Eilinen päivä oli täynnä tunnelatauksia. Liekö yksi syy tyttäreni lähenevä häähumu vai mikä, mutta viime aikoina olen ollut tavallista herkemmällä tuulella. Ajellessamme mutkaisia vuoristoteitä minulla oli kyynel silmäkulmassa, koska oli niin kaunista (ja varmaan myös kauhusta, koska kärsin korkean paikan kammoa. Nämä mutkaiset rinteet ovat kyllä parasta terapiaa siihen. Ei aina tiennyt itkisikö vai nauraisi. ) Olen myös niin kiitollinen juuri tässä hetkessä, että saan asua ja olla näin huikeassa paikassa. Nämä maisemat vain ovat jotain niin käsittämätöntä. Eilen siis ajelimme moottoripyörällä ja kävimme mm kylässä joka on 1500 m korkeudella. Kylä oli todella vihreä ja eloisa, täynnä elämää. Ihan mahtavaa. Siellä näkyi eletty elämä, sen rosoisuus ja kauneus. Aisti eri aikakausien läsnäolon , niiden voimakkaan liiton .
Monesti kun kuljemme täällä kävelen tai moottoripyörällä ajallen tähän uuteen kotiseutuumme tutustuen, niin usein ajattelen kuinka onnellinen sattuma että muutimme tänne. Löysimme tämän paikan, laakson ja vuoret. Kuinka kiitollinen olenkaan kun voin ja saan asua täällä.
Täällä olen taas huomannut kuinka kaunista elämä voikaan olla.
Näissä rauhallisissa, hiljaisissa kylissä joihin on mukava pysähtyä tapakselle ja viinille, tai kahville. Näissä on jotain niin rauhoittava ja rentouttavaa. Mutkatonta elämää. Kylän väki istuu ja seurustelee , jutustelee, nauttien elämästä ja eläen juuri tässä hetkessä. Kauniita kyliä joissa pieniä kujia mitä kulkea. Luonnon kauneutta, hiljaisuutta ja rauhaa. Raikasta vuoristoilmaa, lähellä tuotettua puhdasta ja hyvää ruokaa. Mitä muuta sitä ihminen tarvitsee? Tämä on ainakin nyt juuri sitä mitä minä tarvitsen. Lempeän rauhallista elämää. Elämää missä kuuntelen ja kuulen itseäni, kehoani ja mieltä. Ihan vaan nauttien näistä elämän perusasioita, sillä niissä se onnellisuus asustaa.
Joku korkeampi johdatus siinä oli, että aloimme katselemaan asuntoja täältä vuoristosta , koska tämä oli meille kummallekin kuitenkin täysin vierasta seutua. Mutta jo ensiivisiitti tänne ja minä olin myyty. Paikka lumosi minut täysin. Ja nyt en voisi kuvitellakaan asuvani muualla. Ihmettelen vain, kuinka kauan vietin aikaani talsiessani rantapaseota edestakaisin. Antamatta tämän maan kauneudelle kunnon mahdollisuutta lumota minut. Mutta nyt oli aika sekä minä valmiita tähän muutokseen. Tämä on enemmän kuin mahdollisuus. Tämä on minun elämääni ja olen siitä todella onnellinen.
Toivon että sinäkin saat ja osaat tuntea kiitollisuutta elämässäsi . Eläen elämääsi kaikki aistit hereillä. Nauttien ja läsnäollen juuri tässä hetkessä. Antaen itsellesi luvan olla onnellinen. Sillä elämä on täynnä valintoja, mahdollisuuksia. Sinä päätät mitä valitset omaan elämääsi.
Upeaa keskikesän juhlaa. Nauti ja tee sinulle hyviä valintoja. Elä juuri omasi näköistä elämää.
Aurinkoa ja valoa
-Maarit-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti