Kommunikointi, uhka vai mahdollisuus

 

Mihin on hävinnyt inhimillisyys, toistemme kohtaaminen, asiallinen käytös? Tuntuu ettei aikuiset ihmiset osaa lukea, tai ymmärtää lukemaansa. Vänkätään ja väitellään ihan asian vierestä, tai tahallaan provosoidaan. Isoon ääneen mesotaan tasa-arvoa ja ei kiusaamiselle, vaaditaan kehopositiivisuutta ja suvaitsevaisuutta. Samaan aikaan kommentoidaan jonkun jutun tai kuvan alle ilkeyksiä . Ja jos joku menee ääneen sanomaan jotain "väärää" , niin tulee totaalinen joukkoteilaus . Olisikohan nyt aika pysähtyä, vetää henkeä ja miettiä mihin suuntaan haluaa kohtaamisia (kasvokkain, somessa ym)viedä. Millaisen mallin haluamme antaa lapsille , nuorille? Nyt ainakin annamme aivan väärää käytösmallia.

Jokainen olemme oma persoonamme ja käsitämme , näemme, kuulemme kaiken jokainen eritavalla. Siksi on hyvä ylläpitää jonkinlaisia kohteliaisuus sääntöjä , tapoja. Erilaisuus on aina rikkaus ja erilaiset mielipiteet hyväksi . Pitäisi aina vain muistaa että ne on ne asiat mistä usein olemme erimieltä ,eikä mennä henkilökohtaisuuksiin . Ja sen eriävän mielipiteen voi sanoa niin monella tapaa. Tätä varmaan me jokainen voisimme harjoitella. Vastaamaan loukkaamatta, olematta ilkeitä, asiattomia. Ja kun näistä puhutaan, niin itseäni eniten ottaa pattiin ne ihmiset ,jotka tässä kohtaa "leikkivät " tyhmää. Esittävät etteivät nyt ymmärrä mistä puhutaan, mitä tarkoitetaan. Tälläisiä keskusteluja, vääntöjä näkee somessa päivittäin. Ja se on pahinta esimerkkiä mm nuorisolle. Että ei tarvitse ottaa mistään vastuuta, ku "leikkii" tyhmää , tai selittää et ihan läppällä heitin, vitsinä .

Se että oppisimme keskustelemaan aidosti, sallimaan erilaiset mielipiteet olisi todella tärkeää. Sillä aito keskustelu , aito väittely on ihan parasta. Se, että vaan sanoo: en tykkää , todella tyhmää, typerää tai jotain vastaavaa, niin ei ole keskustelua. Olisi aina kiva kuulla miksi olet erimieltä, vastustat ym. Sillä asiat on hyvä selittää. Se ettei osaa sanoa muuta, ei ns perustella kantaansa viittaa siihen ettei itsekkään tiedä miksi on erimieltä. Monesti meillä on asioihin mielipide, joka saattaa olla jäänne jostain lapsena opitusta oletuksesta, uskomuksesta. Siksi on hyvä päivittää omia ajatuksiaan, uskomuksia ja kyseenalaistaa niitä. Itselläni on taipumus kyseenalaistaa kaikki . Sillä koen ettei ole vain yhtä tapaa tehdä jotain juttua, ja haluan pohtia eri vaihtoehtoja. Joskus läheiseni tuskastuvat siihen. Mutta kyseenalaistamalla asioita, maailma on kehittynyt huimasti, ollaan keksitty uusia mahdollisuuksia . 

Toivoisin jokaisen miettivän , ainakin kun kirjoittaa vastausta, että miksi kirjoittaa sen mitä kirjouttaa. Onko tarvetta pahoittaa kenenkään mieltä, kommentoimalla ikävään sävyyn. Moni vastaa tässä kohtaa ,et pitääkö aina vaan kehua ja olla samaa mieltä. Eikö mitään voi enää kirjoittaa, sanoa ettei toinen vaan pahoita mieltä. No tottakai voi ja pitääkin sanoa, jos siltä tuntuu. Monesti vaan varsinkin somessa huomaa kuinka ihmiset purkavat pahaa oloaan, turhautumistaan ym kommenteissa ja postauksissakin. Tottakai ikävätkin tunteet ,asiat kuuluu elämään . Niistä pitää kirjoittaa ja puhua. Mutta nimenomaan niistä asioista, tunteista. Ei syyllistämällä tai väheksymällä muita ja muiden mielipiteitä. Kaikki ollaan erilaisia ja hyvä niin. Annetaan jokaisen pitää oma mielensä, eikä yritetä teilata sitä. Et voi muuttaa toisen mieltä, toimintatapoja ym, mutta omiasi voit. Voit miettiä miksi ärsyynnyn toisen sanomisesta, postauksesta, kuvasta, kommentista, tekemisistä. Eikä meidän tarvitse aina huutaa kaikille mielipidettämme, vaikka se niin kivaa onkin, ainakin välillä. Ei oteta kaikkea niin vakavasti, muistetaan että hyvä tuo hyvää, paha pahaa. Kumpaa itse haluat viljellä? Kummalla haluat mielesi ja elämäsi täyttää? Ja se että jollakin menee hyvin, on hieno asia, eikä ole millään tavalla minulta pois. Ja ihanaa jos joku vielä jakaa sitä hyväänsä muille, kertomalla vaikka somessa. Maailmassa on jo niin paljon pahaa, että itse ainakin haluan kuulla myös hyviä, ihania juttuja. 

Toivottavasti sait vähän edes ajatuksistani kiinni. Pääni on täynnä aivosumua, jatkuvien kipujen ja unettomien öiden vuoksi. Siksi ollut täälläkin niin hiljaista. Mutta nyt aurinko paistaa, puutarhassa istun kirjoittamassa tätä. Joten hiljalleen taas elämä täyttää mielen ja kehon. Ihanaa keväistä tiistaita sinulle ja ilahduta tänään jotain, läheistä tai tuntematonta, sanomalla ,kirjoittamalla hänelle jotain hyvää, jotain kaunista.

💚Maarit

Kerro, kerro kuvastin

Mitä näet kun katsot peiliin? Mitä tunnet kun näet peilikuvasi ? Oletko tyytyväinen itseesi? Puhutko itsellesi kauniisti vai rumasti? Millainen on suhteesi omaan itseesi?

Usein kuulee tai saa somesta lukea, kuinka olemme tyytymättömiä itseemme, ulkonäköömme. Jopa aikuiset naiset soimaavat ulkonäköään. Miksi, miksi olemme niin kriittisiä itsellemme? Myös mediaa syytetään, että se luo ulkonäköpaineita. Mutta ilman meidän omaa hyväksyntää ,ei media näitä paineita voi meille luoda. Itse me ne paineet luomme, itsellemme. Sorrumme vertailemaan itseämme mm somekuvissa esiintyviin "julkkiksiin" , mainoskuvien malleihin ym. Usein kuvat ovat käyneet rankan käsittelyn läpi, liiankin rankan toisinaan. Mutta on meidän tehtävämme erottaa se totuus kuvan todellisuudesta. Ja jos siltä tuntuu, niin voihan sitä sitten alkaa itsekkin muokkaileen kuviaan , ei tätä kaikkea kannata niin vakavasti ottaa. 

Mutta syy miksi tähän aiheeseen nyt itse tartuin, on se millaisen kuvan annat itsestäsi muille, jos jatkuvasti mollaat itseäsi. Hyvä esimerkki omalla kohdallani on , että tyttäreni on todella paljon näköiseni. Saamme usein kuulla samoista piirteistämme, ilmeistämme. Olemme myös isonäitini näköisiä , samoja piirteitä löytyy siis pitkälle suvussa. Eli jos haukun itseäni, omaa ulkonäköäni, on kuin antaisin myös tyttärelleni aihetta olla tyytymätön itseensä. Ja sellaista en tosiaankaan halua tyttärelleni. Tottakai on aikoja jolloin on tyytymätön omaan ulkonäköönsä. Itselleni mm sairauden ja vaihdevuosien tuomat muutokset varsinkin kehossani ovat olleet kova pala hyväksyä. Mutta muutos, muutokset kuuluu elämään. Ainoa pysyvä asia on muutos. Mutta olen silti se sama minä, vaikka saisin hieman lisäkiloja, pyörreyttä. Olen silti se sama minä vaikka iho veltostuu ja saa ryppyjä. Painovoimaa vastaan on turha suhtautua liian vakavasti. 

Monesti hyväksymme ystävämme muutokset , jopa kehumme häntä. Mutta samassa tilanteessa soimaamme itseämme. Miksi? Onko itselleen jotenkin vaikeampi olla hyvä ja kannustava, kehuva. Me jokainen olemme upeita, ainutlaatuisia timantteja, uniikkeja. Toista täysin samanlaista ei ole. Joten olisiko aika alkaa näkemään itsensä sellaisen. Upeana, uniikkina taideteoksena. Katsoa lempein silmin itseämme . Arvostelematta, tuomitsematta. Löytää itsestämme se hehku ja upeus. 

Ja jos on tyytymätön yhä vain itseensä, niin mikä siihen olisi avuksi? Mistä se tyytymättömyys kumpuaa? Itse olen nyt päättänyt yrittää karistaa näitä kilojani. Sillä tiedän että silloin voin paremmin, jaksan kantaa sairauteni paremmin, kun olen vahva myös fyysisesti. Ja jatkan hymyilyä, sillä hymy kaunistaa ja on ilmainen kasvojenkohotus . Olen aina ollut huono meikkaamaan, käytän vain aurinkopuuteria , ripsaria ja huulipunaa . Mutta pääsääntöisesti menen täysin naturelliluukilla nykyään. Ikä on tuonut tiettyä itsevarmuutta lisää. Ja myös armollisuutta itseään kohtaan. Tykkään olla huoliteltu ja kyllä, joskus on ihana laittautua oikein kunnolla. Laittaa jopa huikeat korot jalkaan . 

Näitä kuvia kun keräilin tähän postaukseen huomasin kuinka paljon hiustyylillä, värillä , meikillä ym onkaan vaikutusta. Ja kyllä, kuvat joissa hymyilen ovat minusta niitä parhaita. Lupaan myös jatkossa kohdella itseäni lempeästi, olla armollinen muutoksille. 

Mites sinä, kuinka sinä kohtelet itseäsi ja miten itsestäsi puhut?

Muista, sinä olet kaunis ja hyvä juuri sellaisena kuin olet .

❤Maarit

Ps. Yksin kuvissa olen minä, otokset n 10 vuoden sisällä . Eli 44-54vuotias minä. Parissa kuvassa on myös mummuni ja ihana tyttäreni. 

 

Minä, elämä ja vapaus

Minuus, itsevarmuus, sinut itsensä kanssa. Mitä nämä sinulle kertovat, onko sinulle tuttuja juttuja, omaan arkeesi kuuluvia? Ainakin monen puheiden ,juttujen ja somen välityksellä saa kuvan , että moni ei ole sinut itsensä kanssa. Huomaan omalla kohdalla ,että mitä enemmän tulee ikää, sen paremmin alkaa tuntemaan itseään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Itse olen ollut oman tieni kulkija aina. En paljoa ole miettinyt mitä muut ajattelee minusta tai tekemisistäni. Olen elänyt elämääni , tehden valintoja , vaikeitakin aina sisintäni kuunnellen . Toki nykyään kuulen paremmin mitä sydämeni kertoo. Se on sitä kasvamista , oppimista . Mutta aivan liian usein mietimme että mitähän muut ajattelee. On sitten kyseessä oma tyyli, vaatetus, koti, kumppani ja ne elämän valinnat. Olemme jotenkin epävarmoja ja kaipaamme muiden tukea ja hyväksyntää. 

Siis onkin joskus ihan hyvä keskustella ja jopa kysyä ystävän ym apua, neuvoa tilanteeseen. Mutta se päätös itseäsi koskevissa asioissa pitäisi aina olla sinulla itselläsi. Sillä jokaisen olisi hyvä elää omaa elämäänsä, kuunnellen sydäntään, itseään. Toki elämään usein kuuluu muitakin ihmisiä, puoliso, lapset , vanhemmat, ystävät ym. Helposti sitä alkaa kuitenkin elämään jonkun muun elämää, puolison ,lapsen , vanhemman ... Tottakai elämään kuuluu kompromisseja ja aina ei voi tehdä niinkuin itse haluaisi. Mutta itseään ei saisi sivuuttaa, omaa elämäänsä unohtaa. Monesti rakennamme elämämme jonkun muun varaan , usein se on puoliso ja lapset. Kun lapset kasvaa ja lähtee omilleen, tulee usein se tyhjyys. Tai eron sattuessa lähtee koko elämästä pohja. Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, kokoajan. Ja siksi on tärkeää luoda hyvä, vahva suhde siihen ihmiseen jonka kanssa vietät kokonelämäsi , eli itseesi. Kun oma minuus , oma suhde elämään on kunnossa on helpompi sulattaa vaikeitakin asioita. Mutta jos koko elämä, onnellisuus rakentuu jonkun muun ihmisen, paikan ym varaan, niin silloin vaikeuksien sattuessa on haasteita ja sirpaleita varmastikkin luvassa.

Jos et vielä ole itsesi paras ystävä, suosittelen että alkaisit olemaan. Anna itsellesi mahdollisuus olla juuri sellainen kuin olet. Päästä vapaaksi itsesi kaikesta turhasta. Anna sisäiselle lapsellesi vapaus, älä mieti mitä muut ajattelevat. Hulluttele ja naura, leikittele ja iloitse elämästä . Olen huomannut että me naiset usein löydämme itsemme noin viidenkympin kohdilla. Ja monesti siihen liittyy jotain isoja elämänmuutoksia , jotka pakottavat meidät kohtaamaan itsemme. Suhde itseemme on kuitenkin se elämämme tärkein ja pisin suhde. Joten siihen kyllä kannattaa panostaa ja antaa aikaa. Turha käyttää energiaa vertaamalla itseään muihin tai olemalla kateellinen . Monen elämä voi ulospäin näyttää helpolle ja ihanalle, mutta emme tosiaankaan voi tietää mitä kaikkea siellä sisällä on. Siksi kannattaa elää omaa elämää, tehden siitä itsensä näköistä . Sitä paitsi katkeruus ja kateus vain rumentaa, sekä sisäisestä että ulkoisesti. Itse olen saanut elää värikästä , tunteiden ja tapahtumien täyttämää elämää. Ja elämä on opettanut kovallakin kädellä , ojentaen ja opastaen. Monesti elämää on rakennettu alusta asti uudelleen, pala palalta, pienin askelin. Ja aina jotain uutta itsestään löytäen . Siis mikä voima, valo ja vahvuus sisälläni onkaan. Ja nykyisin myös rauha ja hiljaisuus ovat löytäneet sisältäni paikansa.

Ollaan siis ystäviä ja ystävällisiä paitsi toisillemme niin myös itsellemme. Ei kahlita eikä tuomita itseämme, eikä muita. Annetaan kaikkien olla vapaasti omia itseään. Itse olen ikuinen lapsi, täynnä pirunkurisuutta ja pilkettä silmäkulmassa .

Ilonhippusia sinulle .

💚Maarit

Ps. Kuvat ovat ajalta jolloin asuin tuolla Malagan provinssissa, rannikolla. Siivoilen kovalevyä ja sieltä tulee vastaan ihania kuvia, muistoja , elämääni ❤

 

Tunteet, niissä on aina jotain hyvääkin.

Turhautuneisuus, petymykset, pahaolo. Emme tunnu osaavan käsitellä ja purkaa näitä tunteita. Ylipäätään tunteiden käsittelyssä olisi paljon opittavaa. Elämään kuuluu kaikki tunteet. Ja kaikkien näiden tunteiden kanssa meidän olisi hyvä oppia elämään. Käsittelemään omat tunteet, itse. Toki tunteitaan voi jakaa ja pitääkin , mutta sillä on iso merkitys miten me niitä jaamme itsestämme .

Varsinkin pahaolo tulee usein purettua läheisiin , sekä tuntemattomiin (kaupan kassajono yms), myös some on ollut näkyvästi tämän pahanolon alustana. Siellä/täällä on helppo purkaa pahaaoloa, oksentaa se toisten postauksiin, kommenttikenttiin . Siis aikuiset ihmiset tekevät näin, ja sitten päivittelemme mistä lapset ,nuoret saavat kaiken vihansa ja tekevät ilkeitä, pahojakin tekoja. Niin miksiköhän, mistä mahtavat oppinsa ottaa. Olikohan meidän aikuisten jo aika opetella tuntemaan itsemme ja tunteemme. Kun on vihainen, katkera, pettynyt voisi kysyä itseltään miksi, minkä vuoksi on vihainen? Mistä ne tunteet kumpuaa. Sillä yleensä kaikkeen löytyy selitys, omasta itsestään, omista kokemuksista , omasta menneisyydestä. Tämä vaatii tietenkin avoimuutta ja rehellisyyttä itseltään, kun näitä asioita, tunteita käsittelee.

Varsinkin kulunut vuosi on ollut poikkeuksellinen, lähes kaikkiin se on vaikuttanut tavalla tai toisella . Itsellänikin tunteet menee laidasta laitaan, mutta yritän ruokkia mieltä hyvillä asioilla, keskittyä silti kaikkeen hyvään. Sillä ei ne hyvät jutut, kaikki hyvät jutut ole minnekkään kadonneet. Vaikka moni asia on jumissa, kaikkea ei voi toteuttaa niin silti maailma pyörii, elää ja hengittää. Ehkä nyt on se aika jolloin pitäisi pysähtyä miettimään, mikä tässä kaikessa on se tarkoitus, mitä meille yritetään näyttää.  Mikä on oikeasti tärkeää. Nyt on hyvä aika pysähtyä ja hiljentyä kuuntelemaan itseään. 

Usein tuntuu että teemme kaikesta ongelmaa. Onnellisuus , sekin koetaan pahaksi, siitä saadaan paineita kun on pakko olla onnellinen. Ei meitä kukaan pakota olemaan onnellinen ,mutta jos joku on onnellinen ei teilata sitä. Itse me teemme nämä ongelmat, suurimmaksi osaksi. Pilaten jopa onnellisuuden kun sitä aletaan suorittaa. Miksi haluamme toimia näin? Jokaisen olisi ehkä syytä alkaa käsittelemään niitä omia tunteitaan itse, purkaa sisältään niitä tuntemuksia, ehkä jopa kyseenalaistamaan oletuksiaan. Tutustua siihen omaan itseensä, minuuteensa, katsoa millainen tyyppi sitä oikein itse onkaan. Tähän tarvitaan vain ajan viettoa ihan itsensä seurassa, ilman mitään ärsykkeitä. Hiljaisuutta . 

Sen sijaan että syytän kaikesta muita, tai jotain tilannetta ym, niin voisimme kysyä itseltämme miksi se vaikuttaa minuun näin? Miksi turhaudun, suutun? Voisinko kenties tehdä itse jotain toisin, voisinko itse muuttaa asioita? Ainakin mieleen voimme vaikuttaa, ja mielellään siihen omaan mieleen . Me itse päätämme miten ja millä sitä mieltämme ruokimme. Meidän käytös ja mieli vaikuttaa myös muihin, läheisiin, tuntemattomiin ja jopa täällä somessa vaikutamme muihin, muiden tunteisiin.

Eli seuraavan kerran kun sinulla keittää, meinaa keittää yli, pysähdy ja mieti miksi ? Onko tämä asia mistä kannattaa suuttua, purkaa pahaaoloaan toiseen? Vai voisinko toimia toisin. Somessa olla kommentoimatta, niitä ikäviä kommentteja. Ja nyt en tarkoita etteikö voisi olla negatiivisia tunteita, kommentteja. Vaan tarkoitan että miettii miten ja miksi kommentoi . Harvoin sanoisimme kasvotusten toisillemme asioita mihin törmää somessa. Kyllä somessakin voi ja pitää kunnioittaa toista, toisen mielipiteitä, ihminen sielläkin on, sen ruudun toisella puolella. Yllätä itsesi ja kommentoikin jotain kivaa, hyvää, rakentavaa. Negatiivisista tunteista voi puhua niin monella tavoin. Mutta ensin ne tosiaan kannattaa keskustella itsensä kanssa, käsitellä ja purkaa. Joskus mietin kuinka erilainen maailma olisikaan ,jos samalla intohimolla jakaisimme hyvää oloa, onnellisuutta kuin jaamme vihaa, pahaaoloa. Vihan kun tunnumme näyttävän heti ja tulisesti, ja vain ärsyyntyvän jos onnellisuutta , rakkautta jaetaan samalla intohimolla. 

Tunteet, niissä on aina jotain hyvää, niissä huonoissakin tunteissa. Mitään tunnetta ei saisi pyyhkiä pois, vaan ne kannattaisi käsitellä. Itsensä, tunteidensa tunteminen on kaiken lähtökohta. Jos ei tunne itseään , niin helposti purkaa sitä pahaa oloaan, mitä ei kenties edes tajua kantavansa sisällään , niin muihin. 

Toivottavasti sait jotenkin ajatuksestani, tästä tekstistä kiinni. Olisi myös kiva kuulla miten sinä koet tämän asian ?

Auringonsäteitä ja ilonhippusia sinulle .

💚Maarit