Miten elämä on lähtenyt pyörimään täällä Appelsiinilaaksossa, kaupungin katujen vaihtuessa appelsiinikujiin. Kun ajattelen elämääni vuosi taaksepäin - olisinko voinut kuvitella asuvani vuorilla , naapurina lumiset vuorenhuiput. En todellakaan olisi voinut kuvitella , että muuttaisin tänne . Olen kuitenkin paennut aikoinaan synnyinmaastani juurikin kylmyyden , pimeyden ja myös talven takia pois. No täällä talvi ei ole pimeä , eikä ole ainakaan vielä tarvinnut lunta luoda pihalta, eikä se kylmyyskään ole samaa luokkaa, ei siis ole pakkasta. Vaikka ilma onkin talvella aika freesin raikas täällä korkeuksissa .
Täällä elämä on toisenlaista, yksinkertaista ,puhdasta, aitoa elämää. Ympärillä hiljaisuus. Ei ole kiirettä, ei stressiä . Elämä menee omalla luonnollisella painollaan. Ympärillä on tilaa, puhdasta vuoristoilmaa, upea monipuolinen luonto ja rauhallisia pikkukyliä.
Aika tuntuu pysähtyneen. Ympärillä olevien ihmisten kiireettömyys tarttuu. Ei ole kaaosta ja hälinää. On vain tämä hetki. Tuntuu että täällä eletään aidosti . Ympärillä on juurikin se kaikki mitä ihminen oikeasti tarvitsee.
Tämä on sitä, mitä tarvitsen juuri nyt - asuttua hiljaisuutta. Pienen kylän ääniä ja voimaa antavat vuoret ympärillä. Täälläkin hyvä pysähtyä miettimään omaa elämää, omaa itseään, sisintään. Kuulla omia ajatuksiaan ja eheytyä.
Tämä hiljaisuus ja kauneus täyttävät minut kokonaan.
Aurinkoista palmusunnuntaita juuri sinulle.
- Maarit-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti