Lähdimme yhtenä päivänä hoitamaan asioita Granadaan ja päädyimmekin huitsin Nevadaan , eli Sierra Nevadan korkeille kukkuloille. Ajoimme ihanan pienen kylän läpi ja siitä alkoi kapea mutta sitäkin mutkaisempi tie , jota pitkin nousimme nopeasti korkeuksiin. Maisemat olivat todella huikeat.
Laskettelijoita ei enää näkynyt ja kylä oli muutenkin aika hiljainen , vaikka lunta olikin rinteillä vielä toukokuussa. Ja ilma, se todella oli viileää kahdessa ja puolessa kilometrissä.
Nämä kotoisat vuoret näyttävät hieman erilaiselta täältä ylhäältäpäin, kuin kotoa käsin , hieman matalammalta katsastettuna.
Nousut ja laskut ovat kyllä nopeita , jyrkkiä ja mutkaista. Joskus tuntui että tie katoaa täysin alta. Ja moottoripyörän jarrut olivat kovilla. Alas tullessa takajarrut katosivat, joten hissukseen pudottelimme alas . Pysähtyen pieneen , ihanaan kylään kylmälle juomalle. Maistui muuten hyvälle, moisen hurjastelun jälkeen.
Olen kyllä menettänyt täysin sydämeni näille vuoristoille. Näiden massiivisesta syleilyssä on turvallista olla ja elää. Nämä tekevät minustakin voimakkaamman .
- Iloa ja voimaa -
Maarit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti