Kauneus edellä

 

Olen hieman levoton luonne. Siis tykkään kulkea, pysähdellä ja ihailla. Usein haluan myös ottaa valokuvia, pysäyttää se hetken jossa olen. Eli kun menemme mieheni kanssa jonnekkin, niin usein hän jää hoitamaan asioita tai odottelemaan jonnekkin , kun minä loikin kameran kanssa pitkin poikin. Enkä siis pelkästään räpsi kuvia, vaan ihailen kaikkea. Monesti jää se kuvakin ottamatta, tai tulee kuva vaan mieleni muistikortille. Minulla on kuva muisti, vai pitäisikö sanoa talo, maisema muisti . Vuosia , vuosia sitten liikuin pariisissa , oppaanani , karttanani näyteikkunoiden kengät. Niiden muukaan osasin suunnistaa pikku hotelille takaisin ja muihin rientoihin . Muistan myös usein millaisen talon tai portin kohdalta pitää kääntyä , mutta osoitteita, kadunnimiä en kyllä muista. Nautin kun näen ympärilläni erilaisia asioita, välillä kylien pikku kujia kulkien, toisinaan luonnossa vaeltaen. Joskus melkein pakahtuu kaikesta kauneudesta mitä ympärillään näkee. Varsinkin luonto , siitä haltioidun. Aina uudelleen ja uudelleen. 

Nämä kuvat on napsaistu Orgivassa , jossa mieheni kävi hoitamassa pari asiaansa. Minä otin kameran ja lähdin kuluttamaan aikaa. Huomaamattani kuljin kujia ylös ja aina vaan ylemmäs. Tullen kirkolle, joka oli kylän ylälaidalla. Ja siellä ne kirkkopitsit olivat arkisesti kuivumassa . Hohtavan valkoisina , valmiina sunnuntaimessuun. Näkyi olevan yleinen pyykkipäivä muutenkin. Ainakin silmiini osui kuivuvia pyykkejä kaikkialla. Kiirettä ei kenelläkään tuolla ylhäällä tuntunut olevan, vaan siinä rupateltiin kuulumisia ja odoteltiin että aidan päällä olevat pyykit kuivuu. Se on sitä hetkessä elämistä, aitoa ihmisyyttä. Kohtaamisia ja rupattelua. 

Mieheni soittaessa , että missäs olen, niin en todellakaan tiennyt mitä vastata. Sillä olin vaan täällä ylhäällä, mäen päällä, kirkolla. Alaspäin mennessä maisema, talot, kujat näyttivät taas niin erilaislta kuin ylös mennessä. Olen niin ihastunut näihin pieniin kujiin, kapeisiin katuihin. Niissä on vaan jotain, mikä viehättää minua. Näissä kylissä, pienissä kaupungeissa saisi hyvin kulutettua päivän, jos toisenkin. Ne näyttäytyvät aina niin erilaisina. Joka kerta löydän jotain uutta nähtävää. Vanhat rakennukset heräävät eloon, kertoen monia tarinoita. Elämän jäljet näkyy, tehden aikakerrostumia. 

Joissakin kylissä aika pysähtyy, on hiljaista, autiota. Toiset kylät ovat täynnä elämää. Pikku kujilla on baareja, missä paikalliset käyvät aamukahvilla, lounaalla. Istumassa yksillä ja turisemassa naapureiden kanssa. Itsekkin viihdyn näissä istumassa. Aistimassa elämää. En niinkään ole koskaan ollut niiden isojen nähtävyyksien ym perässä, vaan minua kiinnostaa arjen kauneus, normaali elämä ja sen kerrostumat, sävyt.

Maailma on kyllä täynnä kauneutta, hyvyyttä, ihania asioita. Niille joilla on aikaa pysähtyä ja nähdä se hyvyys, kauneus. Toki me kaikki näemme ja koemme asiat erilailla. Siitä mm sanonta , kauneus on katsojan silmissä. Minulle rapistunut , kulunut seinä näyttäytyy kauniina. Samoin tämä rakennustyyli, jossa on kaikkea sekaisin . Siinä vaan on oma viehätyksensä. Oman säväyksen antaa nämä sähkö ym johdot. Niillä tuntuu olevan ihan oma sielunelämänsä. Mutta koiranpaska, se ei ole viehättävää eikä kaunista. Eikä kuuluisi näille kujille, mutta niin vaan sitä on. Joten pitää myös muistaa katsoa jalkoihin , ettei liukastu jätöksiin. Tämä vain heittona , ettei kaikki olisi taas niin ihanaa ja kaunista. Sillä olen kuullut, saanut palautetta että minä annan liian ruusuisen kuvan elämästä täällä. Niin että kyllä sitä sontaa minunkin elämääni mahtuu. Muodossa jos toisessa. Kuten varmaan meidän kaikkien elämään. Asumme sitten missä tahansa, on elämämme sitten minkälaista tahansa niin varmaan kaikkea sen elämän sisälle mahtuu. Meille jokaiselle. Itse koitan katsoa elämää sen kauneuden, hyvyyden nähden. Kurjuus ja rumuus kun tulevat pyytämättäkin . Toivon että jatkossakin utelias mieleni vie minua kujille, ja mutkien taakse, yli vuorien ja mäkien. Että näen vielä kauneutta, sielläkin missä sitä ei ehkä muiden mielestä ole. 

Mites sinä, näetkö ensin kaikki maailman virheet ja viat vai sen kaiken taakse kätkeytyvän kauneuden?

Ilonhippusia sinulle

💚Maarit