Viime aikojen tapahtumat ovat saaneet minut ajattelemaan entistä enemmän tätä vastuuta. Vastuuta omasta elämästään, vastuun ottamista itsestään, sanoistaan, teoistaan. Kuinka helppoa onkaan aina syyttää muita. Ihan kaikesta. Tehdä itsestään uhri, ottaa marttyyri asenne. Se on helppo laittaa pää puskaan , kohtaamatta seurauksia. Mutta se vaan on niin väärin. Ennenkaikkea itseään kohtaan. Millaista elämämme olisi, jos emme koskaan ottaisi mistään vastuuta? Riidellessä aina vain se toinen olisi väärässä ja aina ainoa syypää riitaan , eripuraan. Käyttäisimme toisen sanomisia syyksi omaan käytökseemme. Eron sattuessa, vika ei olisi koskaan itsessään vaan aina siinä toisessa osapuolessa. Emme ajattele omien sanojemme , tekemistemme vaikutusta , vaan näemme vain toisen virheet.
Eiköhän jokainen ryhdistäydytä , kohdata se oma minä ja elämä. Ollaan rehellisiä ja otetaan vastuu itsestämme. Kunnioitetaan kanssa kulkijoita, heidän mielipiteitään, eri kulttuureja, erilaisia ihmisiä ja tapoja. Otetaan neuvot ja vinkit vastaan. Käytetään niitä tai ei. Ylimielisyydelle vain ei ole sijaa elämässä. Ylimielisyys tappaa tunteet sisällään ja sen myötä elämästä todellakin katoaa ilo ja onnellisuus. Joten mieti elämääsi. Halveksitko muita, asettaen itsesi yläpuolelle. Vai osaatko ottaa vastuun itsestäsi, tekemisistä, sanoistasi?
Virheitä, mokia, ylilyöntejä ym niitä teemme varmastikin jokainen. Mutta se miten ne käsittelet, syytätkö vain muita vai kannatko vastuun? Kun ihminen on sinut itsensä kanssa, itsetunto, oma arvostus kohdillaan, on tasapainossa elämänsä kanssa. Nauttii elämästään ja on onnellinen. Silloin hän kykenee myös ottamaan vastuun itsestään. Hänen ei tarvitse syyttää muita, ei verrata ,ei väheksyä.
Usein syytämme muita omasta pahasta olostamme. Se sisällämme asuva pelko, paha olo purkautuu meistä ulos kiukkuna. Ja usein se kiuku suuntautuu lähimmäisiimme . Puramme pahaa oloamme pois ja kanavoimme sen ilkeilynä läheisille. Se ei tietenkään ole reilua eikä oikea tapa käsitellä omaa pahaa oloaan. Miten siis voisimme kanavoida kiukkua ja purkaa pelkojamme?
Kiukun , pahan olon aiheuttaja , lähde on tärkeää paikantaa. Mikä aiheuttaa meissä juuri sillä hetkellä vihaa, kiukkua, turhautuneisuutta? Mitä pelkäämme ? Sairautta , kuolemaa , yksi jäämistä , petetyksi tai jätetyksi tulemista , vanhenemista, töiden loppumista, epäonnistumisia.... Lista on varmaankin loputon. On tärkeää tajuta oma rajallisuutensa ja löytää elämän tasapaino. Hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on . Vikoineen ja puutteineen päivineen. Elämä on aivan liian lyhyt jotta se kannattaisi tuhlata jatkuvaan pelkoon, vihaan . Sitäpaitsi kiukku, nyreä ilme vaatii paljon enemmän energiaa , lihaksia kuin hymy. Joten kohtaa rohkeasti tunteesi, pelkosikin. Käsittele ne . Joko yksin tai jonkun kanssa. Mikä sopii sinulle parhaiten. Opettele olemaan itsellesi lempeä ja hyvä. Löytämään ikävistäkin asioista positiivisia puolia. Kokeile puhua itsellesi ja perheellesi, ystävillesi hyvin, kauniisti. Opettele sanomaan kauniita, positiivisia asioita.
Mihin tarvitsemme vihaa , kiukkua. Jatkuvasti negatiivisille tunteille itsemme altistaen. Miksi pelkäämme olla onnellisia, tyytyväisiä itseemme ja elämäämme, toisiimme ? Miksi hyvät ajatukset ja tunteet tuntuvat niin vaikeilta, pelottavilta? Miksi turvaudumme niin paljon useammin ilkeilyyn kuin hyvän sanomisen ?
Miten on, tunnistatko itsesi tästä? Minä tunnistan, valitettavasti. Mutta se että myöntää sen itselleen on jo hyvä askel eteenpäin. Siitä on hyvä jatkaa oman sisimpänsä tutkailua ja kehittää itseään.
Kun vain uskallamme luottaa itseemme ja elämäämme, niin pelkokin haihtuu. Ja uskallamme hymyillä. Olla onnellisia. Elämää ei kannata pelätä, vaan elää onnellisena, hymyssä suin. Ja omalla vastuulla. Aloitetaan uusi viikko siis positiivisin mielin ja ottaen vastuu omasta käytöksestä, sanoista. Lähdetkö sinä tähän mukaan?
🖤 Maarit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti