinen olenkaan kun voin ja saan asua täällä. 

Täällä olen taas huomannut kuinka kaunista elämä voikaan olla.

Näissä rauhallisissa, hiljaisissa kylissä joihin on mukava pysähtyä tapakselle ja viinille, tai kahville. Näissä on jotain niin rauhoittava ja rentouttavaa. Mutkatonta elämää. Kylän väki istuu ja seurustelee , jutustelee, nauttien elämästä ja eläen juuri tässä hetkessä. Kauniita kyliä joissa pieniä kujia mitä kulkea. Luonnon kauneutta, hiljaisuutta ja rauhaa. Raikasta vuoristoilmaa, lähellä tuotettua puhdasta ja hyvää ruokaa. Mitä muuta sitä ihminen tarvitsee? Tämä on ainakin nyt juuri sitä mitä minä tarvitsen. Lempeän rauhallista elämää. Elämää missä kuuntelen ja kuulen itseäni, kehoani ja mieltä. Ihan vaan nauttien näistä elämän perusasioita, sillä niissä se onnellisuus asustaa. 

Joku korkeampi johdatus siinä oli,  että aloimme katselemaan asuntoja täältä vuoristosta , koska  tämä oli meille kummallekin kuitenkin täysin vierasta seutua. Mutta jo ensiivisiitti tänne ja minä olin myyty. Paikka lumosi minut täysin. Ja nyt en voisi kuvitellakaan asuvani muualla. Ihmettelen vain, kuinka kauan vietin aikaani talsiessani rantapaseota edestakaisin. Antamatta tämän maan kauneudelle kunnon mahdollisuutta lumota minut. Mutta nyt oli aika sekä  minä valmiita tähän muutokseen. Tämä on enemmän kuin mahdollisuus. Tämä on minun elämääni ja olen siitä todella onnellinen.

Ja hei, meillä on vielä juhannuksenakin lunta. Jeeeeeeee......  Ainakin näin kaukaa katsottuna jee.

Toivon että sinäkin saat ja osaat tuntea kiitollisuutta elämässäsi . Eläen elämääsi kaikki aistit hereillä. Nauttien ja läsnäollen juuri tässä hetkessä. Antaen itsellesi luvan olla onnellinen. Sillä elämä on täynnä valintoja, mahdollisuuksia. Sinä päätät mitä valitset omaan elämääsi.
Upeaa keskikesän juhlaa. Nauti ja tee sinulle hyviä valintoja. Elä juuri omasi näköistä elämää.
                             Aurinkoa ja valoa
                                   -Maarit-

Luonto, hiljaisuus ja rauha

Moni rakastaa Suomen luontoa ja sen hiljaisuutta. Puhdasta ilmaa. Ollaan myös sitä mieltä , että luonto Suomessa on kauneinta. Näiden Espanjassa viettämieni vuosien aikana olen usein kuullut, kuinka täällä olija niin usein kaipaa Suomen luontoa , puhtautta ja sen kauneutta, ainutkertaisuutta. Sanotaan että Espanjassa ei ole missään hiljaista , rauhallista. Juu, ei varmaankaan turistipaikoissa  tai kaupungeissa , taajamissa. Varsinkin rannikko , Andalusian alueella on hyvin kansoitettu ja siellä joutuu näkemään hieman vaivaa , löytääkseen luontoa, hiljaisuutta ja rauhaa. 

Muutettuamme tänne Sierra Nevadan kupeeseen ,appelsiinilaaksoon , olen löytänyt paljon hiljaisuutta , upeita maisemia ja puhdasta ilmaa , mielettömän kaunista luontoa.  Joka päivä olen kiitollinen mahdollisuudesta asua täällä, näissä puitteissa.

Meillä on täällä paljon järviä , isoja ja pienempiä. Tämä ihana järvi on 900m korkeudessa . Aivan huikea paikka. Ympärillä pieniä kyliä ja paljon luontoa. Rannalla istuessa vain linnut pitivät konserttiaan, muuten oli aivan hiljaista. Ihania sinisen eri sävyjä , ripauksella vihreää. Täällä saa mieli lepoa , ei tietoakaan stressistä, mistään kiireistä. Ympäristö on liki täydellinen. 

Mieli ja keho voivat paljon paremmin saadessaan välillä ihan vaan olla. Nauttia tästä kaikesta kauneudesta mitä luonto äiti meille tarjoaa. Meidän pitäisi vain useammin pysähtyä , hiljentyä ja vain olla. Antaa kaikkien aistiemme herätä ja nauttia tästä elämästä, sen monista mahdollisuuksista ja kauneudesta. Levännyt mieli on taas valmiina kaikkeen uuteen, uusiin ideoihin ja luovuuteen.

Mutta palatakseni vielä tähän , että vain Suomessa on hiljainen ja kaunis luonto, niin minun on pakko olla eri mieltä. Suomen luonto on kyllä upea , ja siellä on paljon hiljaisia paikkoja missä mieli lepää ja on puhdasta ilmaa. Mutta samanlaisia, upeita paikkoja on kaikkialla. Kun lähtee kaupungeista ja isoista asutuksista kauemmaksi. Itse olen löytänyt ihan huikeita maisemia ja luontoa tästä uuden kotimme läheltä. Ja ilma , se todellakin on puhdasta, raikasta.

                             - Hiljaisuutta ja rauhaa myös sinulle-
                                                🖤  Maarit