Henkinen tähdenlento

Nyt kun ei voi matkustaa, niin olisiko aika aloittaa matka omaan itseensä. Olisiko nyt aikaa ja hyvä hetki pysähtyä?
Matka omaan itseensä , sisimpäänsä kulkee jokaisen meidän mukana koko elämämme ajan. On meistä itsestämme kiinni miten itseämme kuuntelemme ja kohtelemme tämän matkamme aikana. Omalta kohdalta voin vain todeta että ikä on opettanut kuuntelemaan enemmän sitä sisintään. On tullut tarve oppia enemmän itsestään, halu kehittyä ihmisenä . Löytää se onnellisuus ja tasapaino sisältään.

Tämä matka on siitä mukava että se ei lopu koskaan, eikä ole oikeaa ja väärää tapaa matkustaa. Jokainen meistä on erilainen ja jokainen matka, sen polut ja risteykset erilaisia. On loputon määrä valintoja , risteyksiä. Jos tuntuu ettei valitsemasi polku ollutkaan hyvä , voi seuraavassa risteyksessä valita toisin tai palata takaisin . Sinä päätät mitä polkuja elämässäsi kuljet, millaisen elämän elät. Mitä värejä käytät, tai olet käyttämättä. Sinulla on vapaus valita. Tämä on sinun elämäsi, sinun matkasi. Siksi kannattaa opetella kuuntelemaan itseään, olemaan itselleen lempeä ja hyvä. Lopettaa turha kriittisyys itseään kohtaan, armollisuus on paljon parempi matkalainen.
Tämä henkinen matka on mielenkiintoinen ja todella opettavainen, haastavakin .

Elämä on helppoa, mutta me itse teemme siitä vaikeaa. Siksi olisi tärkeää oppia päästämään irti kaikesta turhasta.
Tarvitsemme ympärillemme hiljaisuutta ,edes välillä. Kuullaksemme itseämme, niitä omia ajatuksiamme. Luonto on mahtava paikka itsensä kuunteluun. Siellä on tilaa käydä keskustelua itsensä kanssa ja hiljaisuutta. Ei ole häiritseviä ulkoisia tekijöitä. Itse kaipaan aina välillä tilaa ympärilleni ja hiljaisuutta, rauhaa. Silloin voin kysyä itseltäni, mitä minulle oikeasti kuuluu? Voin kuulla miten voin, miten kehoni ja mieleni jaksaa.  Kaikille tekee hyvää olla edes joskus yksin, ihan vaan omassa seurassa. Myös ilman somea, tv'tä yms. Siis oikeasti kuunnella omaa itseään.

Minä olin viimeksi syksyllä kolme viikkoa ihan omissa oloissa. Ne olivat minun hiljaisuuden retriittini.

Nämä hiljaiset viikot  opettivat minulle paljon itsestäni. Saivat ymmärtämään kuinka keskeneräinen vielä olenkaan, ihmisenä . Tämän ymmärtäminen antaa eväät jatkaa matkaa, kohti huomista ja parempaa minää. Rakastaen ja hyväksyen itseni juuri tälläisenä kuin olen, keskeneräisenä .

                          Iloa, valoa ja auringonhippusia päivääsi

                                                  🖤Maarit

Vapaus

Hiljaista on ollut, niin kylässämme, kotonamme, sosiaalisessa mediassa ja myös täällä blogissa. Viimeiset kuusi viikkoa ovat todellakin olleet hyvin erikoiset, kaikin puolin. Olemme eläneet aika eristyksissä, eikä se ole ollut täysin oma valintamme. Täällä Espanjassa on ollut todella tiukat määräykset liikkumisen suhteen. Olen tottunut olemaan omissa oloissani, sen  varsinkin sairauteni on minulle tuonut todella tutuksi. Mutta näin eristäytynyt en ole koskaan ollut, varsinkaan näin pitkää aikaa.

Olen tämän kuuden viikon aikana vain kerran poistunut kotoa, käydäkseni pikaisesti skopalla apteekissa. Siinä kaikki kodin ulkopuolinen elämäni näiden viikkojen aikana. Joten oman puolison naama on tullut todella tutuksi. Ja vaikka puolisoani rakastankin kovasti, niin kyllähän sitä jo voisi muidenkin kanssa naamatusten keskustella, nähdä ystäviä ja istua iltaa. Käydä vaikka ulkona syömässä, nähdä hieman muutakin elämää, kuin pikkuisen puutarhamme tarjonta.

Eniten on kuitenkin vaikuttanut tämä liikkumisen rajoittaminen, se että on viety vapaus lähteä ulos, ulkoilemaan, lenkille, luontoon. Sitä ei todellakaan tajua, ennenkuin siihen joutuu. Kaipaan todella paljon kävelyä, vaeltelua tuolla upeassa luonnossa. Raikasta vuori ilmaa, luonnon ääniä, värejä, sen hiljaisuutta ja moninaisuutta. Luonto on niin terapeuttinen, parantava ja rauhoittava.

Pari ekaa viikkoa meni ihmetellessä ja suhteellisen ok fiiliksin. Mutta sitten iski epätodellisuus, ahdistus. Jonkinlainen lamaannus ja sisäinen hiljaisuus, kuin kuihtuisin. Ihminen on luotu liikkumaan. Tiedän että myös kotona voi liikkua. Alkuun treenasinkin ihan hyvin kotona, sekä joogasin ja meditoin paljon. Mutta se ei riitä, ainakin minä kaipaan ulos, kunnon happihyppelyjä ja aimo annoksen luonnon energiaa. Luonnosta saamme ilman jota hengitämme, ravinnon jolla ruokkia itsemme, veden jota voimme nauttia sisäisesti sekä ulkoisesti. Luonto antaa meille kauneutta ja rauhaa, voimaa ja rakkautta. Luonto antaa meille elämän.

Eilen uutisoitiin,että viikon päästä voisi jo päästä hieman ulkoilemaan. Se sai minut melkein sekaisin,  hymyilin, nauroin ja sisälläni kupli onnellisuus. Joten viikon päästä minulla on toivottavasti treffit luonnon kanssa.


                        Iloa, valoa ja auringonhippusia päivääsi
                                              🖤 Maarit

PS. Kuvat jokusen vuoden takaa, Suomesta ja kuvissa ihana tyttäreni 🖤

Pysy kotona

Viime ajat ovat todellakin olleet erikoisia. Nopeassa tahdissa etenevä #covid_19 on mullistanut monen elämän. Meillä menossa nyt viides karanteeni päivä. Joka tuutista toitotetaan #QuedanteEnCasa #pysykotona. Ja täällähän sitä on pysytty. Minä en ole nokkaani etuovesta ulos laittanut, mieheni on käynyt kaupassa. Sinnekin pitää mennä yksin, emme siis voi yhdessä mennä. Kovat ovat säädökset ja myös rangaistukset rikkomuksista. En vaan ymmärrä miksi niitä säädöksiä pitää rikkoa, olla noudattamatta annettuja ohjeita. Ei niitä sääntöjä ole todellakaan tehty meitä vastaan,vaan meidän terveyden vuoksi. Siksi kaikkien pitäisi nyt ymmärtää annettuja ohjeita, säädöksiä noudattaa. Vain yhdessä voimme tämän "voittaa" . Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, pari kertaa sosiaalista mediaa lukiessa mulla mennyt kuppi täysin nurin. En vaan jaksa ymmärtää että tälläisessä poikkeustilanteessa, missä nyt elämme, niin jaksetaan joka asiasta valittaa . Tämä on kaikille uusi ja erikoinen tilanne . Joten tarvitaan ymmärrystä, joustavuutta ja hyväähenkeä, vastuunottoa .

Miten sitten pitää yllä hyvää fiilistä? Ja tällä en siis tarkoita ,ettei saisi tuntea negatiivisia tunteita, tottakai saa ja pitääkin tuntea mm pelkoa ym. Mutta se negatiivinen mieli ei meitä tässä tilanteessa auta. Turha paniikin lietsominen on myöskin älytöntä. Nyt ,ainakin itse ,kaipaan positiivisia juttuja. On ollut ilo huomata kuinka varsinkin pienyrittäjiä on nyt nostettu esiin, nettiin on myös ilmaantunut liikunta ym videoita. Joissakin paikoissa on ”parveke konsertteja , bingoa ym". Taputetaan ilta kahdeksalta hoitoalan henkilöille, yms .Nämä  kaikki ovat  pieniä asioita, mutta niistä kehittyy paljon hyvää. Siihen minä ainakin uskon.

Tämä on myös hyvä aika monelle pysähtyä, miettiä omaa elämää. Tarviiko sitä kaikkea turhaa ns  paremman elämän perässä juoksemista? Tarviiko kaikkea sitä materiaalia mitä on kasannut kotiinsa, tarviiko sitä vielä lisää? Tekeekö materiaali, kuluttaminen meidät onnelliseksi?  Vai voisiko sitä keskittyä hyvinvointiin, pehmeisiin arvoihin , yhdessäoloon . Nyt on hyvä hiljentyä kuuntelemaan sitä omaa sisäistä oloaan, mitä sille kuuluu ja miten se voi? Voimmeko oppia tästä jotain, kehittyä ja kasvaa ihmisenä? Sanotaan että kaikella on tarkoituksensa. Itse uskon näin olevan. Nyt on aika ja mahdollisuus määrittää mikä se tarkoitus on.

Mitä tunteita tämä kaikki sinussa herättää? Millä fiiliksin olet  nyt?
Appelsiinilaaksossa kaikki on ihan hyvin, kaipaan tietenkin vaeltelua, lenkkejä. Mutta onneksi on edes pieni puutarha, missä voi puuhastella ja oleilla. Äänikirjat ovat olleet kovassa käytössä, jooga ja meditaatio.
           
                                                         - ❤️Maarit -

Sierra Nevadan läpi ajo

Eilen, sunnuntaina oli todella kaunis päivä ja päätimme lähteä moottoripyörällä ajelemaan. Tarkoituksena ajaa reitti joka kulkee Nevadan läpi. Eka osuus päätettiin mennä moottoritietä ,mutta se oli ehkä vikatikki. Ainakin minun vointini suhteen. Sairauteni vuoksi, mm asentotuntoni on kadonnut, joten oli hieman haastavaa olla kyydissä ja tuli todella huono olo,mutta hienosti mieheni hoiti tilanteen. Ja ehkäpä olisimme nähneet enemmän pienempiä teitä mennen, mutta myös aikaa olisi kulunut huomattavasti enemmän.

Toki moottoritie osuudellakin oli kauniit maisemat, upea reitti sekin. Kun tunnin ajon jälkeen jätimme moottoritien taaksemme, niin alkoi mutkainen ja kaunis osuus. Kyliä olisi katsottavaksi monia, mutta tiedän että palaamme tälle reitille vielä monesti. Sen verran huikea oli kokemus.

Moni mieltää Sierra Nevadan pelkäksi laskettelukeskukseski. Kyllä, se on sitäkin, mutta se on todella paljon muutakin. Tämä vuoristo ja sen ympäristö ovat monisyisiä, täynnä elämää, hiljaisuutta ja rauhaa. Pieniä kyliä, jotka kaikki ovat erilaisia, rakennustyyliltään, fiilikseltään, tarjonnaltaan. Luonto ja maisemat ovat vuoren eri puolilla erilaisia. Joten varmasti kaikille löytyy jotakin.

Koska oli sunnuntai , niin väkeä oli paljon liikenteessä, teillä, kylissä ja vuorilla. Halkoessamme Nevadan läpi, oli kahden kilometrin korkeudessa pulkkamäki, täynnä ihmisiä ja tien toisella puolella väki oli syömässä eväitään. Aurinko, luonto, maisemat , kaikki kohdillaan.

Paikoin tie oli todella kapea, eikä kaiteita, vain mutkia ja pudotuksia. Ja tosiaan reitti nousi kahteen kilometriin , jossa olikin tienvierustat täynnä lunta, havumetsää. Tovi eteenpäin ja tien varret täynnä kukkivia mantelipuita. Olin aivan haltioissani ja olen vieläkin.


Suosittelen ajamaan tämän läpiajon , jos mahdollista. Reitti valintoja on monia, mistä mennä . Meidän reitti oli 250 km ja päivän reissu stoppeineen. Upea, huikea retki.

                         Aurinkoista alkanutta viikkoa sinulle.
                                            🖤Maarit
Istanssa on nähtävissä videoita reissusta, sillä jostain syystä en saanut niitä linkitettyä tähän. Eli @appelsiinilaaksossa

PS. Tämä reissu sai minut haaveilemaan vielä enemmän, reissusta vaeltamalla ylös huipulle. Ehkä jonakin päivänä sen vielä valloitan.

Valon lapsi vai pimeyden valtias

Tämä aamu valkeni kauniina, aurinkoisena. Ihanaa. Sillä minä todellakin tarvitsen valoa, luonnonvaloa ja paljon. Tässä oli taas jokunen harmaaampi, sateinen päivä ja minä olin ihan torkutuksella kokoajan. Aamuisin en saa itseäni millään hereille, saati pois peiton alta, ylös sängystä. Harmaat , valottomat päivät menevät ihan harmain värein kaikin tavoin. En jaksa yhtään mitään. Nukuttaa , väsyttää vain kokoajan. Ja sairauteni kanssa on harmaina päivinä todella vaikeaa olla. Tuntuu että kipukynnys madaltuu eikä mikään onnistu.

Eli tänään , vaikka olikin huono yö takana, niin heräsin suht virkeänä. Köpöttelin heti studiolle avaamaan ikkunaluukut ja aloitin päivän joogalla. Perään vielä meditaatio. Näin aloitettu päivä saa parhaan mahdollisen alun. Ei kännykkää, ei somea, ei uutistulvaa. Mieli ja keho saavat herätä rauhassa uuteen päivään.

Aamukahvin jälkeen kutsui luonto. Eli vermeet niskaan ja happihyppelylle. Luonto on niin kaunis tähän aikaan vuodesta. Appelsiinisato alkaa olemaan kypsää, puut täynnä oransseja, meheviä hedelmiä. Mantelipuut ovat täydessä kukoistuksessaan , täynnä valkoisia ja hennon vaaleanpunaisia kukkia. Tuoksut täyttävät ilman. Kylmät ilmat toivat rinteille lumipeitteen, aika alaskin. Kaikki aistit saavat virikkeitä ja ravintoa täällä kävellessä. Huolet ja murheet unohtuvat. Stressiä tämä seutu ei tunne laisinkaan. Se on ihan vieras ilmiö.

Olen nyt vuoden kävellyt näitä maisemia ihaillen, sen eri vuodenaikoja seuraillen. Ja vieläkin, joka päivä katselen näitä ihaillen, hämmästellen. Tämä seutu , nämä vuoret ja laaksot ovat minulle niin paljon enemmän , ne ovat enemmän kuin pelkät maisemat. Täällä minun on hyvä hengittää ja olla. Seisoa maailman reunalla ja kuunnella hiljaisuutta.
Mites sinulla, oletko valon lapsi vai pimeydessä kulkija?

                                Iloa, valoa ja rakkautta
                                        ❤️ Maarit

PS. Lenkin jälkeen otin kylmän suihkun puutarhassa, pitkästä aikaa. Täytyy sanoa että oli aikas viileää vettä ja kyllä virkisti.