Kauneus edellä

 

Olen hieman levoton luonne. Siis tykkään kulkea, pysähdellä ja ihailla. Usein haluan myös ottaa valokuvia, pysäyttää se hetken jossa olen. Eli kun menemme mieheni kanssa jonnekkin, niin usein hän jää hoitamaan asioita tai odottelemaan jonnekkin , kun minä loikin kameran kanssa pitkin poikin. Enkä siis pelkästään räpsi kuvia, vaan ihailen kaikkea. Monesti jää se kuvakin ottamatta, tai tulee kuva vaan mieleni muistikortille. Minulla on kuva muisti, vai pitäisikö sanoa talo, maisema muisti . Vuosia , vuosia sitten liikuin pariisissa , oppaanani , karttanani näyteikkunoiden kengät. Niiden muukaan osasin suunnistaa pikku hotelille takaisin ja muihin rientoihin . Muistan myös usein millaisen talon tai portin kohdalta pitää kääntyä , mutta osoitteita, kadunnimiä en kyllä muista. Nautin kun näen ympärilläni erilaisia asioita, välillä kylien pikku kujia kulkien, toisinaan luonnossa vaeltaen. Joskus melkein pakahtuu kaikesta kauneudesta mitä ympärillään näkee. Varsinkin luonto , siitä haltioidun. Aina uudelleen ja uudelleen. 

Nämä kuvat on napsaistu Orgivassa , jossa mieheni kävi hoitamassa pari asiaansa. Minä otin kameran ja lähdin kuluttamaan aikaa. Huomaamattani kuljin kujia ylös ja aina vaan ylemmäs. Tullen kirkolle, joka oli kylän ylälaidalla. Ja siellä ne kirkkopitsit olivat arkisesti kuivumassa . Hohtavan valkoisina , valmiina sunnuntaimessuun. Näkyi olevan yleinen pyykkipäivä muutenkin. Ainakin silmiini osui kuivuvia pyykkejä kaikkialla. Kiirettä ei kenelläkään tuolla ylhäällä tuntunut olevan, vaan siinä rupateltiin kuulumisia ja odoteltiin että aidan päällä olevat pyykit kuivuu. Se on sitä hetkessä elämistä, aitoa ihmisyyttä. Kohtaamisia ja rupattelua. 

Mieheni soittaessa , että missäs olen, niin en todellakaan tiennyt mitä vastata. Sillä olin vaan täällä ylhäällä, mäen päällä, kirkolla. Alaspäin mennessä maisema, talot, kujat näyttivät taas niin erilaislta kuin ylös mennessä. Olen niin ihastunut näihin pieniin kujiin, kapeisiin katuihin. Niissä on vaan jotain, mikä viehättää minua. Näissä kylissä, pienissä kaupungeissa saisi hyvin kulutettua päivän, jos toisenkin. Ne näyttäytyvät aina niin erilaisina. Joka kerta löydän jotain uutta nähtävää. Vanhat rakennukset heräävät eloon, kertoen monia tarinoita. Elämän jäljet näkyy, tehden aikakerrostumia. 

Joissakin kylissä aika pysähtyy, on hiljaista, autiota. Toiset kylät ovat täynnä elämää. Pikku kujilla on baareja, missä paikalliset käyvät aamukahvilla, lounaalla. Istumassa yksillä ja turisemassa naapureiden kanssa. Itsekkin viihdyn näissä istumassa. Aistimassa elämää. En niinkään ole koskaan ollut niiden isojen nähtävyyksien ym perässä, vaan minua kiinnostaa arjen kauneus, normaali elämä ja sen kerrostumat, sävyt.

Maailma on kyllä täynnä kauneutta, hyvyyttä, ihania asioita. Niille joilla on aikaa pysähtyä ja nähdä se hyvyys, kauneus. Toki me kaikki näemme ja koemme asiat erilailla. Siitä mm sanonta , kauneus on katsojan silmissä. Minulle rapistunut , kulunut seinä näyttäytyy kauniina. Samoin tämä rakennustyyli, jossa on kaikkea sekaisin . Siinä vaan on oma viehätyksensä. Oman säväyksen antaa nämä sähkö ym johdot. Niillä tuntuu olevan ihan oma sielunelämänsä. Mutta koiranpaska, se ei ole viehättävää eikä kaunista. Eikä kuuluisi näille kujille, mutta niin vaan sitä on. Joten pitää myös muistaa katsoa jalkoihin , ettei liukastu jätöksiin. Tämä vain heittona , ettei kaikki olisi taas niin ihanaa ja kaunista. Sillä olen kuullut, saanut palautetta että minä annan liian ruusuisen kuvan elämästä täällä. Niin että kyllä sitä sontaa minunkin elämääni mahtuu. Muodossa jos toisessa. Kuten varmaan meidän kaikkien elämään. Asumme sitten missä tahansa, on elämämme sitten minkälaista tahansa niin varmaan kaikkea sen elämän sisälle mahtuu. Meille jokaiselle. Itse koitan katsoa elämää sen kauneuden, hyvyyden nähden. Kurjuus ja rumuus kun tulevat pyytämättäkin . Toivon että jatkossakin utelias mieleni vie minua kujille, ja mutkien taakse, yli vuorien ja mäkien. Että näen vielä kauneutta, sielläkin missä sitä ei ehkä muiden mielestä ole. 

Mites sinä, näetkö ensin kaikki maailman virheet ja viat vai sen kaiken taakse kätkeytyvän kauneuden?

Ilonhippusia sinulle

💚Maarit

Mielen kepposet

Mieli, se on niin arvaamaton ja omantiensä kulkija. Mieli saa päähänsä mitä ihmeellisempiä asioita, kehitellen ihan omia tarinoitaan nähdystä ja koetusta . Mielellä ja ajatuksilla on suuri voima, vaikutus meihin ja elämäämme. Voimme ruokkia mieltämme monin tavoin, se kun on kaikkiruokainen. Mieli ahmii kaikkea mitä sille tarjoat. Ihan kaikkea. Mutta mieli on myös ovela, se saattaa suodattaa sille tarjotusta annoksesta vain osan, kehitellen siitä sitten oman versionsa. Joten on iso merkitys sillä miten sitä ruokimme. Hyvä esimerkki on media, se lähettää jatkuvalla syötöllä infoa, jonkun mielipiteitä, faktaa ja fictiota. Kaikkea sekaisin. Mediaa lukiessa, katsoessa annamme mielellemme purtavaa, ravintoa. Se onko se hyvää ravintoa sinun mielellesi on sinun oma päätöksesi. On oma tehtävämme ruokkia mieltämme juuri niillä aineksilla mitä haluamme, koemme tarvitsevamme. Onko se helppoa pika-einesravintoa vai vähän laadukkaampaa, puhdasta ravintoa. Usein on ok nauttia kaikkea, kohtuudella. Siis myös mieltä ravittaessa. Mutta liian yksipuolinen ravinto, myös mielelle kostautuu. Jos ruokimme mieltämme kokoajan , vain huonoilla , ikävillä uutisilla, kurjuudella niin mielikin tummuu, näkee vain harmaan ja mustan sävyjä. Eikä siinä siis mitään, kaikilla meillä on elämässä tummia hetkiä, harmaan sävyjä . Ne kuuluu elämään. Mutta se että miten mieltäsi ruokit vaikuttaa mihin suuntaan sävyt lähtee. Ja nyt en puhu masennuksesta, tai muista mielen sairauksista, ne ovat oma lukunsa. En todellakaan tarkoita että masentunut mieli korjaantuu kun mieltä ruokkii oikeilla aineksilla. Vaan puhun ihan siitä miten me vaikutamme mieleemme kokoajan, kaikilla valinnoilla ja teoilla.

Huomaan tämän itsestäni helposti. Aamuisin, jos aamukahvia nauttiessani luen uutisia, selaan somea niin lähtee päiväni käyntiin ihan toisella tavoin, kuin jos istun ulkona puutarhassa , omat ajatukset, heräilevä mieleni seuranani. Mielummin aloitan päiväni ruokkimalla mieltäni omilla tuntemuksillani kuin uutisilla ja toisten mielen tuotoksilla. Niiden aika on sitten ,kun oma mieli ja aistit ovat hereillä. Muutenkin vältän , varsinkin nykyään, uutisia . Niitä kun ahmii liikaa saa mieli huonoa ravintoa, tullen levottomaksi ja helposti ärsyyntyväksi. Tänäpäivänä mielemme saa muutenkin liikaa tätä media ärsykettä, ruutupölyä ja muuta hömppää. Altistamme mieltämme päivittäin valtavasti, suurin annoksin kaikkea , joten ei ihme että mieli väsyy. Myös mielen pitäisi saada levätä. Nykyään jo moni hoitaa kehoaan , kuntoaan ym, mutta mieltäkin pitäisi hoitaa. Mieli ei jaksa tätä kuormitusta mitä sille annamme, kokoajan. Aina pitäisi tehdä jotain, jos ei muuta niin ainakin kuunnella äänikirjaa, selata somea yms. Elämme ärsykkeiden täyttämässä maailmassa, joka on kokoajan täynnä ääniä ja kuvia. Mutta mieli kaipaa välillä ihan vaan lepoa, ilman mitään ärsykettä. Moni menee jopa nukkumaan kuulokkeet korvilla, tai tv päällä ym. Jolloin mieli ei saa lepoa edes nukkuessamme. Olemme väsyneitä, ärsyyntyneitä , äreitä. Mieli on harmaa, eikä se  vaan jaksa värittää elämääsi. Tässä suorittavassa maailmassa ei ole aina helppoa antaa mielen levätä. Vaan kuvittelemme jäävämme jostain paitsi, jos olemme tovin ihan vain oman mielen kanssa. Antaen tilaa itselle, omille ajatuksille. Antaen hiljaisuutta mielelle, itselle. 

Kannattaa silti kokeilla, se on palkitsevaa. Itselleni meditaatio ja jooga mm toimivat mieltä ja kehoa hoitavina. Mutta olen myös kuullut kuinka monelle meditaatiosta on tullut suorittamista. Se ei kaiketi ole sen idea. Kunnon meditaation jälkeen mieli on kyllä niin  puhdas. On hyvä fiilis . Levännyt ja virkeä olo. Levännyt mieli on paljon parempi seuralainen kuin levoton ja alati sinnetänne poukkoileva hurrikaanimieli. Voit vaikka testata tämän itselläsi , ruokit mieltäsi parina aamuna ja päivänä eritavoin. Olen varma että huomaat eron, lyhyessäkin kokeilussa. Ja aina tietenkin tehden asiat niinkuin itsestään tuntuu parhaalta, mikä on sitä omaa elämäänsä. 

Mieli , se toimii sillä mitä sille annamme ja antaa meille sitä millä sitä ruokimme. Mieleen voi helpostikkin vaikuttaa, hyvässä ja pahassa. Joten tarkkaile millä sinä mieltäsi ruokit ja palveleeko se sinua, sinun tarpeitasi, elämääsi. 

Mielenrauhaa , sitä ainakin itse tarvitsen ja paljon. Sitä myös saan kun kuljen luonnossa. Mieli lepää ja keho kiittää. Millä ja miten sinä ruokit ja hoidat mieltäsi ?

                              Auringonsäteitä ja ilonhippusia sinulle

                                                      💛Maarit

 

Heittäydy, jos uskallat

Elämä, sana joka pitää sisällään niin paljon. Mitä elämä sitten on, miten sen näemme, koemme? Jokainen meistä kokee ja näkee elämän niin erilaisena. Joillekkin elämä näyttäytyy kauniina, iloisena ja valoisana. Toiset taas näkevät ,kokevat elämän synkkänä, tukalana, pakollisena pahana, mikä vaan nyt on kestettävä. Usein asetamme elämälle suuria odotuksia, toiveita. Jääden odottamaan jotain parempaa, jotain enemmän. Toisille taas elämä on harmaan eri sävyjä, jatkuvaa ponnistelua, taistelua. Elämä, niin monenkirjava . Meille on annettu elämä , elettäväksi. Näin ainakin itse sen asian näen, koen. Meidän omalla vastuulla sitten on se, miten sitä elämme. Kyllä, koska elämä on elämää, niin siinä sattuu ja tapahtuu kokoajan ja kaikenlaista. Paljon sattuu asioita mihin emme voi vaikuttaa ja niitä ikäviäkin asioita tupsahtelee eteen enemmän ja vähemmän. Sellaista elämä on. Sitä ei voi ennalta suorittaa, sitä ei voi pakottaa eikä sitoa, vangita eikä ostaa. Elämä on tarkoitettu elettäväksi. Hengität joten elät. 

Se miten sitä elämääsi sitten elät, miten sitä kohtelet on pitkälti sinusta itsestäsi kiinni. Jokainen tekee elämästään omansa näköistä. Kerros kerroksella rakentaen omista tarvikkeistaan . Elämä tuo välillä eteen jotain täysin odottamatonta, haastavaa, vaikeuttaen tätä omaa eloamme. Silloin joutuu miettimään asioitaan , elämäänsä uusiksi. Näin yli viisikymppisenä elämä on jo moneen kertaan mennyt "uusiksi". Kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, todellakaan. Mutta kaikesta on aina selvitty, tavalla tai toisella. On myös pitänyt uskaltaa hypätä, luottaa että elämä kantaa. On tehty pikaisiakin päätöksiä, isoista asioista. Luottaen intuitioon, oman sydämen ääneen. Sillä sitä elämä on, oman sydämen sykettä, ääntä. Sitä kuunnellen ja sen kautta valintoja, päätöksiä tehden , ei voi valita väärin. 

Ketä sinä kuuntelet elämäsi valinnoissa ? Kaipaatko tukea valinnoillesi ? Haluatko että joku muu valitsee puolestasi, tekee päätöksiä koskien elämääsi ? Toivon todella että jokainen elää elämäänsä ,itsestään ja omista valinnoistaan käsin. Omaa sydäntään kuunnellen, itseensä, intuitioonsa luottaen. Ei kadehtien muiden elämää, ei ottaen muiden taakkoja kantaakseen . Ei vertaillen elämäänsä muiden elämään, eikä antataen katkeruudelle sijaa. Sillä elämä, se on jotain niin arvokasta ja ainutlaatuista. Saada hengittää keuhkot täyteen ilmaa. Saada kokea iloa ja surua, nauraa ja itkeä, riemuita, kaatua ja nousta ylös. Nähdä ja kokea kaikki mitä tämä elämä tuo tullessaan. 

Tälläistä Elämän pohdintaa tänään, tässä hetkessä. Elämä, kiitos että olet minussa ja minä heittäydyn täysillä tähän elämään.

Auringonsäteitä ja ilonhippusia sinulle.

💛Maarit

 

Perustukset kunnossa

Hieman on jo päästy saamaan esimakua uudesta vuodesta. Kuuluuko sinun vuodenvaihteeseen lupaukset, uudet tuulet, uudet harrastukset ym? Jos kuuluu, niin miten ne on lähteneet käyntiin? Ainakin sosiaalisesta mediasta saa sen käsityksen että moni on alkanut dietin, elämäntapa remonttin, alkanut kuntoilemaan ym. Hienoa, siis jos ne ovat lähteneet sinusta itsestäsi käsin , eikä jonkun ulkopuolisen kimmokkeesta. Sillä kaiken pitäisi lähteä sinusta itsestäsi liikkeelle, silloin riittää motivaatio ja tulee tuloksia. Kaiken perusta meissä on perustukset. Emme me taloakaan ala rakentamaan huonoille , hepposille perustuksille, rakenteille. Olemme hyvinkin tarkkoina näissä asioissa, tutkimme, vertailemme ,otamme selvää asioista. Kuuntelemme asiantuntijoita, alan osaajia. Miksi tyytyisimme vähempään kun on kyse omasta hyvinvoinnistamme, kehosta ja mielestämme. 

Miksi sitten itsestään kannattaa huolehtia, pitää perustukset kunnossa? Monestakin syystä. Kun voimme hyvin jaksamme paremmin, olemme parempia versioita itsestämme. Tähän joku voi todeta, et miksi aina pitää olla se parempi versio, miksi pitäisi olla energinen ym. No ei pidäkään, jos sinusta siltä tuntuu, että elämäsi on hyvää ja viihdyt itsessäsi niin silloin kaikki on hyvin. Olet sitten energinen tai et. Lähtökohta on että elät omasi näköistä elämää ja viihdyt siinä, että se on sinun elämääsi. Jos taas jatkuvasti valitat,  olet tyytymätön, mikään ei suju, elämä ei tunnu hyvälle, niin silloin kannattaa varmaan tehdä asioille jotain. Ja vain sinä pystyt muuttamaan elämääsi, itseäsi. Sellainen turha valitus , tyytymättömyys syö vain energiaa , eikä johda edes mihinkään, ainakaan mihinkään hyvään.

Mitä tekemistä näillä kaikilla on sitten tämän perustuksen kanssa? No kun olet hyvässä kunnossa, huolehdit itsestäsi, liikutat edes jotenkin itseäsi , tankkaat puhdasta ravintoa sisääsi, olet sinut itsesi kanssa , elämäsi on hyvää, aitoa, eli perustuksesi on kunnossa. Tällöin kestät paremmin ulkopuolelta tulevat negatiiviset asiat, myös sairaudet. Kun itse sairastuin vakavasti kymmenen vuotta sitten , olin onneksi hyvässä fyysisessä kunnossa. Lihaksisto oli kondiksessa , kehossa oli voimaa ja virtaa, energiaa. Sillä niillä eväillä olen jaksanut kannatella itseäni tänne asti. Ilman hyvää fyysistä kuntoa , sairaus olisi jo vienyt liikuntakykyni. Vuosien saatossa on nyt tullut mm kiloja lisää, ja mitä enemmän niitä on, sen haasteellisemmaksi toimintakykyni käy. Siis tottakai moni asia vaikuttaa kykyyni liikkua, mutta nyt kun en kykene liikkumaan yhtä aktiivisesti , kilot jäävät herkemmin kiinni minuun. Ja kovilla kivuilla olisi kevyempää liikuttaa itseään , jos olisin itsekkin kevyempi. Ainakin omalla kohdallani on näin. Ja ilman liikuntaa , liikkumista mieli on apeampi, alttiimpi harmaille ajatuksille. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja siksi haluan tuoda julki, kuinka tärkeää meidän olisi pitää ne perustukset kunnossa. Sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu , ja ainakin itse haluan voida hyvin. Niin hyvin kuin se on mahdollista tämän sairauden kanssa. 

Ei tullut "unelmataloa" näille minun perustuksille , mutta tuli minun näköinen "mökki". Mökki joka elää tilanteiden mukaan , tarvitsen välillä enemmän huolenpitoa ja remppaa, välillä se taas laitetaan talviteloille , odottamaan kesää ja lämpöä. Mutta tämä on minun "mökki" ja onneksi se on aikoinaan rakennettu hyville perustuksille . 

Mites sinulla, millaisille perustuksille sinä olet "talosi" rakentanut ja onko sellainen kuin haluat?

                                                           ❤️Maarit