Maanantai ja elämä hymyilee

Se on taas maanantai, edessä uusi viikko, kuin tyhjä , puhdas paperiarkki. Mitään suunnitelmia ei ole, kalenteri on täynnä tyhjää. Tämän luulisi olevan hyvä ,hieno asia. Ja varmasti näin se monen mielestä onkin. Mutta millaista on elää vailla suunnitelmia, merkintöjä kalenterissa? Olen aina elänyt melkolailla tässä hetkessä, ilman sen suurempia suunnitelmia, jaksamatta murehtia vuosien päähän asioita. Mutta ne ovat olleet omia valintojani , päätöksiäni. Tämä nykyinen tilanne johtuu tästä vallitsevasta tilanteesta, mikä vaikuttaa meidän kaikkien elämään, enemmän tai vähemmän. Tartunta luvut ovat taas nousussa , loppua ei vaan näy. Tästä johtuen taas on kiristetty toimia ja ympäriltämme monia kyliä täysin suljettu. Omankaan kylämme tilanne ei ole hyvä, pienestä kiinni, koska meidätkin taas eristetään. 

 

Itse yritän olla miettimättä koko asiaa, mutta vaikeaa se on, kun se kuitenkin on tässä arjessa kokoajan läsnä. Mihin tänään saikaan mennä, entä pääseekö enää huomenna kylästä pois, eli pitäisikö tänään vielä äkkiä käydä siellä ja täällä kaupassa, asioilla ym. Jatkuva epävarmuus kaikesta, se uuvuttaa ja vie halun lähteä yhtään mihinkään. Suunnitella ei kauheasti voi mitään, koska se on turhaa. Usein en anna asioiden , mihin en voi vaikuttaa, niin häiritä elämääni, olotilaani. Mutta tätä epävarmuutta, sääntöjä, vielä tiukempia sääntöjä, eristystä ym on jo jatkunut liian kauan, melkein vuosi on eletty maskit naamalla, näkemättä kunnolla toisten kasvoja , ilmeitä. Vähissä on ollut kontaktit muihin ihmisiin , ulkopuoliseen maailmaan. Eikä sekään niin häiritse, mutta tämä jatkuva epävarmuus, jatkuvasti muuttuvat säännöt, ja vielä median luoma hysteria ovat onnistuneet viemään minusta virran. Miksi näin on käynyt, sen haluaisin itsekkin tietää. Miksi annan tämän vaikuttaa minuun, olooni, näin paljon? Miksi edes puhun koko koronasta , miksi edes suon sille ajatustakaan. Eihän se edes vaikuta normaaliin arkeeni juurikaan. 

Niinpä, ja siksi nyt on hyvä lakata taistelemasta tätä vastaan. En tälle tilanteelle mitään voi. Voin vain vaikuttaa omaan ajatteluuni, itseeni. Keskittyen vain elämääni , siihen kaikkeen mitä omaan elämääni kuuluu. Aloittaen taas joogan, jatkaen hyvin alkanutta meditaatiomatkaani , syöden puhdasta ravintoa, liikkua ulkona luonnossa, valokuvata, kirjoittaa, tehdä käsitöitä, nauttia puolison ja läheisten seurasta. Ylläpitää tavalla tai toisella jonkinlaista sosiaalista elämää . Istua puutarhassa auringosta nauttien, kuten juuri nyttenkin teen, tätä kirjoittaessani. Elämässäni on kaikki hyvin, minulta ei puutu mitään (paitsi terveys, mutta se on taas toinen tarina). Liikutaan sen vallitsevassa olevan säädöksen mukaan, miettimättä tai surkuttelematta sitä sen enempää. 

Koska onnellisuus asuu meissä, sisällämme. Niin ei teljetä sitäkin lukkojen taakse. Päästetään onnellisuus ja ilo irti. Hymyillään, se on terveellisempää ja tekee meille tuhat kertaa paremman olon kuin synkistely. Tiedän etten ole tämän asian ja näiden tunteiden kanssa yksin. Joten hymyiletkö kanssani ? 

Auringonsäteitä ja ilonhippusia just sulle .

❤️Maarit

PS . Kuvat ovat ihanasta pikku kylästä tästä läheltämme. Nämä kylät ovat niin ihania, suloisia. Kaikki niin erilaisia, omat fiiliksensä. Ja millaisella paikalla tämäkin ihanuus on. Ihan super kauniilla. Luonto on kyllä mahtava ja upea.

 

Peukulla sosiaalinen elämä

Törmäsin tässä taannoin itselleni outoon ajatukseen. Eräässä ryhmässä, missä pitäisi olla aikuisia naisia, oli aloitus peukuttamisesta. Eli saavatko vain rikkaat ja kauniit, hyvintoimeentulevat tykkäyksiä satoja ,jopa tuhansia , ja " tavikset" saavat tyytyä vain joihinkin kymmeniin . Hänen mielestään se kertoi meidän ihmisarvoista ja paremmuudesta ym. Hänestä ne, jotka saavat vähemmän huomiota, tulee paha mieli, kokevat itsensä huonommaksi. Se pysäytti minut, miettimään oikeasti asioita. Siis onko ihmisarvomme kiinni seuraajien määrästä, tykkäyksistä ja sydämistä . Oikeasti? Voiko aikuinen ihminen ajatella näin , verrata ja pahoittaa mieltään, tuntea eriarvoisuutta sosiaalisessa mediassa siitä, kuka saa eniten seuraajia, kenen postaus eniten peukkuja?

Arvotammeko itseämme ja toisiamme  tosiaan sen mukaan kenellä on eniten ja kenellä vähiten tykkäyksiä ? Samassa ryhmässä olen myös törmännyt naisiin, jotka seuraavat tarkkaan onko tämä nyt se postaus joka saa eniten tykkäyksiä . Itseäni moinen lähinnä hymyilyttää, naurattaa. Sillä elämäni ei todellakaan ole kiinni peukkujen määrästä . Enkä myöskään mieti seuraajien ym määrää. En ole lähtenyt yhteistyöhön, maksettuihin mainostamisiin ym. Vaan tilini ovat minua itseäni.

Sosiaalinen media on itselleni vain yksi kanava muiden joukossa. Täältä löytyy paljon mielenkiintoisia juttuja, ideoita ja kauniita ,inspiroivia kuvia, koskettavia tarinoita, asiaa. Mutta täältä löytyy myös paljon sellaista mitä en kaipaa omaan elämääni, omille saiteilleni . Teen tätä itseni vuoksi , en sen vuoksi että saisin peukkuja , seuraajia ym. Siis toki on mukavaa että on seuraajia, lukijoita, vastavuoroisuus, kiitos siitä teille. Olen myös tutustunut uusiin, ihaniin ihmisiin. Kiitos että olette siellä. Mutta tämä on vain pikku raapaisu oikeasta elämästäni. Siksi en voi käsittää että joku pitää tätä peukkujen ,tykkäyksien määrää meidän ihmisyyden ,paremmuuden mittarina. En tosiaan ajattele että elämäni on huonompaa, minä olisin huonompi kuin joku muu, sen vuoksi että minulla on vain kymmeniä seuraajia, lukijoita. 

Nykyään on paljon kaikkea mielenkiintoista ,mitä seurata ja mihin keskittyä. Sosiaalinen media on jatkuva, loputon lähde, hyvässä ja pahassa. Muistetaan kuitenkin että se oikea elämä tapahtuu kuitenkin ruudun toisella puolella. Elämä on oikeita kokemuksia, tunteita, tuoksuja, makuja, värejä, kohtaamisia... elämä on jokaisen meidän oma juttumme, koemme ja näemme sen jokainen omalla tavallamme . Ollaan aktiivisia omassa elämässämme, peukutetaan sitä omaa arkeamme, itseämme. Tehdään omasta elämästämme sellaista kuin sen haluamme olevan . Ollaan sosiaalisia myös aidoissa kohtaamisissa. 

Oletko sinä somessa? Koetko sen kilpailuksi paremmuudesta ? Vai mitä some sinulle merkitsee ?

Paljon peukkuja ja tykkäyksiä sinulle 👍🏽❤️

❤️Maarit

Projekti-Elämä

Hyvää alkanutta vuotta sinulle. Mitä sinun uudenvuoden alkuusi kuuluu? Kuuluvatko uudenvuoden lupaukset sinun vuodenvaihteeseen , isot elämänmuutoksen, dieetit, uudet harrastukset yms yms? Tiedän että monen kohdalla näin on, tehdään isoja "lupauksia" , ajatellaan että nyt muutan koko elämäni . Laitetaan uusiksi sitä sun tätä. Lähdetään mukaan uusiin dietteihin, harrastuksiin. Odotetaan että joku antaa ohjeet uuteen parempaan minään, elämään.

Hienoa jos nämä toimii, ja saa siitä itselleen sitä mitä kaipaa, tarvitsee. Itse koen että muutoksen pitää lähteä minusta itsestäni käsin. Kehoani ja mieltäni kuunnellen. Itseeni tutustuen. Sillä minä, kehoni ja mieleni kyllä tietävät parhaiten mitä tarvitsen. On kyse sitten liikunnasta, ravinnosta ...elämästä. Jos vain maltamme pysähtyä ja oikeasti kuunnella itseämme , niin vastaukset ovat sisällämme. Eivät missään ulkopuolisessa jutussa. On tietenkin hyvä opiskella ja tutustua kaikkeen , uuteenkin. Lähteä mukaan vaikka laihdutusjuttuun, jos siltä itsestäsi tuntuu. Liian orjallinen ,jonkun toisen sanelema juttu ei vaan välttämättä toimi juuri sinulla. Sillä me kaikki olemme yksilöitä, toimimme jokainen omalla ainutlaatuisella ,uniikilla tavalla. 

Se mikä toimii ystävälläsi, ei olekkaan välttämättä se sinulle paras, toimivin juttu. Olen kokeillut monenlaisia juttuja elämäni aikana. Esimerkiksi viisi ateriaa päivässä ,tai aamupala eivät ole koskaan olleet minun juttuni. Eivät edes lapsena. Olen kyllä kokeillut, myös aamiaisen syömistä. Se vaan ei tunnu minusta hyvälle. Noin 10-12 aikaan syön jotain, eli se on minun aamiaiseni. Tottakai tähänkin vaikuttaa moni asia. Vuodenajat mm ovat isossa roolissa. Ravintoni ja sen tarve on aivan erilaisia talvella, kuin kesällä. Myös liikunta ,ja sen eri muodot vaihtelevat paljonkin , vuodenaikojen, iän ja elämäntilanteen mukaan. 

Tarkoitukseni ei todellakaan ole syyllistää tällä ketään, eikä antaa neuvoja, ohjeita. Ehei, vaan toivoisin että jokainen opettelisi tuntemaan itsensä ja luottamaan omaan kehoon ja mieleen. Että esim projektin laihduttaminen sijaan, voisimme ottaa projektiksi Elämän. Nähdä itsemme kokonaisuutena , emme vain niitä asioita joita haluaisimme parantaa, muokata yms. Varsinkin jos se muutos, sen tarve tulee jostain ulkoa käsin, ei sinusta itsestäsi. 

Eli minä lupaan tänä vuonna keskittyä enemmän Elämään. Se saa olla minun projektini tälle vuodelle , ja siitä eteenpäin. Keskityn kehoni ja mieleni kuunteluun, annan itselleni mahdollisuuden olla minä, ja elää elämääni . 

Auringonsäteitä ja ilonhippusia sinun vuoteesi.

💚Maarit

 

Polku hyvään elämään

Elämän varrella tulee kuljettua monenlaisia polkuja, fyysisiä oikeita polkuja ja niitä henkisiä, elämänpolkuja. Molemmat ovat todella tärkeitä polkuja, ainakin itselleni. Täällä appelsiinilaaksossa on aivan ihania polkuja , voimien ja fiiliksen mukaan voi valita, tai mennä vaan intuitiolla . Luonnossa kulkien mieli vapautuu ja stressi vähenee, jopa katoaa kokonaan. Luonto antaa meille niin paljon, kun vaan pysähdymme ja maltamme ottaa sen kaiken vastaan. Tässä suorituskeskeisessä maailmassa me vain usein emme malta pysähtyä, hiljentyä ja vain olla. Olla hiljaa ja kuunnella hiljaisuutta ympärillämme , silmät vaikka ensin sulkien ja sitten rauhallisesti avaten, katsoen uusin silmin edessämme olevaa maisemaa, näkymää. Aivan kuin näkisimme sen ensikertaa. Itse haltioidun joka kerta kun näen nämä maisemani, kiitollisuus täyttää minut. Joka kerta ympäröivä luonto hämmästyttää minua kauneudellaan . 

Kulkeminen luonnossa avaa kaikki aistit , saa tajuamaan kuinka on osana jotain suurta ja kaunista, mahtavaa. Luonnossa liikkuminen auttaa myös niissä mielenpolun  kulkemisissa, elämän hyvien polkujen valinnoissa. Luonnossa kulkeminen auttaa tajuamaan asioiden tärkeysjärjestyksiä, elämään tässä ja nyt, olemaan läsnä. Varsinkin  läsnäolo tuntuu tänäpäivänä olevan meillä kateissa. Emme osaa elää tässä hetkessä, ollen läsnä omassa elämässämme. Nähden sen kaiken hyvän ja kauniin mitä meillä on. Usein vain pohdimme, valitamme siitä mitä meiltä puuttuu. On niin helppo vain haluta enemmän, haluta kaikkea . 

Luonnossa , katsellen sen kauneutta, kuunnellen luonnon omaa hiljaisuutta, hengittäen itseeni raikasta ilmaa, pysähtyen kunnolla olemaan läsnä juuri siinä. Silloin sen tajuaa , että minulla on jo kaikki se mitä tarvitsen. 

Olisi kiva nähdä , kuulla, lukea millaisia polkuja te kuljette luonnossa ja mielessä?

Onko kulunut vuosi muuttanut sinua, ajatuksiasi, suhdettasi luontoon, elämääsi?

Itselleni luonnon merkitys on entisestään vahvistunut. Näen elämäni selkeämmin. 

Elän , hengitän , näen ja koen. Tässä hetkessä on kaikki ja kaikki on hyvin .

                           Auringonsäteitä ja ilonhippusia täältä appelsiinilaaksosta

                                                                        🖤Maarit