Se on taas maanantai, edessä uusi viikko, kuin tyhjä , puhdas paperiarkki. Mitään suunnitelmia ei ole, kalenteri on täynnä tyhjää. Tämän luulisi olevan hyvä ,hieno asia. Ja varmasti näin se monen mielestä onkin. Mutta millaista on elää vailla suunnitelmia, merkintöjä kalenterissa? Olen aina elänyt melkolailla tässä hetkessä, ilman sen suurempia suunnitelmia, jaksamatta murehtia vuosien päähän asioita. Mutta ne ovat olleet omia valintojani , päätöksiäni. Tämä nykyinen tilanne johtuu tästä vallitsevasta tilanteesta, mikä vaikuttaa meidän kaikkien elämään, enemmän tai vähemmän. Tartunta luvut ovat taas nousussa , loppua ei vaan näy. Tästä johtuen taas on kiristetty toimia ja ympäriltämme monia kyliä täysin suljettu. Omankaan kylämme tilanne ei ole hyvä, pienestä kiinni, koska meidätkin taas eristetään.
Itse yritän olla miettimättä koko asiaa, mutta vaikeaa se on, kun se kuitenkin on tässä arjessa kokoajan läsnä. Mihin tänään saikaan mennä, entä pääseekö enää huomenna kylästä pois, eli pitäisikö tänään vielä äkkiä käydä siellä ja täällä kaupassa, asioilla ym. Jatkuva epävarmuus kaikesta, se uuvuttaa ja vie halun lähteä yhtään mihinkään. Suunnitella ei kauheasti voi mitään, koska se on turhaa. Usein en anna asioiden , mihin en voi vaikuttaa, niin häiritä elämääni, olotilaani. Mutta tätä epävarmuutta, sääntöjä, vielä tiukempia sääntöjä, eristystä ym on jo jatkunut liian kauan, melkein vuosi on eletty maskit naamalla, näkemättä kunnolla toisten kasvoja , ilmeitä. Vähissä on ollut kontaktit muihin ihmisiin , ulkopuoliseen maailmaan. Eikä sekään niin häiritse, mutta tämä jatkuva epävarmuus, jatkuvasti muuttuvat säännöt, ja vielä median luoma hysteria ovat onnistuneet viemään minusta virran. Miksi näin on käynyt, sen haluaisin itsekkin tietää. Miksi annan tämän vaikuttaa minuun, olooni, näin paljon? Miksi edes puhun koko koronasta , miksi edes suon sille ajatustakaan. Eihän se edes vaikuta normaaliin arkeeni juurikaan.
Niinpä, ja siksi nyt on hyvä lakata taistelemasta tätä vastaan. En tälle tilanteelle mitään voi. Voin vain vaikuttaa omaan ajatteluuni, itseeni. Keskittyen vain elämääni , siihen kaikkeen mitä omaan elämääni kuuluu. Aloittaen taas joogan, jatkaen hyvin alkanutta meditaatiomatkaani , syöden puhdasta ravintoa, liikkua ulkona luonnossa, valokuvata, kirjoittaa, tehdä käsitöitä, nauttia puolison ja läheisten seurasta. Ylläpitää tavalla tai toisella jonkinlaista sosiaalista elämää . Istua puutarhassa auringosta nauttien, kuten juuri nyttenkin teen, tätä kirjoittaessani. Elämässäni on kaikki hyvin, minulta ei puutu mitään (paitsi terveys, mutta se on taas toinen tarina). Liikutaan sen vallitsevassa olevan säädöksen mukaan, miettimättä tai surkuttelematta sitä sen enempää.
Koska onnellisuus asuu meissä, sisällämme. Niin ei teljetä sitäkin lukkojen taakse. Päästetään onnellisuus ja ilo irti. Hymyillään, se on terveellisempää ja tekee meille tuhat kertaa paremman olon kuin synkistely. Tiedän etten ole tämän asian ja näiden tunteiden kanssa yksin. Joten hymyiletkö kanssani ?
Auringonsäteitä ja ilonhippusia just sulle .
❤️Maarit
PS . Kuvat ovat ihanasta pikku kylästä tästä läheltämme. Nämä kylät ovat niin ihania, suloisia. Kaikki niin erilaisia, omat fiiliksensä. Ja millaisella paikalla tämäkin ihanuus on. Ihan super kauniilla. Luonto on kyllä mahtava ja upea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti