Viihdyn elämässäni

Viimeaikoina on  sisältäni kuplinut hymy, rauhallisuus. Olo että nyt olen kotona, että enää ei tarvitse suorittaa, kontrolloida, päteä, esittää yhtään mitään. Vaan nyt tuntuu että olen minä, melkein ehjä ja kokonainen. Hiljaisuus ja rauha ovat löytäneet sisimpäni, sydämeni. Siihen on auttanut hiljentyminen, itseni kuuntelu, meditointi ja läsnäolo, omassa itsessäni ja elämässäni viihtyminen. Oivaltaminen ettei omistaminen , materiaali tee minun elämästäni onnellisempaa. En tarvitse hyvään elämään ” viinitilaa Italiasta” , vaikka se varmasti mukava olisikin.

 Mutta se ei määrittele sisäistä oloani, elämääni, minua. Minun elämäni on tässä ja nyt, näissä puitteissa mihin olen antanut elämän minua kuljettaa. Tähän on auttanut parit ihanat kirjat ja uudet tuttavuudet, hyvinvointi tilit. Mutta vaikka kuinka lukisi - kuuntelisi - kirjoja, elämäntaito oppaita, seuraisi hyvinvointi tilejä ym niin se ei riitä. Se työ pitää jokaisen tehdä itse sisällään. Oivaltaa elämänsä tarkoitus ja merkitys. Löytää se itsensä, aito minä, jos se siis on ollut kateissa. Kuten suurimmalla osalla tuntuu se oma minuus olevan kateissa. Olemme eksyksissä ja poukkoilemme sinne tänne, pyörien oravanpyörässä . Haikailemme , että vielä joskus elän niin ja näin. 

Noudatamme jonkun muun antamia ohjeita , miten meidän kuuluisi elää, miten syödä, liikkua , miltä näyttää ja pukeutua. Kopioimme jonkun mun elämää, tunnemme kateutta ja katkeruutta, kun emme saa sitä mitä jollain muulla on. Niinpä, mutta miksi havittelemme jonkun muun elämää, miksi keskitymme siihen mitä muilla on ja minulla ei? Kun alamme elää omaa elämäämme , tehden valintoja itsestämme käsin, saavutamme sen hyvinvoinnin, onnellisuuden. Annamme tilaa itsellemme, jotta se sisäinen rauha pääsee asettumaan meihin. Kyllä, elämässäni voisi moni asia olla toisin. Joihinkin asioihin en voi vaikuttaa, en mahda niille mitään. Mutta silti voin aina valita miten niihin suhtaudun, mitä niistä ajattelen , miten niitä ajattelen, käsittelen. 

Tätä kirjoitin aamukahvilla, salaisessa puutarhassamme. Pienen kylämme heräilevät äänet ympärilläni. Suupielet ylöspäin , keho ja mieli rentona , kevyenä. Tänään (kin) on hyvä päivä . Sen valinnan tein aamulla , herättyäni .

                                          Iloa ja auringonsäteitä päivääsi

                                                           🖤 Maarit

Kesä ja lämpimät aamut

Vihdoin ne ovat täällä, kesä ja lämpimät aamut.
Yön lempeä kosketus vielä ihollani, mielessäni. Hitaasti, rauhallisesti itselleni aikaa antaen heräilen tähän uuteen aamuun.

Avaan hyvänolon huoneeni parvekkeen ovet, huoneen täyttää raikas ilma. On niin varhaista, ettei ole vielä kuumaa. Aurinkokin vasta heräilee. Teen lempeän, kehoa ja mieltä herättelevän joogan. Kun keskittyy kunnolla liikkeisiin, tuntee venytyksen juuri siellä missä pitääkin, hengittäen tilaa venytettävään kohtaan. Keskittyen itseensä, kuunnellen ja hiljentyen, läsnäollen. Lyhyt meditaatio, näin olen valmis päivään. Pari lasia itsetehtyä makuvettä ja sitten tossut jalkaan. On aamu juoksulenkin aika. Tänä aamuna hieman takkuaa , joten hieman rauhallisemmin. Itseään, omaa fiilistään , kehoaan kannattaa oikeasti kuunnella. Upea aamu , appelsiinilaakso heräilee ja aurinko alkaa hiljalleen lämmittämään. Hiljaisuus, rauha, luonto , siinä eväät onnistuneeseen aamuun. Tämän jälkeen vielä kävelylenkki, johon saan miehestäni seuraa. Näitä upeita kesäaamuja ei kannata missata. Täydellistä kehon ja mielen hoitoa, terapiaa . Kotona suoraan kylmään ulkosuihkuun. Nyt todellakin olen hereillä ja virkeänä.

 Hyvät aamukahvit, vastajauhettua italialaista. Ympärillä heräilevän kotikylän äänet. Aamu auringon säteet iholla tanssimassa. Puutarhan lumoavat tuoksut, lintujen aamu konsertti. Niin turvallista, rauhallista, rentouttavaa kuin meditointi hetki.
Aistit saavat herätä aivan rauhassa uuteen päivään. Kiire, sitä sanaa tämä aamu ei tunne. Stressi on tuntematon käsite. On vain tämä hetki. Hetki minkä voin tuntea, aistia. Haistaa, maistaa, kuulla ja nähdä. Tälläistä hetkeä ei voi kokea kuin läsnäollen juuri tässä hetkessä, eläen. Sitä ei löydy sosiaalisesta mediasta, eikä muustakaan uutistulvasta. Se löytyy kun uskallat olla hetkessä, itsesi kanssa, itseäsi kuunnellen.
Nämä aamun rauhalliset hetket antavat suunnan tälle päivälle. Joten anna aamulle ja itsellesi aikaa, kiireetöntä aikaa. Muista että sinä olet arvokas ja olet ansainnut itsellesi parasta. Kohtele itseäsi hyvin, lempeästi ja rakastaen.

Pitäisi vain mennä hieman aikaisemmin vuoteeseen, nukkumaan, jolloin ehkä heräisi hieman aikaisemmin. Toisaalta meidän unirytmillä ei ole niin väliä, mutta rakastan näitä kesäaamujen hiljaisia, rauhallisia tunteja. Kun yön viileys on vielä läsnä. Yöt ovat täällä paljon freesimpiä, viileämpiä kuin alhaalla rannikolla. Mikä on todellakin hyvä juttu. Saa nukuttua paljon, paljon paremmin. Kuten aiemminkin olen todennut on olotilani, fiilikseni kohonnut huomattavasti tänne muuton jälkeen. Elämä Appelsiinilaaksossa on minulle hyväksi, todellakin. Elän hyvää elämää. Olen tästä kiitollinen ja onnellinen.

                                              Auringonhippusia päivääsi

                                                            -💚 Maarit-

Mielen kaaos vs meditaatio

Tämä kevät on kyllä ollut todella poikkeuksellinen, erikoinen . Olemme nyt olleet 8 viikkoa karanteenissa ja vielä jatkuu, ainakin pari viikkoa. Tilanteita tarkkaillaan ja ne elävät kokoajan, muuttuvat päivittäin. Nämä ovat nyt asioita mihin emme voi itse vaikuttaa. Mutta onneksi hieman tullut jo helpotuksia ja näitä purkuja tässä jatketaan vielä viikkoja. Eli mieli ja keho ovat olleet kovilla . Tuntuu että päässä on liikaa infoa ja asioita, totaalinen mellakka sisälläni. Levoton mieli on kuin täynnä tavaroita oleva komero. Täynnä kaikkea, et edes tiedä mitä kaikkea, saati että löytäisit sieltä jotain. Tälläisen kaapin haluamme siivota, niin myös meidän pitäisi oppia siivoamaan mielemme.

Tänä ärsykkeiden  kulta-aikana meidän todellakin pitäisi myös viettää täysin hiljaisia hetkiä. Pois kaikesta mediasta, somesta ym.
Itselleni meditaation merkitys on korostunut tänä keväänä. Olen pienestä pitäen tarvinnut "omaa tilaa" ja niitä hiljaisia hetkiä. Aikaa itselle ja rauhoittumiselle.  Kiireisinä ruuhkavuosina se päivän meditaatio hetki koostui lähinnä rauhallisesta aamukahvi tuokiosta. Pikku kävelystä luonnon rauhassa . Saadessani enemmän aikaa itselleni on meditaatio hetket kuuluneet arkeeni, liki päivittäin. Tämä keväänä on meditaatio kuulunut aamuihin ja myös iltoihin.

On ollut tärkeää aloittaa päivä hiljentymällä,  itseään kuunnellen . Saavuttaa rauhallinen fiilis, hyvä tunne sisälleen. Se että aloitamme päivän avaamalla heti kaikki mediat ym saa sisällämme aikaan kaaoksen. Täytämme mielemme muiden mielipiteillä, fiiliksillä ja uutisilla ym. Vaikka oma mielemme ei siihen vielä yöunien jälkeen ole valmis. Näin monesti päivä voi saada jo aamusta negatiivisen sävyn ja olo on rauhaton.

Olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja mieltäni. Todennut kuinka tärkeää on se itselle annettu aika, että oikeasti kuuntelemme sitä omaa sisäistä ääntämme. Jos jostain syystä en aloita päivääni meditoiden ,on oloni koko päivän rauhaton, mieli levoton. Vaikea saada aikaiseksi mitään. Ja illalla on vaikea nukahtaa, saada levollista oloa, rentoutua. Joten pyrin joka aamu jo rutiiniksi muodostuneeseen omaan hetkeen. Rauhalliset, herättelevät venytyksen, lempeästi kehoa herätellään. Nyt on ihanaa kun voi pitää studion ovia auki. Saa raikasta happea, mitä hengittää, kera aamuauringon säteiden. Päälle 10 minuutin meditaatio. Valmistellen itseni rauhassa uuteen päivään.

Illalla rauhoitun, keitän ehkä teetä. Nautin sitä vaikka venyttelyjen lomassa. Ravistellen päivän asiat pois itsestäni. Sytytän kenties pari kynttilää ja hiljennyn. Iltaisin pyrin meditoimaan hieman pidempään kuin aamuisin. Näin takaan itselleni rauhallisen yön.

Jos meditaatio ei kuulu arkeesi, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Apuja alkuun löytyy paljonkin netistä . Sillä oma mielesi ja kehosi ovat seuraksi koko elämäsi läpi. Joten niistä kannattaa pitää huolta. Antaa aikaa ja huomiota itselleen, sille omalle mielellekkin. Itsensä kuuntelu, meditointi avaavat uusia ovia, tuo mieleen lempeyttä, armollisuutta ja avartaa näkemyksiä, silottaa jyrkkiä mutkia.
Kuuluuko meditointi sinun arkeesi ja miten se sinuun vaikuttaa?

                                          Lempeyttä, iloa ja valoa
                                                      🖤 Maarit

PS. Kuvat ovat muistojen arkistoista, aina niin ihanasta Toscanasta.

Henkinen tähdenlento

Nyt kun ei voi matkustaa, niin olisiko aika aloittaa matka omaan itseensä. Olisiko nyt aikaa ja hyvä hetki pysähtyä?
Matka omaan itseensä , sisimpäänsä kulkee jokaisen meidän mukana koko elämämme ajan. On meistä itsestämme kiinni miten itseämme kuuntelemme ja kohtelemme tämän matkamme aikana. Omalta kohdalta voin vain todeta että ikä on opettanut kuuntelemaan enemmän sitä sisintään. On tullut tarve oppia enemmän itsestään, halu kehittyä ihmisenä . Löytää se onnellisuus ja tasapaino sisältään.

Tämä matka on siitä mukava että se ei lopu koskaan, eikä ole oikeaa ja väärää tapaa matkustaa. Jokainen meistä on erilainen ja jokainen matka, sen polut ja risteykset erilaisia. On loputon määrä valintoja , risteyksiä. Jos tuntuu ettei valitsemasi polku ollutkaan hyvä , voi seuraavassa risteyksessä valita toisin tai palata takaisin . Sinä päätät mitä polkuja elämässäsi kuljet, millaisen elämän elät. Mitä värejä käytät, tai olet käyttämättä. Sinulla on vapaus valita. Tämä on sinun elämäsi, sinun matkasi. Siksi kannattaa opetella kuuntelemaan itseään, olemaan itselleen lempeä ja hyvä. Lopettaa turha kriittisyys itseään kohtaan, armollisuus on paljon parempi matkalainen.
Tämä henkinen matka on mielenkiintoinen ja todella opettavainen, haastavakin .

Elämä on helppoa, mutta me itse teemme siitä vaikeaa. Siksi olisi tärkeää oppia päästämään irti kaikesta turhasta.
Tarvitsemme ympärillemme hiljaisuutta ,edes välillä. Kuullaksemme itseämme, niitä omia ajatuksiamme. Luonto on mahtava paikka itsensä kuunteluun. Siellä on tilaa käydä keskustelua itsensä kanssa ja hiljaisuutta. Ei ole häiritseviä ulkoisia tekijöitä. Itse kaipaan aina välillä tilaa ympärilleni ja hiljaisuutta, rauhaa. Silloin voin kysyä itseltäni, mitä minulle oikeasti kuuluu? Voin kuulla miten voin, miten kehoni ja mieleni jaksaa.  Kaikille tekee hyvää olla edes joskus yksin, ihan vaan omassa seurassa. Myös ilman somea, tv'tä yms. Siis oikeasti kuunnella omaa itseään.

Minä olin viimeksi syksyllä kolme viikkoa ihan omissa oloissa. Ne olivat minun hiljaisuuden retriittini.

Nämä hiljaiset viikot  opettivat minulle paljon itsestäni. Saivat ymmärtämään kuinka keskeneräinen vielä olenkaan, ihmisenä . Tämän ymmärtäminen antaa eväät jatkaa matkaa, kohti huomista ja parempaa minää. Rakastaen ja hyväksyen itseni juuri tälläisenä kuin olen, keskeneräisenä .

                          Iloa, valoa ja auringonhippusia päivääsi

                                                  🖤Maarit

Vapaus

Hiljaista on ollut, niin kylässämme, kotonamme, sosiaalisessa mediassa ja myös täällä blogissa. Viimeiset kuusi viikkoa ovat todellakin olleet hyvin erikoiset, kaikin puolin. Olemme eläneet aika eristyksissä, eikä se ole ollut täysin oma valintamme. Täällä Espanjassa on ollut todella tiukat määräykset liikkumisen suhteen. Olen tottunut olemaan omissa oloissani, sen  varsinkin sairauteni on minulle tuonut todella tutuksi. Mutta näin eristäytynyt en ole koskaan ollut, varsinkaan näin pitkää aikaa.

Olen tämän kuuden viikon aikana vain kerran poistunut kotoa, käydäkseni pikaisesti skopalla apteekissa. Siinä kaikki kodin ulkopuolinen elämäni näiden viikkojen aikana. Joten oman puolison naama on tullut todella tutuksi. Ja vaikka puolisoani rakastankin kovasti, niin kyllähän sitä jo voisi muidenkin kanssa naamatusten keskustella, nähdä ystäviä ja istua iltaa. Käydä vaikka ulkona syömässä, nähdä hieman muutakin elämää, kuin pikkuisen puutarhamme tarjonta.

Eniten on kuitenkin vaikuttanut tämä liikkumisen rajoittaminen, se että on viety vapaus lähteä ulos, ulkoilemaan, lenkille, luontoon. Sitä ei todellakaan tajua, ennenkuin siihen joutuu. Kaipaan todella paljon kävelyä, vaeltelua tuolla upeassa luonnossa. Raikasta vuori ilmaa, luonnon ääniä, värejä, sen hiljaisuutta ja moninaisuutta. Luonto on niin terapeuttinen, parantava ja rauhoittava.

Pari ekaa viikkoa meni ihmetellessä ja suhteellisen ok fiiliksin. Mutta sitten iski epätodellisuus, ahdistus. Jonkinlainen lamaannus ja sisäinen hiljaisuus, kuin kuihtuisin. Ihminen on luotu liikkumaan. Tiedän että myös kotona voi liikkua. Alkuun treenasinkin ihan hyvin kotona, sekä joogasin ja meditoin paljon. Mutta se ei riitä, ainakin minä kaipaan ulos, kunnon happihyppelyjä ja aimo annoksen luonnon energiaa. Luonnosta saamme ilman jota hengitämme, ravinnon jolla ruokkia itsemme, veden jota voimme nauttia sisäisesti sekä ulkoisesti. Luonto antaa meille kauneutta ja rauhaa, voimaa ja rakkautta. Luonto antaa meille elämän.

Eilen uutisoitiin,että viikon päästä voisi jo päästä hieman ulkoilemaan. Se sai minut melkein sekaisin,  hymyilin, nauroin ja sisälläni kupli onnellisuus. Joten viikon päästä minulla on toivottavasti treffit luonnon kanssa.


                        Iloa, valoa ja auringonhippusia päivääsi
                                              🖤 Maarit

PS. Kuvat jokusen vuoden takaa, Suomesta ja kuvissa ihana tyttäreni 🖤