Pysy kotona

Viime ajat ovat todellakin olleet erikoisia. Nopeassa tahdissa etenevä #covid_19 on mullistanut monen elämän. Meillä menossa nyt viides karanteeni päivä. Joka tuutista toitotetaan #QuedanteEnCasa #pysykotona. Ja täällähän sitä on pysytty. Minä en ole nokkaani etuovesta ulos laittanut, mieheni on käynyt kaupassa. Sinnekin pitää mennä yksin, emme siis voi yhdessä mennä. Kovat ovat säädökset ja myös rangaistukset rikkomuksista. En vaan ymmärrä miksi niitä säädöksiä pitää rikkoa, olla noudattamatta annettuja ohjeita. Ei niitä sääntöjä ole todellakaan tehty meitä vastaan,vaan meidän terveyden vuoksi. Siksi kaikkien pitäisi nyt ymmärtää annettuja ohjeita, säädöksiä noudattaa. Vain yhdessä voimme tämän "voittaa" . Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, pari kertaa sosiaalista mediaa lukiessa mulla mennyt kuppi täysin nurin. En vaan jaksa ymmärtää että tälläisessä poikkeustilanteessa, missä nyt elämme, niin jaksetaan joka asiasta valittaa . Tämä on kaikille uusi ja erikoinen tilanne . Joten tarvitaan ymmärrystä, joustavuutta ja hyväähenkeä, vastuunottoa .

Miten sitten pitää yllä hyvää fiilistä? Ja tällä en siis tarkoita ,ettei saisi tuntea negatiivisia tunteita, tottakai saa ja pitääkin tuntea mm pelkoa ym. Mutta se negatiivinen mieli ei meitä tässä tilanteessa auta. Turha paniikin lietsominen on myöskin älytöntä. Nyt ,ainakin itse ,kaipaan positiivisia juttuja. On ollut ilo huomata kuinka varsinkin pienyrittäjiä on nyt nostettu esiin, nettiin on myös ilmaantunut liikunta ym videoita. Joissakin paikoissa on ”parveke konsertteja , bingoa ym". Taputetaan ilta kahdeksalta hoitoalan henkilöille, yms .Nämä  kaikki ovat  pieniä asioita, mutta niistä kehittyy paljon hyvää. Siihen minä ainakin uskon.

Tämä on myös hyvä aika monelle pysähtyä, miettiä omaa elämää. Tarviiko sitä kaikkea turhaa ns  paremman elämän perässä juoksemista? Tarviiko kaikkea sitä materiaalia mitä on kasannut kotiinsa, tarviiko sitä vielä lisää? Tekeekö materiaali, kuluttaminen meidät onnelliseksi?  Vai voisiko sitä keskittyä hyvinvointiin, pehmeisiin arvoihin , yhdessäoloon . Nyt on hyvä hiljentyä kuuntelemaan sitä omaa sisäistä oloaan, mitä sille kuuluu ja miten se voi? Voimmeko oppia tästä jotain, kehittyä ja kasvaa ihmisenä? Sanotaan että kaikella on tarkoituksensa. Itse uskon näin olevan. Nyt on aika ja mahdollisuus määrittää mikä se tarkoitus on.

Mitä tunteita tämä kaikki sinussa herättää? Millä fiiliksin olet  nyt?
Appelsiinilaaksossa kaikki on ihan hyvin, kaipaan tietenkin vaeltelua, lenkkejä. Mutta onneksi on edes pieni puutarha, missä voi puuhastella ja oleilla. Äänikirjat ovat olleet kovassa käytössä, jooga ja meditaatio.
           
                                                         - ❤️Maarit -

Sierra Nevadan läpi ajo

Eilen, sunnuntaina oli todella kaunis päivä ja päätimme lähteä moottoripyörällä ajelemaan. Tarkoituksena ajaa reitti joka kulkee Nevadan läpi. Eka osuus päätettiin mennä moottoritietä ,mutta se oli ehkä vikatikki. Ainakin minun vointini suhteen. Sairauteni vuoksi, mm asentotuntoni on kadonnut, joten oli hieman haastavaa olla kyydissä ja tuli todella huono olo,mutta hienosti mieheni hoiti tilanteen. Ja ehkäpä olisimme nähneet enemmän pienempiä teitä mennen, mutta myös aikaa olisi kulunut huomattavasti enemmän.

Toki moottoritie osuudellakin oli kauniit maisemat, upea reitti sekin. Kun tunnin ajon jälkeen jätimme moottoritien taaksemme, niin alkoi mutkainen ja kaunis osuus. Kyliä olisi katsottavaksi monia, mutta tiedän että palaamme tälle reitille vielä monesti. Sen verran huikea oli kokemus.

Moni mieltää Sierra Nevadan pelkäksi laskettelukeskukseski. Kyllä, se on sitäkin, mutta se on todella paljon muutakin. Tämä vuoristo ja sen ympäristö ovat monisyisiä, täynnä elämää, hiljaisuutta ja rauhaa. Pieniä kyliä, jotka kaikki ovat erilaisia, rakennustyyliltään, fiilikseltään, tarjonnaltaan. Luonto ja maisemat ovat vuoren eri puolilla erilaisia. Joten varmasti kaikille löytyy jotakin.

Koska oli sunnuntai , niin väkeä oli paljon liikenteessä, teillä, kylissä ja vuorilla. Halkoessamme Nevadan läpi, oli kahden kilometrin korkeudessa pulkkamäki, täynnä ihmisiä ja tien toisella puolella väki oli syömässä eväitään. Aurinko, luonto, maisemat , kaikki kohdillaan.

Paikoin tie oli todella kapea, eikä kaiteita, vain mutkia ja pudotuksia. Ja tosiaan reitti nousi kahteen kilometriin , jossa olikin tienvierustat täynnä lunta, havumetsää. Tovi eteenpäin ja tien varret täynnä kukkivia mantelipuita. Olin aivan haltioissani ja olen vieläkin.


Suosittelen ajamaan tämän läpiajon , jos mahdollista. Reitti valintoja on monia, mistä mennä . Meidän reitti oli 250 km ja päivän reissu stoppeineen. Upea, huikea retki.

                         Aurinkoista alkanutta viikkoa sinulle.
                                            🖤Maarit
Istanssa on nähtävissä videoita reissusta, sillä jostain syystä en saanut niitä linkitettyä tähän. Eli @appelsiinilaaksossa

PS. Tämä reissu sai minut haaveilemaan vielä enemmän, reissusta vaeltamalla ylös huipulle. Ehkä jonakin päivänä sen vielä valloitan.

Valon lapsi vai pimeyden valtias

Tämä aamu valkeni kauniina, aurinkoisena. Ihanaa. Sillä minä todellakin tarvitsen valoa, luonnonvaloa ja paljon. Tässä oli taas jokunen harmaaampi, sateinen päivä ja minä olin ihan torkutuksella kokoajan. Aamuisin en saa itseäni millään hereille, saati pois peiton alta, ylös sängystä. Harmaat , valottomat päivät menevät ihan harmain värein kaikin tavoin. En jaksa yhtään mitään. Nukuttaa , väsyttää vain kokoajan. Ja sairauteni kanssa on harmaina päivinä todella vaikeaa olla. Tuntuu että kipukynnys madaltuu eikä mikään onnistu.

Eli tänään , vaikka olikin huono yö takana, niin heräsin suht virkeänä. Köpöttelin heti studiolle avaamaan ikkunaluukut ja aloitin päivän joogalla. Perään vielä meditaatio. Näin aloitettu päivä saa parhaan mahdollisen alun. Ei kännykkää, ei somea, ei uutistulvaa. Mieli ja keho saavat herätä rauhassa uuteen päivään.

Aamukahvin jälkeen kutsui luonto. Eli vermeet niskaan ja happihyppelylle. Luonto on niin kaunis tähän aikaan vuodesta. Appelsiinisato alkaa olemaan kypsää, puut täynnä oransseja, meheviä hedelmiä. Mantelipuut ovat täydessä kukoistuksessaan , täynnä valkoisia ja hennon vaaleanpunaisia kukkia. Tuoksut täyttävät ilman. Kylmät ilmat toivat rinteille lumipeitteen, aika alaskin. Kaikki aistit saavat virikkeitä ja ravintoa täällä kävellessä. Huolet ja murheet unohtuvat. Stressiä tämä seutu ei tunne laisinkaan. Se on ihan vieras ilmiö.

Olen nyt vuoden kävellyt näitä maisemia ihaillen, sen eri vuodenaikoja seuraillen. Ja vieläkin, joka päivä katselen näitä ihaillen, hämmästellen. Tämä seutu , nämä vuoret ja laaksot ovat minulle niin paljon enemmän , ne ovat enemmän kuin pelkät maisemat. Täällä minun on hyvä hengittää ja olla. Seisoa maailman reunalla ja kuunnella hiljaisuutta.
Mites sinulla, oletko valon lapsi vai pimeydessä kulkija?

                                Iloa, valoa ja rakkautta
                                        ❤️ Maarit

PS. Lenkin jälkeen otin kylmän suihkun puutarhassa, pitkästä aikaa. Täytyy sanoa että oli aikas viileää vettä ja kyllä virkisti.

Sydän täynnä rakkautta

Vuosi , vuosikymmen on vaihtunut. Täällä meidän pikkuruisessa kylässämme on jo juhlittu kolmatta päivää, aamusta seuraavan aamun sarastukseen asti. Ilotulitteiden pauke ja jylinä ollut melkoinen, ja kylää ympäri on kierretty milloin milläkin kokoonpanolla. On ollut hyvää ruokaa,juomaa, musiikkia ja muuta ohjelmaa. Ollut mielenkiintoista tätä seurata, miten pieni kylä onkin niin elävä ja sosiaalinen. Mukava päästä mukaan kylän elämään, sen traditioihin .

Vuosikymmen vaihtuminen sai miettimään viime vuosikymmentä. Paljon elämää todellakin mahtuu kymmeneen vuoteen. Kaikki lapseni ovat kasvaneet aikuisiksi ja elävät omaa elämäänsä, rinnallaan ihanat puolisot. Olen tullut mummuksi ❤️, on ollut häitä ja kihlajaisia. Olen eronnut, pettynyt . Olen sairastunut vakavasti, opetellut elämään tämän sairauden kanssa. Olen jättänyt työelämän taakseni. Olen muuttanut Espanjaan. Olen löytänyt joogan. Olen saanut matkustella. Olen saanut rinnalleni ihanan, rakkaan kumppanin, jonka kanssa saan kokea uusia seikkailuja. Olen saanut mahtavia uusia ystäviä elämääni. Olen muuttanut Espanjan vuoristoon, ihanaan pieneen kylään. Vuosiin on mahtunut paljon kaikkea, ihania , hyviä hetkiä. Paljon naurua, iloa, hyviä muistoja. Tottakai  matkalla on sattunut paljon myös ikäviä asioita, hyvästejä, kyyneleitä, surua ja murhetta, luopumista, kipua ja tuskaa. Ne kaikki kuuluu elämään. Mutta päällimmäisenä jää viime vuosikymmenestä hyvät fiilikset. Todella hyvät.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, katsoa tämä seuraava vuosikymmen. Avoimin mielin ja uteliaana , kiitollisena. Sydän täynnä rakkautta.

                                      Iloa ja valoa
                                        ❤️ Maarit

PS. Kuvat tämän päivän lenkiltä appelsiinilaaksossa. Oli todella kaunis ja lämmin päivä.

Maailman reunalla

Joskus tuntuu että aina on jonkun tiellä, joku tuuppii ja tönii. Kävelee päin, joutuu väistelemään kokoajan muita ja silti  aina joku seisoo edessä. Kaikilla on kiire, meteli on korviahuumaava eikä mistään löydy hiljaisuutta, rauhallisuutta. Stessitasot on korkealla. Rannikolla asuessamme minulla oli usein tälläinen tunne. Olin stressaantunut ja olin jotenkin eksyksissä. En tuntenut oloani enää kotoisaksi. Se oli yksi syy, miksi muutimme sieltä pois. Se että eksyimme tänne vuoristoon, oli täysin sattumaa. Tämä paikka vain puhutteli heti. Tuntui omalta paikalta, kodilta. Ja täällä kun  seisoo maailman reunalla ni ei oo ketään tönimässä , huutamassa eikä seisomassa edessäni. Täällä kuulee omat ajatuksensa, itsensä. Voi hengittää vapaasti puhdasta ilmaa.

 Täällä  on myös helppo kokeilla omia rajojaan, kuten päivänä jona nämä kuvat otin. Tuli pitkästä aikaa kunnolla kavuttua jyrkkää rinnettä ylös. Koville otti välillä tälläisellä kehvelillä, mutta ylös päästiin. Siellä olikin voittaja fiilis, minä jaksoin. Minä pystyn, minä hengitän ja minä elän. Ihan mahtava fiilis.
Onneksi maailmassa on paljon paikkoja , joten varmasti jokainen voi löytää sen oman paikkansa. Missä on hyvä olla ja elää. Siihen vaikuttaa tietenkin ikä ja eri elämänvaiheet. Mutta harva meistä samoilla konnuilla koko ikäänsä on. Tällä hetkellä tämä on parasta minulle.
Muistakaa että elämä on liian arvokas, jotta sitä kannattaa tuhlata. Joskus pitää uskaltaa ottaa riskejä, hypätä vaikka täysin tuntemattomaan, jos kaipaa muutosta elämäänsä. Mutta jos elämässä on ongelmia, niin muista ne eivät katoa mihinkään muuttamalla muualle. Se on vaan pakoilemista omista ongelmista. Silloin kannattaa käsitellä ne ongelmansa ensin ja vasta sitten tehdä suuria muutoksia , jos niitä kaipaa. Ja se onnellisuus, hyvinvointi lähtee jokaisen sisältä. Se ei ole sidottu asuinpaikkaan, materiaaliin ym. Monesti sekoitamme nämä asiat. Kuvittelemme että jos voisi vaikka asua jossain muualla,niin sitten olisi onnellinen. Kyllä se onnellisuus on ihan muista asioista kiinni.

Minä olen onnellinen ja kiitollinen ja kyllä,  rakastan asua täällä maailman reunalla.
                           Aurinkoista joulukuun tiistaipäivää sinulle
                                                      ❤️ Maarit