Tunteet, niissä on aina jotain hyvääkin.

Turhautuneisuus, petymykset, pahaolo. Emme tunnu osaavan käsitellä ja purkaa näitä tunteita. Ylipäätään tunteiden käsittelyssä olisi paljon opittavaa. Elämään kuuluu kaikki tunteet. Ja kaikkien näiden tunteiden kanssa meidän olisi hyvä oppia elämään. Käsittelemään omat tunteet, itse. Toki tunteitaan voi jakaa ja pitääkin , mutta sillä on iso merkitys miten me niitä jaamme itsestämme .

Varsinkin pahaolo tulee usein purettua läheisiin , sekä tuntemattomiin (kaupan kassajono yms), myös some on ollut näkyvästi tämän pahanolon alustana. Siellä/täällä on helppo purkaa pahaaoloa, oksentaa se toisten postauksiin, kommenttikenttiin . Siis aikuiset ihmiset tekevät näin, ja sitten päivittelemme mistä lapset ,nuoret saavat kaiken vihansa ja tekevät ilkeitä, pahojakin tekoja. Niin miksiköhän, mistä mahtavat oppinsa ottaa. Olikohan meidän aikuisten jo aika opetella tuntemaan itsemme ja tunteemme. Kun on vihainen, katkera, pettynyt voisi kysyä itseltään miksi, minkä vuoksi on vihainen? Mistä ne tunteet kumpuaa. Sillä yleensä kaikkeen löytyy selitys, omasta itsestään, omista kokemuksista , omasta menneisyydestä. Tämä vaatii tietenkin avoimuutta ja rehellisyyttä itseltään, kun näitä asioita, tunteita käsittelee.

Varsinkin kulunut vuosi on ollut poikkeuksellinen, lähes kaikkiin se on vaikuttanut tavalla tai toisella . Itsellänikin tunteet menee laidasta laitaan, mutta yritän ruokkia mieltä hyvillä asioilla, keskittyä silti kaikkeen hyvään. Sillä ei ne hyvät jutut, kaikki hyvät jutut ole minnekkään kadonneet. Vaikka moni asia on jumissa, kaikkea ei voi toteuttaa niin silti maailma pyörii, elää ja hengittää. Ehkä nyt on se aika jolloin pitäisi pysähtyä miettimään, mikä tässä kaikessa on se tarkoitus, mitä meille yritetään näyttää.  Mikä on oikeasti tärkeää. Nyt on hyvä aika pysähtyä ja hiljentyä kuuntelemaan itseään. 

Usein tuntuu että teemme kaikesta ongelmaa. Onnellisuus , sekin koetaan pahaksi, siitä saadaan paineita kun on pakko olla onnellinen. Ei meitä kukaan pakota olemaan onnellinen ,mutta jos joku on onnellinen ei teilata sitä. Itse me teemme nämä ongelmat, suurimmaksi osaksi. Pilaten jopa onnellisuuden kun sitä aletaan suorittaa. Miksi haluamme toimia näin? Jokaisen olisi ehkä syytä alkaa käsittelemään niitä omia tunteitaan itse, purkaa sisältään niitä tuntemuksia, ehkä jopa kyseenalaistamaan oletuksiaan. Tutustua siihen omaan itseensä, minuuteensa, katsoa millainen tyyppi sitä oikein itse onkaan. Tähän tarvitaan vain ajan viettoa ihan itsensä seurassa, ilman mitään ärsykkeitä. Hiljaisuutta . 

Sen sijaan että syytän kaikesta muita, tai jotain tilannetta ym, niin voisimme kysyä itseltämme miksi se vaikuttaa minuun näin? Miksi turhaudun, suutun? Voisinko kenties tehdä itse jotain toisin, voisinko itse muuttaa asioita? Ainakin mieleen voimme vaikuttaa, ja mielellään siihen omaan mieleen . Me itse päätämme miten ja millä sitä mieltämme ruokimme. Meidän käytös ja mieli vaikuttaa myös muihin, läheisiin, tuntemattomiin ja jopa täällä somessa vaikutamme muihin, muiden tunteisiin.

Eli seuraavan kerran kun sinulla keittää, meinaa keittää yli, pysähdy ja mieti miksi ? Onko tämä asia mistä kannattaa suuttua, purkaa pahaaoloaan toiseen? Vai voisinko toimia toisin. Somessa olla kommentoimatta, niitä ikäviä kommentteja. Ja nyt en tarkoita etteikö voisi olla negatiivisia tunteita, kommentteja. Vaan tarkoitan että miettii miten ja miksi kommentoi . Harvoin sanoisimme kasvotusten toisillemme asioita mihin törmää somessa. Kyllä somessakin voi ja pitää kunnioittaa toista, toisen mielipiteitä, ihminen sielläkin on, sen ruudun toisella puolella. Yllätä itsesi ja kommentoikin jotain kivaa, hyvää, rakentavaa. Negatiivisista tunteista voi puhua niin monella tavoin. Mutta ensin ne tosiaan kannattaa keskustella itsensä kanssa, käsitellä ja purkaa. Joskus mietin kuinka erilainen maailma olisikaan ,jos samalla intohimolla jakaisimme hyvää oloa, onnellisuutta kuin jaamme vihaa, pahaaoloa. Vihan kun tunnumme näyttävän heti ja tulisesti, ja vain ärsyyntyvän jos onnellisuutta , rakkautta jaetaan samalla intohimolla. 

Tunteet, niissä on aina jotain hyvää, niissä huonoissakin tunteissa. Mitään tunnetta ei saisi pyyhkiä pois, vaan ne kannattaisi käsitellä. Itsensä, tunteidensa tunteminen on kaiken lähtökohta. Jos ei tunne itseään , niin helposti purkaa sitä pahaa oloaan, mitä ei kenties edes tajua kantavansa sisällään , niin muihin. 

Toivottavasti sait jotenkin ajatuksestani, tästä tekstistä kiinni. Olisi myös kiva kuulla miten sinä koet tämän asian ?

Auringonsäteitä ja ilonhippusia sinulle .

💚Maarit